Pari kuvaa Vinkkarista

Vinkkari on nyt saanut varpaistansa kiinni. Kuitenkin tässä viikon sisällä se on vatsalla ollessaan ruvennut poimimaan edessä olevia esineitä ja todella kovasti yrittää päästä eteenpäin hakemaan kauempana olevia. 

Se on yhtä ähellystä kun poika pötköttää lattialla. 

Vinkkari ei vielä(kään) käänny, mutta jos sen paikalleen jättää, ei se siinä samassa paikassa ole enää 5minuutin kuluttua. Joten jonkinlaista liikkumista meillä kyllä tapahtuu, kastui jo paitakin, kun käsi meni koiran juomakupille! Kääntyminen on ollut jo toukokuun puolivälistä asti lähellä, ja sohvalla se onnistuukin, kun se hieman viertää keskelle. Saa nähdä lähetäänkö meillä ensin kääntymään vai ryömimään, kun kaikkea pitää tehdä nyt yhtäaikaa.

 Sitten on lisäksi vielä "nylkytys". Sitterissä varsinkin on kiva heiluttaa keskivartaloa ylösalas, niin että lopulta on aivan kaksinkerroin, leuka rintaa vasten ja jalat yli laidan. Se oppi ensin soittamaan sitterin lelukaarta käsin ja nyt heti perään varpailla :D

Jos jättää pojan yksin, pääsee seuraamaan herkullisimpia tilanteita. On se niin keskittyny silloin vain "omiin hommiinsa", ettei parane yhtään häiritä. :) 

Nyt vain pari kuvaa tähän ja joku päivä sitten pari videotakin, sillä mä äsken opin lataamaan videoita mun kännykästä koneelle. Kyllä, voin sanoa itseäni jo vanhaksi (todella jäljessä nykyajan jutuista), kun ens viikolla täytän kolkyt ja samalla mun puhelin täyttää 3 vuotta, joka ei siis ole kosketusnäytöllinen... ;)  Oon poistanu kaikki videot vuosien varrella, kun en oo niitä osannu siirtää (edes yrittäny) ja viime aikoinakin on tullu poistettua niitä tosi paljon, harmi. Noh äsken yritin ja onnistuin (!!!!), joten pieniä klippejä luvassa tulevaisuudessa, sillä varauksella, etten oo kuitenkaan varma saanko niitä tänne ladattua ;)

Superhyvä omppupiirakan resepti : Klik!

Oon leiponu piirakoita täs ny melkein joka viikko, pääasiassa makeaa ja aina joudun avata koneen ja etsiä niitä samoja reseptejä uudelleen ja uudelleen! Nyt askartelin jääkaapin oveen hyväksi ja helpoksi havaitun reseptin, ettei sitä enää tartte mistään ettiä :)

Sellasta. Kohta pappa tulee kotiin ja meillä on enää huominen perjantai jäljellä tätä tooooodella pitkää viikkoa. Neljäs päivä sisällä ja tuli muuten se kesäflunssakin. Mut nyt ei valiteta enää, huominen maataan ja niistetään vielä, niin sit on viiiiiikonloppu ja bileeeeeeeet!!! Morjens!

Saako valittaa??! -> Huono viikko!

 Ai miksikö. No se on tämä helle! >:(

Kyllä kuulkaa ottaa aivoon nysvätä sisällä ties monettako viikkoa. Moni siellä ajattelee, että vitsi varmaan kiva olla äitiyslomalla tällasena kesänä, kun on ilmoja riittäny, ainakin nyt heinäkuussa. Joo ei oo. Kaikki kesän hienot (lue: lämpöiset) ilmat ollaan oltu sisällä, mitä nyt yritetty kärrytellä kilometri suuntaan tai toiseen. Eilen laitoin pojan sänkyyn päikkäreille ja menin itse kitkemään kukkapenkkiä. Tulin siihen tulokseen, ettei pihalla voi olla ollenkaan, eikä onneksi kukaan pakotakaan. No joo, olla voi kyllä, muttei tehdä mitään. Menimme ulos vasta kahdeksalta illalla, kun puut antoivat sen verran varjoa, että pystyimme kärrytellä ja viedä koiraa kävelylle. Oon kovasti pohtinu, mitähän muut mammat tekee vauvojen kanssa näillä keleillä?!
Sylis jos pitää, niin tulee entistä kuumempi, vaunuissa hikoo koko mies ja aurinko porottaa jostakin suunnasta kumminki, nurmikollako pitäis maata aurinkovarjon alla paarmojen syötävänä?
Tulos: olemme sisällä, piste.

Jos laittaa selälleen, tulee sellanenkin kiukkuhuuto ja rimpuilu,
että annetaan pojan sitten kuikuilla yli laidan ;)

 Valittaminenhan on tosi tyhmää ja typerää ja rasittavaa kuunneltavaa, eikä se mitään kyllä autakaan, mutta helpottaa se ainakin vähäsen. Sitä paitsi ainakin VinkkarinPappa säästyy edes vähän, kun se ei joudu kuuntelemaan tätä livenä ;) Sillä on tosiaan nyt iltavuoroviikko, joten päivät tuntuu tosi pitkiltä. Eilen reippailin pesämällä lakanat ja kuivattamalla ne pihalla, siivosin vielä makuuhuoneenkin, jokaista koirankarvaa myöden. Aamulla totesin tehneeni suht turhaa työtä, kun koira oli hivuttautunut yön aikana nukkumaan jalkopäähäni. Ei voi olla noin paha karvanlähtö, ristus!

 No se on nyt tätä ollu jo pari viikkoa, ei sille mitään mahda. Harjattu on ja karvoja mopattu staattisella liinalla, eikä rikkaimurin päivittäinen käyttökään niiden hävittämiseen auta, joten pakko myöntää reilu häviö minä vs. koirankarvat 0-1! 

Anyway, nyt tuntuu olevan niin vähän tekemistä täällä sisällä, että en keksi enää muuta, kuin siivota ja järjestellä paikkoja, eikä sitäkään joka päivä jaksa tehdä, eikä ainakaan aamusta iltaan. Ei huvita istua koneella, tv:stä ei tuu mitään, ulos ei voi mennä, eikä niitä lehtiäkään jaksa viikko tolkulla lukea. Kyläily ei innosta, kuuma se on muuallakin, meillä onneksi on ilmalämpöpumput.

Niin, että nyt on vasta tiistai, kyllä on poka pitkä viikko tulossa. Ja kaiken tämän ympärivuorokautisen lusmuilemisen lisäksi on kurkku kipeä ja fiilis kesäflunssan saapumisesta tuntuu aika todelliselta. 

Lauantaina se sijaan on jotain kivaa luvassa, nimittäin tämä mamma lähtee ulos! Baareissa en ole käynyt muutamaan vuoteen, firmanjuhlia lukuunottamatta. Nyt luvassa on jonkinmoista picniciä ja reippaasti yli vuoden tauon jälkeen aijon nauttia enemmän, kuin yhden lonkeron, joten kesäflunssa vois nyt odottaa ainakin sunnuntaihin asti. 

NO JOO KYLLÄ HELPOTTI!! :)
Nyt meen keittämään meidän suursyömärille kesäkurpitsaa, joka muuten syö heittämällä pilttipurkillisen sitä mitä annetaan, itsetehtyjä menee enemmänkin :)

Niin ja ps. meillä on löydetty nyt omat varpaat, siitä kuvia myöhemmin, heippa! :)

5-kuukautisneuvola

Eilen perjantaina käytiin 5-kuukautisneuvolassa aamulla kello 9.00.

Yöllä oltiin nukuttu tottakai tosi huonosti, koska aamusta on menoa ja puoliväkisin kampesin itseni ylös puoli kahdeksalta juomaan aamukahvia, sillä Vinkkari vielä nukkui ja se tarkoitti mahdollisuutta juoda aamukahvi rauhassa yhdellä istumisella. No sen kun menin tekemään ja kerrankin nauttimaan, niin kiirehän siinä tuli. Taas, niinkun aina muutenkin. Nopeasti vain suihkun kautta hiuksia föönaamaan, kunnes VinkkariPappa avasi oven ja tuli katsomaan mitä mä oikein duunaan ja hosun, sillä hänhän menee vasta kymmeneksi töihin. Hämmästyneenä ja kiireisenä ilmoitin, että puolen tunnin päästä pitää olla neuvolassa ja mulla on tukka märkä, Vinkkari nukkuu, eikä hoitolaukkua ole pakattu. Pappa oli unohtanut meidän neuvolan. Koska meillä ei ole nyt, kuin yksi auto, ei mun tuu mihinkään mentyä. Nyt kuitenkin olin edellisenä päivänä päättänyt meneväni johonkin, koska jokatapauksessa menisimme neuvolaan ja mun pitäisi viedä pappa töihin. No ei siinä sitten muutakun poika ylös sängystä suoraan turvaistuimeen ja menoksi, oltiin viittä vaille paikallakin! :)

Kaikki menee suuhun :)

Meillä oli uus neuvolatäti tälläkertaa, kun kesälomat pyörii sielläkin. Kyselin hieman kiinteiden syömisestä, mitä seuraavaksi voisi kokeilla, kun tuntuu aika ykspuoliselta syöttää vain perunaa, porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Näitä siis olen itse keittänyt ja lisäksi ollaan syöty pilttipurkeista peruna-kukkakaalia, peruna-parsakaalia ja peruna-porkkanaa, plus muutamia hedelmäsoseita. Ensimmäisenä täti sitten kysyi jos olin saanut sitä esitettä ensimmäisestä ruokavuodesta. Olin kai mä saanut, mutten mä mitään lappuja oo lukenut, joten täti kaivoi uuden sellaisen, -tästä voit katsoa. Sain kuitenkin keskustelun ajettua siihen, että täti ehdotti bataattia ja palsternakkaa itse keitettäviksi. Saimme myös valita aloitammeko nyt puurolla vai lihalla. Toisen niistä saa aloittaa viiskuukautisena ja toisen saa ottaa mukaan kuuskuukautisena.

 Viikko sitten anoppi kysyi jos poika on syönyt jo leipää, niin mielenkiinnosta kysyin sitäkin, että koska lapselle saa antaa jotain sellasta, missä on kaikkia mausteita, suolaa, lisäaineita, kananmunaa, maitoa jne... Muistaakseni täti sanoi, että 8kuukauden ikäisenä voisi ottaa leivän mukaan, tai aikaisemmin jos itse leivon "mautonta"leipää. Silloin voi myös antaa kurkkua tai porkkanaa itse imeskeltäviksi.

Täti vielä muistutti, ettei lapselle saa antaa nitraattipitoisia vihanneksia, kuten lanttua, naurista, punajuurta, pinaattia, pikkuruisia uusiaperunoita jne. jne... Meillä ei muutenkaan syödä sellaisia (normaalikokoisia uusiaperunoita kylläkin ja niitä saa kuulemma varovasti antaa), niin eipä tulisi mieleenkään syöttää lapselle papuja tai muuta vastaavaa. Ehdottomasti kiellettyjä ovat mm. raparperi, maksa, sienet, pähkinät ja hedelmäsäilykkeet, plus kaikkia muita kummallisia merileväjuttuja ja siemeniä ja ituja sun muita.

Sitten oli puntarin ja mittanauhan vuoro, strategiset mitat reilun 5kk ikäiselle pojalle olivat seuraavat:

Pituus: 71,7 cm

Paino: 8890 g

Päänympärys: 43,7 cm

Iso poika joka kasvaa harvinaisen tasaista tahtia.

Lopuksi poika sai rokotteet molempiin reisiin ja rotaviruksen lusikalla suuhun.

Piikit tekivät silminnähden kipeää, mutta huuto meni todella nopeasti ohitse, kun sai muuta katseltavaa huoneen seiniltä. 

Pakkasimme nopeasti pojan taas istuimeen ja kiirehdimme viemään Pappaa töihin ja taisimmekin ehtiä tasan kymmeneksi paikalle, hyvä me! :)

Päivä meni hyvin, mutta yöllä Vinkkari sai kuumetta. Aikaisemmilla kerroilla ei ole tullut mitään oireita, mutta nyt poika heräsi muutaman tunnin unien jälkeen huutamaan, eikä saanut unesta kiinni maidon tai minkään muun hyssyttelyn avulla. Lopulta turvauduimme suppoon ja nukahtamaan pääsi mamman kainaloon. Kuumetta ei mitattu, mutta selvästi poika oli tosi lämmin ja iho kuuma, muuten käytös oli suht normaalia.

Tänään ollaan kiukuteltu äitille ihan normaalisti, uni ei maistu pihalla ja sisällä nukahtamisen kanssa saa taistella pari tuntia. Nyt poika on nukkunut jo reilu 1,5h putkeen ja mamma on saanut hetken omaa rauhaa bloggaamiseen ja perunoiden keittämiseen. Tästä on hyvä jatkaa päivää ja odotella Pappaa illalla töistä kotia.

Huomenna toivottavasti onnistuttaisiin tekemään jotain mukavaa perheen kesken, ihan vain kolmistaan. Mä niin toivon, ettei sada! Kolme seuraavaa viikonloppua on jälleen täynnä kyläilyjä puolin ja toisin, joten huominen laatuaika tulisi tarpeeseen! 

Palaillaan! -Susanna-

ps. kymmenen päivän päästä mamma siirtyy seuraavalle kymmenluvulle, iik!

Raskausaika- mitä siitä jäi mieleen-

31.5.2013 tein positiivisen raskaustestin. Siitä on nyt yli vuosi aikaa. Mä halusin kirjoittaa ylös mitä tulee mieleen menneestä vuodesta, joka luonnollisestikin on ollut hyvin erilainen vuosi. Edelleen mä ajattelen raskausaikaa ja synnytystä joka päivä. Jep, joka päivä. Iltaisin sängyssä ajatukset palaa aina niihin hetkiin, kun maha oli vielä suuri. Meidän makuuhuoneen seinällä on valokuva, joka on otettu 27.12.2013, puolitoista kuukautta ennen Vinkkarin syntymää. Tuo kuva on niin tunteita herättävä, että väkisinkin ajatukset karkaavat aina aikaan, kun Vinkkari oli vielä mahassa.

Alkuraskaudesta on mieleen jäänyt oireettomuus. Kuinka niitä raskausoireita odotti ja odotti. Kuuntelin kroppaani ja yritin varmasti kuvitellakin joitain nipistelyjä, mutta aika turhaan, sillä oireita ei ollut. Alkuraskauden ultrassa käytiin viikolla 6+ sairaalassa katsomassa sydänääniä ja viikolla 9 kävin ostamassa kaveriltani kotidoplerin, jolla pystyin itse kuuntelemaan vauvan sydämenlyöntejä. Ensimmäiset kerrat oli todella jännittäviä, kun ääniä oli hankala löytää, mutta päivien kuluessa tiesin mistä kohtaa etsiä ja silloin kuunteleminen ei vienyt aikaakaan, kuin puoli minuuttia. Maha mulla tuli nopeesti esiin. Viikosta 6 alkaen käytin jo mammahousuja. Ei me asiaa kauaa salailtukaan, olisiko viikolla 9 asia jo kirjoitettu työmaan fläppitaululle, ettei kenenkään tarvinnut ihmetellä mun lihomista.

Puolivälissä maha oli ihana. Mä salaa tykkäsin pitkästä aikaa omasta vartalostani, se masu näytti niin kauniilta. Liikkeet tunsin vasta viikolla 18 ja ne eivät olleet ollenkaan sellaisia, mitä olin lukenut. Olin yrittänyt tuntea kuplia tai kalanpyrstöä, tai jotakin, mutta ei ne siltä tuntuneet. Mun mielestä ne tuntui siltä, kun omalla kielellä pyörittää omaan poskeen. Kummallista muljahtelua. Aluksi liikkeet oli hellusia, mutta hyvin äkkiä ne muuttuivat "inhottaviksi". Potkut sattuivat kylkiluihin tosi kovaa (!), varsinkin jos istui. Samoin ne sattuivat alavatsalle ja pissatti koko ajan.

Mitään suurempia ruokahimoja ei ollut. Töissä teki mieli juoda jääkylmää kokista, vaikka tiedän hyvin ettei limsa mikään terveysjuoma olekaan. Limsan juonti jäi muutamaan viikkoon, nykyään meillä voi 1,5l pullo säilyä jääkaapissa viikonkin, siksi sitä ei ostetakaan koskaan. Puolivälissä mulla oli nälkä koko ajan. Kävimme lomailemassa elokuussa ja söin viikon ranskalaisia perunoita :D Vinkkarinpappa kysyi, jos mulla on nälkä -> ei ollut, mutta varttia myöhemmin iski älytön nälkä. Jossain vaiheessa totesimme, että parempi nyt vain mennä syömään, koska nälkä on kuitenkin ennenkuin tilaus on saapunut edes pöytään ;) Kerrankin yöllä Oulun Edenissä nälkä iski nukkumaanmenon aikaan ja rakas avopuolisoni kävi hakemassa hotellin baarista mulle lautasellisen ranskalaisia :) Outoa oli se, että nälkä aina hävisi yhtä nopeasti kun se oli tullutkin, sillä muutaman ranskalaisen jälkeen olin jo "ihan täynnä".

Kuljetin omaa tyynyä mukana univaikeuksien vuoksi :)

Loppuraskauden ajan teki joka päivä mieli jäätelöä. VinkkarinPapan mielestä ei kukaan voi syödä jäätelöä joulu-tammikuussa, mutta mulle se maistui puolenvälin jälkeen erittäin hyvin :)

rv. 19+3

rv. 25+4 (25.10.2013)

Koko mun raskaus sujui hyvin ilman mitään sen suurempia. Pahinta oli hormoonit. Olen luonteeltani aika "tunteeton", ei itketä elokuvat tai mitkään muutkaan. Nykyään kyllä kun pinna palaa, niin rääyn dramaattisesti, mutta se menee hyvin äkkiä ohitte, liekkö sit vielä imetyshormooneja, en tiedä. Raskausaikana itkin joka päivä kaikesta, niin kuin pieni lapsi. Se oli kauheinta! Vaikka koko ajan tiedostin ja pystyin itkun aikanakin toteamaan sen johtuvan hormooneista, ei itkua voinut lopettaa. Kuinka aikuinen ihminen itkee jos jäätelö on loppu?! Tai Satuhäissä sanotaan tahdon?! Voi hyvää päivää, kuinka lapsellista ja naurettavaa, sanon minä! Vaan puolivuotta takaperin se oli arkipäivää, jota kauhulla muistelen ja jolle ei voinut mitään!

Töissä jaksoin hyvin,kunnes marraskuussa jotain 30 viikolla iski uupumus. Neuvolakäynnit oli aina olleet perusrutiinia ( paino, sydänäänet, verenpaine, pissanäyte, kaikki hyvin ), mutta sitten kerran kun mentiin sinne ja täti kysyi miten menee, kuinka sä jaksat? Niin silloin repesin. Hormoonit sen teki taas, mutta oli siinä sitäkin, että joku kysyi multa kuinka mä jaksan. NO EN VITTU JAKSA ENÄÄ!!! Silloin tätin ilme vähän muuttui ja antoi ajan heti lääkärille. Jäin sitten sairaslomalle loppuajaksi. Kotona itkin jokaisen työpäivän jälkeen, etten pysty istua kassalla ja hyllyttää ja pohtia kaikenlaisia uusia juttuja, kun hemmetti käveleminenkin jo sattuu. Vaan ei kukaan kysynyt kuinka mä jaksan. Minä-itte- tyyppinä ei luonne antanut periksi mennä valittamaan, "emmä jaksa enää", terve ihminenhän olin ja valittaminen jaksamisesta kuuluu kakskymppisille, jotka pääsee ensimmäiseen työpaikkaan, kun on niin rankaa herätä ja tehdä töitä. Töissä en siis puhunut sillä lailla jaksamisestani, "hyvin menee" jos joku sattui joskus kysymään.

Kun jäin kotiin, en tehnyt mitään. Mitä pidemmälle viikot kului, sitä vähemmän tein. Sattui niin paljon jonnekin sisälle, lantionpohjaluuhun, sanoi lääkäri, minä en tiedä, mutta kovaa sattui! Koiraa en jaksanut ulkoiluttaa, koska käveleminen sattui. Kaupassa ei jaksanut käydä, kun sekin sattui. Lopulta ei mahtunut mikään päällekään, koko talven käytin VinkkarinPapan takkia, viimeiset viikot sen sukkia ja 43 koon kenkiä. Crocsitkaan ei olleet tarpeeksi leveät jalkaani, kun joulun jälkeen iski turvotus, joka vain paheni loppua kohden.

rv. 30+3 (28.11.2013)

rv. 36+0 (6.1.2014)

Hyvää huomenta, turvottaako??

Ei mahdu kengät, eikä sukkia saa jalkaan

rv. 40+2 (5.2.2014)

Kuten kuvista näkyy, niin olo oli aika iso... Fiilikset oli läpi raskauden aika pelonsekaiset, eikä missään vaiheessa oikein uskaltanut iloita. Jotenkin sitä vain pelkäsi, että jos jotain sattuu. Myös kun sitä vauvaa oli x-määräisen ajan odottanut saapuvaksi, niin ei sitä millään edes käsittänyt, että tämä on nyt totta. Oli jotenkin hankalaa ruveta ostamaan vauvalle tavaroita, kun sitä vain jotenkin halusi siirtää ja siirtää niiden hankintaa, jos jotain sattuu. Mä olin vain raskaana, enkä jaksanut ajatella asiaa, että mahasta oikeasti tulee vielä joku uloskin. Tavaroita kuitenkin hankittiin pikkuhiljaa ja tottahan sekin on, että kaikkea saa kaupasta vauvan syntymänkin jälkeen. Siinä vaiheessa kun toipuu leikkauksesta puolikuntoisena, saa rintatulehduksen ja 39 astetta kuumetta, eikä pysty mitään tekemään, vaan on lapsen lisäksi itsekin Vinkkarinpapan hoidettavana... niin siinä vaiheessa sitä oli onnellinen, että kaikki oli hankittuna. Jopa babyshowerilahjaksi saamani vaippakakku tuli enemmän, kuin tarpeeseen, sillä itse olin ostanut koon 1 vaippoja ja koska poika oli syntyessään jo yli neljäkiloinen, tuli ne kakkos-koon vaipat heti käyttöön. Jostain luin myös, että kannattaa täyttää pakastin valmiiksi; sekin oli ihan huippujuttu, että olimme sen tehneet. Kyllä pappa oli niin täystyöllistetty ilman hellan edessä seisomistakin koko kuukauden, että surutta syötiin pakastesapuskaa monet kerrat.

Hankalaa oli tietää mitä lapsi oikeasti tarvitsee, tai sen vanhemmat. Mitään tietoa ei entuudestaan ollut ja mitään lippulappusia en jaksanut lukea, saati googlata jotakin hankintoja. Tavaroita ei ole ollut muita ylimääräisiä, kuin imetystyyny. Niin ja peitto+tyyny, jotka ostettiin Ikeasta, koska ne oli äitiyspakkauksessa valmiina. Ja pussilakanat olis voinu jättää ostamatta, sillä nyt pojalla on takuulla enemmän pussilakanoita kun mammalla ja papalla, ollaan me niitä niin paljon saatu, mutta hyvä niin :) Kaikkia rasvapurkkeja yms talkkeja on tullut muutaman kerran käytettyä ja lisäksi ollaan haettu vain Cediral-öljy ja maidonkorviketta. No okei, vaatteita oli liikaa. ;) Silti olen ollut ihan supersuper iloinen jokaisesta vaatelahjasta, joka ollaan saatu! Ollaan ostettu kaikki käytettynä, niin on ollu hienoa pukea joskus ihan uusiakin bodeja vauvalle! Muutenkin kaikki lahjat on lämmittäny ihan tajuttomasti, että on äidin sydän sulanut monta kertaa, kun joku oikeasti haluaa muistaa meidän vauvaa! Jopa sellaiset mieheni sukulaiset, joita mä en ole ikinä nähnytkään! Kyllä se on kuulkaa se ele, että muistaa vaikka pienillä sukilla, niin se on se joka lämmittää! <3 <3 Oon kyllä ollu niin onnellinen, että tekis melkein mieli kuvata kaikki mitä Vinkkari on saanut, on ne vaan niin hienoja juttuja jokainen! Kiitos!

Tein VinkkarinPapalle joululahjaksi "isyyspakkauksen" :)

Kaikenkaikkiaan raskaana oleminen oli hieno ja jännittävä asia. Viimeiset pari kuukautta oli täyttä tuskaa ja vielä synnytyksen (leikkauksen) jälkeinenkin kuukausi oli todellista kipua, niin kyllä sen silti vielä uudestaankin mielellään kokisi. Leikkauksen takia raskautumiskielto on vuoden mittainen ja mun mielestä se on tosi hyvä juttu, niin ei tarvitse toista lasta edes vielä ajatellakaan. Sen aika on sitten joskus tulevaisuudessa, nyt haluan nauttia, kokea ja elää ensimmäistä vauva-arkea, koska pitää muistaa nauttia, kun ne on vaan kerran pieniä! ( inhoan kaikkia kliseitä, mutta niinhän tuo asia vissiin on ).

Tässä oli nyt se mitä päällimmäisenä on jäänyt mieleen. Nyt on hyvä fiilis, että sain tämänkin asian talteen kirjoitettua! Ha så bra allihopa! Vi hörs! :) 

-Susanna-

Meidän piha : Kesä 2014

Huomasin just kuinka karulta meidän piha näyttää tossa kansikuvassa, kun ei aidassakaan ole vielä lehtiä. Tähän hätään en lähde uutta kuvaa ottamaan, mutta siinä vois olla sopiva homma tälle päivälle, enkä oo muuten vielä kuvannu kukkapenkkiäkään, jonka tein ja joka näyttää ihan... No todellakin jos siirtää yli 100km päästä takaluukullisen erilaisia kukkia, niin eihän ne nyt näytä siltä miltä pitäis enää meidän pihassa. Suurimmaksi osaksi kaikki oli varmaan jo puolimetrisiä, kun niitä meille kuljeteltiin ja nyt 90% niistä varsista on tullut leikattua, sillä ne kaikki kuivas ja makas maata vasten. Ei hätä silti ole tämän näköinen, sillä kaikki elää ja sopeutuvat parhaillaan tänne meidän hoodeille! Oon ihan varma, että kaikki yksilöt näyttävät todellisen luonteensa ens kesänä ja siihen asti ne saa näyttää niin rumilta kun lystäävät :P Meinasin vielä tässä joku päivä poiketa ( ehkä vielä montakin kertaa ) kukkatoreille ostoksille, nythän ne varmaan myy jo pilkkahintaan perennoita  pois ja meidän pihaan ne kärsineen näköiset sopivat aivan hyvin jos vain on hyvät juuret! ( Kuinka moni muuten tietää mikä on perenna!? )

On se jännää puuhaa tuo puutarhan laittaminen. Melkein tyhjästä kun alottaa ja laittaa vaan jotain ja sit pitää joka päivä käydä aamuin illoin kattomas onko mikään kasvanu päivän aikana :D Nythän on tämä järjetön helleaalto ollu ja kukat on saanu aurinkoa melkein koko kesäkuun edestä, sillonhan ei paistanu varmaan kun kaks päivää alkukuusta. Ja niin vain kuulkaa ny pukkaa uutta lehteä ja vartta kaikista niistä rumista yksilöistä! Yhtään en kasveista mitään ymmärrä joten jännitys on sitäkin suurempi, että ehtiikö tänä kesänä mikään yksilö tehdä kukkia... No ainakin yksi ehtii, nimittäin olisko ollu maaliskuussa tai joskus keväällä kuitenkin, ostin viis pussia siemeniä Plantagenista. Ostin pari pussia mustasilmäsusannaa, kun niitä olin tullu hakemaankin, yhden orvokkipussin, yhden ruiskaunokkipussin (??se se vissiin oli, ehkä) ja yhden pussin ruohosipulinsiemeniä. Ja voi kuulkaa kun moon niitä kastellu ja sumutellu joka päivä ainakin kuus kertaa! Oon koulinu ( piti googlata mitä se meinaa, kun pusseissa niin käskettiin tehdä ) ja oon kaiken rakkauteni niille antanu! Ekaa kertaa ikinä yritin kasvattaa siemenistä kukkia ( no viime kesänä heitin pussillisen tohon pihalle ja ne onnistu niin hyvin, että siinä oli metrin korkusta kukkaa miljoona yhdes läjäs ja tokihan ne makas joka suunnas niin kauan, että ne revittiin irti ja tehtiin grilli niiden päälle :D ). No mutta jokatapaukses, enimmäinen kukka tuli mustasilmäsusannaan viikko sitte!!! Kahden pussin siemenistä vissiin kuus tai seittemän ny elää! Olen niitä pitäny kaikkia eri purkeissa, eri paikoissa, pihalla, sisällä, joka paikassa eri aikaan, että vähä näkis mistä ne tykkää. Olin jo luovuttamassa niiden suhteen, kunnes jostakin googletin, että niitä pitää latvoa! Eli leikata jotakin latvasta ilmeisesti veks (on muuten superärsyttäviä kaikki termit, aina pitää tunti tolkulla googlata!). No mä sit leikkasin surutta kaikista vähä poijes, niin johan oli reilun viikon päästä tulos kukkia ja vielä siihen pienimpään yksilöön. No nyt niissä on ehkä jo kuus kukkaa, mutta silti ne näyttää niin ressukoilta. Ruohosipulin luulin olevan helpoin kasvatettava, vaan nyt se makaa tuolla jossakin maatuneena.. joo ei ollu helpoin. Orvokit kasvoi niin upeesti ja hienosti, tosi moni onnistui.. kasvattamaan lehtiä!! Tein niille penkin yhden puunjuuren ympärille ja nyt viikkojen jälkeen näin yhdessä niistä nupun!! Voiko olla todellista, että sittenkin onnistun! Ja sitten vielä se ruiskaunokkipussi.. Nekin lähti niin hienosti kasvamaan, oli varmaan 20 pientä alkua ja mä niitä kastelin ja koulin ja ja ja ... ja yksi selvisi! Wohoo!! Nyt se on näillä helteillä kasvanu joku 10cm korkeutta, joten saa nähä mitä siitäkin vielä tulee. Pussit makso yhteensä ehkä jotain 9euroa, niin nyt ainakin näyttää vielä siltä, että halvempi olis ollu ostaa valmiita kukkia. Mutta ei mikään voita tätä kokeilua ja onnistumisen tunnetta, joten aion kokeilla vielä uudelleenkin! Oon kans haaveillu salaattipenkistä ja näinkin keväällä, että ne myi lapsille oman siemenpussisarjan.. voisin ehkä kokeilla niitä ens keväänä ;)

Sain pojan nukkumaan, niin nappasin kameran ja katsoin tilaisuuteni koittaneen! Otin 60 kuvaa meidän pihasta ja lataan niitä nyt tähän muutamia, että ovat sitten helposti löydettävissä samasta postauksesta kaikki myöhempää tarkastelua varten. Tästä lähtee:

Tähän mä laitoin niitä orvokkeja, joita siemenestä kasvatin.

Yksi orvokin nuppu näkyvissä!!!

Mustasilmäsusannat toin sisältä pihalle. Helle kärventäny jo yhden kukan.
Monta nuppua tulossa.

Tämä on joku köynnös, jonka ostin, nimestä ei tietoa, lappu jäi kauppaan.

Tämä Clematis (??) avas nuppunsa reilu viikko sitten.
Köynnös tämäkin, pari viikkoa sitten ostettu.

Tähän laatikkoon oon siirtäny kaikki jotka kukkansa tiputtivat,
kun emäntä niitä väärin hoiti. Mutta niin ne vaan uudelleen sieltä
herää henkiin!! :)

Kukkatelineen kukat vaihtaa paikkaa jatkuvasti. Sitä mukaa kun ne kuivaa tai kastuu liikaa ;)

Täs on ny se mun ainut ruiskaunokki ja näyttää melkein siltä, että siinäkin joku nuppu olis! Oho!

Tämän särkyneen sydämen sain mummalta ja paapalta vuosi sitte synttärilahjaksi.
Sain säkillisen kukkia, jotka kaivoin pihan perälle maahan. Tämä oli toinen hengissä pysyneistä.
Pienempi kasvi oli joku, joka ostettiin kuukausi takaperin. :D

Ostin kesäkukkia ja laitoin niitä koreihin. Nämäkin kaksi kadottivat kukkasensa,
mutta helle toi ne takaisin! :)

Kun eurolla sai, niin oli pakko ostaa! Jotakin viidakkokurkkuja ovat.

Yksi kukka = yksi kurkku
Pituus n.1cm.
Mahtaa olla herkullisia :D

Tollanen kaareva penkki tehtiin. Mitään hajua mitä siinä kasvaa, ei ole.
Ens kesänä sen sitten näkee, mitä siirretään ja mihin :)

Kaupasta ostin 4 taimea. Sormustinkukkaa ja jotakin keltakullervoa ( en oo varma ).
Kaikki muut on anopilta.

Tämä on bambu :) 

Kaksi siirrettyä kukkaa on ruvennu kukkimaan.

Tässä Pionin taimia. Nämä on ne toiset jotka selvisi hengissä, joita
sain viime vuonna mummalta & paapalta.

Vasemmalla Kiinanruusu. Laitoin sen pari päivää sitten tuohon,
kun luin, että se tarvii paljon valoa. Sisällä
se on näyttäny tolta viimesen puoli vuotta.

Tässä joku lilja, jonka sipuleita laitoin pari maahan viime vuonna.
Siirsin ne keväällä tähän. Näyttäis melkein, että tuolla kasvaa joku poikanenkin.
Jään innolla seuraamaan :)

Tämäkin on joku lilja. Ne on ollu siinä alunperinkin, kun muutettiin
tänne vuosi takaperin vappuna.

Kahdesta omppupuusta toisessa on omppuja!! :)

Tässä kuva pihan perältä, omppupuun juurelta 

Meillä on yksi jänisten syömä kirsikkapuukin :)
Ihmettelin kun siihen pari kukkaa tuli kesän alussa, on se niin ruma :D
Meillä ei edes syödä kirsikoita, yäk!

Mutta ei hätää, kirsikoita on tulossa tänä kesänä vain yksi :D

Tässä osviittaa miltä näyttää meidän pihan vasen puoli :)

Toi jakkara on tosi hellunen ja liskokin ajaa asiansa,
vaikka siitä on värit lähteny.

Kokeilin betonivalamista raparperinlehtiin.

Kesän ainoa mansikka on kelvannut rastaille.

Siirsin taimet viime syksynä parvekelaatikoista maahan. Ihan vaan johonkin,
että säilyisivät hengissä. Tässä ne nyt kituu ilman aurinkoa.
Ens kesälle vois ottaa projektiksi tehdä mansikkamaa :)

Tämä siis kasvoi vuosi sitten täynnä nokkosta. Puun takana on vielä ihan järjetön määrä.
Tämä nyt vain on jäänyt tällaseksi rumilukseksi ja on ideointi vaiheessa.
Toiveena olis kaataa toi ruma puu, sen takana kun kasvaa kaksi nättiä koivua.

Pihan oikealta puolelta löytyy isännän valtakunta :) 

Tohon nurmikolle ollaan mietitty mansikka- ja kasvimaata.

Näiden puskien hävittämistä ollaan mietitty. Ainakin noi puureunat menee kaatopaikalle!!
Jos vain joku repis ne ensin pois.. :)

Samoja puskia kasvaa typerässä puoliympyrässä ja puureunoilla kehystettynä
keskellä pihaa.. Ei puskissa mitään vikaa ehkä oo, mutta kun
ne on joku laittanu niin tiiviisti ja rumasti!

Sellasta! Paljon on vielä tekemistä, mutta kyllä sitä jotain on jo tullu tehtyäkin. Kaikkea ei millään saa kerralla kuvatuksi, mutta tästä ny jäi päällimäiset talteen. Vaikeinta tästä tekee se, että tällasella kerrostalossa kasvaneella ei ole pienintäkään käsitystä mistään tai minkään kasvattamisesta. Matoja oon kaivanu! Niin kaiken tiedon etsiminen ja googlaaminen on välistä niin turhauttavaa. Varsinkin kun on tällanen -kaikki mulle heti tänne just nyt- tyyppinen ihminen, niin ei hemmetti kärsivällisyys riitä kukkapenkkien perustuksien kunnolliseen tekemiseen. Kukaan ny jaksa puolta metriä maata kääntää! Sit on se lannoitus. Kuinka moni teistä tietää mitä se tarkoittaa? Joka paikassa lukee kuinka tärkeää on kevät- ja syyslannoitus ja kuinka pitää kastellessa muistaa lannoittaa, paitsi ei niitä ja niitä ja niitä. On kuulkaa vaikeeta ettiä mikä on se lannoitus joka sopii. Ja koska se tuntui olevan niin järjettömän työn takana etsiä tätä tietoa, niin menin kauppaan ja ostin jonkun järkyttävän kokosen purkin jotakin papanoita. Ja koska purkissakaan ei lukenu kuinka paljon ja mihin vuoden aikaan, niin mä vain nakkelin niitä pitkin kukkapenkkejä. En tiedä menikö oikein ja onko niistä mikään menny mihinkään, kun koira kiersi järjestänsä kaikkien purkkien juurella syömäs niitä ja viimeksi eilen näin kolme harakkaa keskellä kukkapenkkiä. Olisko niiden päälle pitäny laittaa multaa? No V* tiedä!
Menkööt sitten kaikki väärin vaikka, se on myöhästä ny. Kyllä joku tulee sanomaan kuitenkin, että näin ja näin olis pitäny tehdä. Joo olis, mutta ens kerralla sitte ;) 

Tällasia lannottajia asuu ihan naapurissa, mutta kun niidenkin tuotosten
pitäisi (googlen mukaan) maatua vuosi ennenkö sitä voi antaa kukille. Nih!

No mutta hyvää viikon jatkoa, yritän viikon päästä päivitellä kun on neuvola, että minkälaiset mitat tällä kaverilla oikein virallisesti onkaan :) Heippa ja ens kertaan! 

-Susanna-

Vinkkari 5kk