maanantai 26. toukokuuta 2014

Viikkomme kuvina

Viikko jo mennyt edellisestä postauksesta. Viime viikko oli niin helteinen, että tämän mamman hermot ei olis kyllä kestänytkään enää yhtään ylimääräistä päivää. Poika hikoaa jokapaikassa ja kokoajan. Vaunuilemaan mentiin melkein alasti, eikä puhettakaan, että Vinkkari olis nukkunut normaaleita kolmen tunnin päikkäreitä pihalla. Ei, vaikka vaunuja peitti, vain hyttysverkko ja pojan päällä oli shortsipuku. Noup, liian kuuma. Mamma sitten testasi Plan B:tä = päikkärit omassa tai meidän sängyssä ja onnistuttiinkin siinä! JEI!

Aika mageet lasit ;)

Koko viikko käytännössä meni tuskastuneena sisätiloissa. Viikon kohokohtia oli mustikkapiirakan ja valkosuklaa-mustikkamuffinssien leipominen. Piirakan melkein poltin ja muffinssit näytti niin rumilta, etten viittiny edes kuvata. Mutta hyviä ne oli! Ei kuitenkaan niin hyviä, että toiste tekisin.

Mustikkapiirakka valkosuklaa-limerahkalla :P

Anoppilassa käväistiin lauantaina ohimennen ja koiravauvat oli saaneet jo silmänsä auki!


25päivän ikäisiä

Myin meidän kaksi sohvaakin perjantaina ja nyt on tilaa leikkiä ( ihan niinkuin ennen ei olis ollu ). Jotenkin on tosi avaraa ja valoisaa nyt, kun sai ne ruskeat sohvat pois. Saa nähdä mitä tulee tilalle, vai tuleeko mitään.





Illalla vielä tein RockyRoad suklaita, mitä jo reilun viikon oon suunnitellut tekeväni.. Oli aika hyviä ;) ;)
Se siitä karkkilakosta. Kaks viikkoa se kesti, eikä mitään vaikutusta ollut havaittavissa.






Rocky Road suklaat tein näin :

Sulatin levyn Maraboun salmiakki-maitosuklaata, levyn Brunbergin tummaasuklaata ja 25g voita. Yhdistin sulat keskenään. Levitin suklaaseosta kulhoon, laitoin päälle Haribon minivaahtokarkkeja ja suolapähkinöitä. Lisäsin vähän suklaata, vähän karkkeja ja loput suklaasta. Pistin pakkaseen tunniksi. 
Nämä oli ihan ylihyviä, paitsi etten tykkään tummastasuklaasta ja se maistui näistä vähän läpi. Mutta salmiakkisuklaa taas oli tosi Jees tavallisen maitosuklaan tilalta. Hyviä ja hauskoja! NAM!

Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan hyvää alkanutta toukokuun viimeistä viikkoa!

Ps. Leijonien eilinen hopee ei oo häpee :)



tiistai 20. toukokuuta 2014

Muistakaa tekin nauttia!

Tekis mieli aloittaa taas otsikolla -laiskottelua-, koska tuntuu ettei mitään saa aikaseksi. Mut haittaakse?! Ei haittaa! Nimenomaan, kun mun tarttis osata hieman höllätä, eikä pingottaa koko aika jotakin. Siispä olenkin nyt kääntänyt ajattelumallini niin, etten mä mitään laiskottele, mähän nautin! Aina toitotetaan, että pitää nauttia raskausaikana ja sit kun lapset on vaan kerran pieniä. Joku päivä täs toissaviikolla sanoin VinkkarinPapalle, että tänään tein sitä mitä halusin/huvitti... En nyt muista suoraa sanajärjestystä, enkä asiaa mistä oli kyse, mutta se vastas mulle suurinpiirtein näin:
-Mä en ymmärrä mikset sä tee joka päivä sitä, mitä sua huvittaa.
No niinpä?! En oo kuulkaa kaivanu imuriakaan kaapista varmaan kahteen viikkoon ( rikkaimuria oon kyllä käyttäny, mut sitä ei lasketa, se on huijaamista :P ), enkä mä oo jokapäivä pyykkiäkään pessy. TänäänKIN jätin päiväpeiton laittamatta. HAH! Mä oon nauttinu ja tehny / ollu tekemättä sitä mikä on huvittanu.

Tänään mä oon tehny synttärikortin  7-vuotiaalle :)



Aika hieno vaikka itte sanonkin :)

Tais olla lauantaina, kun kirjotin listalle, mitä mun oikeasti pitäis tehdä :

TO DO - lista
 Ja voin ylpeänä kertoa, että olen laittanut kuvia kehyksiin ja hakenut vinkkarille aurinkolasit. Pappa on hakenut suppoja vinkkarille, ja kaikki muu on tekemättä. :)


kolmen päivän ikäinen <3

Eilen oli toi leipominen jo tosi lähellä, vaan ei. Se tarvii tietynlaisen fiiliksen, että saa aloitettua. Nyt on ollu vähän semmonen "pakko-fiilis", kun oon ostanu jo viikko sitten kaappiin mm. 2 pkt:a tuorejuustoa, 4 levyä suklaata ( on tummaa, vaaleeta, salmiakilla ja ilman .. ), kermaa, rahkaa, kermaviiliäkin löytyy ja paljon muuta. Eilen se tosiaan jäi siihen, kun päivällä etin 1,5h reseptiä. En osannu päättää mitä leipoisin, kun on niin paljon värkkejä mistä tehdä. En sitten tehny mitään...vaikka teinhän mä kuitenkin tavallaan, tein sitä mitä halusin; etsin reseptejä. :)

Lauantaina ton todo-listan kirjoitettuani tulin kans siihen tulokseen, etten varmana tee mitään noista, kun ei nyt just huvita. Mulla oli jo viikon verran ainakin pyöriny ajatus päässä, että olis kyllä kauheen kiva käydä kaverin pop-up-ravintolassa niiden omalla kotipihallaan. Se, että joku viittii ja näkee vaivaa osallistua ja järjestää ja leipoa ja ja ja ja.. on mun mielestä niin hieno juttu, että sitten lauantaina mä vaan päätin et nyt mä meen ja piste. Ja sit mä menin. Pakkasin itseni, Vinkkarin ja Vinkkarin vaunut autoon ja sit me lähettiin, nuan vaan! :)


Ravintolapäivänä: Pop-up-ravintola Raitin Hermanni!

Sunnuntaina mä olin päättänyt hyödyntää isännän vapaapäivän menemällä kirpparikierrokselle. Voi pojat mikä fiilis oli ihan yksin kiertää ja kattella monta tuntia. Jotain pientä tarttui mukaankin, mm. kaks DVD:tä Vinkkarille.
kirppislöytö yht: 2€
Sellasta. En muuten oo tehny pihalla mitään. Tosiaan nyt on sitä hellettä ja hieno ilma. Lupasin ehkä tehdä jotakin pihallakin tällä viikolla, mutta ei kiitos. Eilen laitoin oikein shortsit ja topin, puin Vinkkarillekin tollasen lyhytpulttuisen yökkärin ja sit mentiin pihalle. Tultiin aika nopeesti takas sisälle. Ei siellä vaan voinut olla. Laps parka vaan huusi, kun oli niin kuuma. Muutenkin se hikoaa kokoajan ja jokapaikassa. Pistin sen sitten sänkyyn päikkäreille ja istahdin itse niitä reseptejä etsimään. Tänäänkin on lämmin ( ylikuuma ) ja hyvin vaan kuulkaa sujuu aika täällä sisällä askarrellen ja bloggaillen! 

Vinkkari 14vkoa 4 päivää, 66cm, 7530g. Iso jätkä!
Hyvää vaikka itse salaattia ei kaapista löytynytkään, kuin pieni jämä.

Nyt mä tästä meen nauttimaan lapseni seurasta ja nauttimaan niin ikään eilen tekemääni makaronisalaattia! Heippa! :)


lauantai 17. toukokuuta 2014

Kukkia ja naurua :)

Lauantai-huomenta-päivää! Kyllä on taas viikko mennyt nopeesti. Nykyään viikoissa ei ole, kuin maanantai ja perjantai, siltä ainakin tuntuu. Tämä viikko tosiaan on kadonnut todelliseen laiskotteluun, että melkein hävettää. Nukuttu on niin myöhälle aamuisin, etten ole enää ihan varma, onko pimennysverho sittenkään niin hyvä juttu. Mitä ilmeisemmin se kuitenkin on vain itsestä kiinni, niin kuin kaikki muukin tässä maailmassa. Äitini sanoi loppuraskauden aikoihin minulle, ettei kannata murehtia sellaisia asioita, mille voi tehdä jotain, senkus tekee vain. Tuota lausetta toistan itselleni aina, kun meinaa ruveta tympäsemään joku tiskikoneen tyhjääminen. Sit vain koneen luukku auki, pari minuuttia ja noin vain! Samalla vielä kun ajattelee, että mieti ny jos olis pitäny käsin nämä kaikki tiskata, niin kyllähän niitä kuppeja sinne kaappiin nosteleekin ihan mielellään. :)

Juu tosiaan tällä viikolla ei paljon näkyvää jälkeä olo taas syntynyt, mutta ensi viikoksi on luvattu aurinkoa ja helteitä, sitten taas tulee ehkä! pihallakin tehtyä jotakin. Sitä ajatteli ennenkun jäi mammalomalle, että sitten mä teen sitä ja sitä ja sitä..jne.. Sanotaanko näin, että se To Do-lista ei ole vielä lyhentynyt, kuin ehkä prosentilla, pidentyny se vain on... ja taas pitäis muistaa se äitin lause; älä murehdi vaan tee. ;)

Käännetään tämä asia nyt kuitenkin niin, että mä sain kuulkaa tällä viikolla niinkin paljon aikaan, että hain kesäkukkia. Ilman mitään suunnitelmaa määristä tai mistään, menin vain ja ostin jotakin. Pistin ne nyt tuohon meidän pääsiäislomalla tehtyyn hyllyyn. Alimmainen hylly saa jonkun korkeamman asetelman sitten, kun seuraavan kerran käyn hakemassa kukkia kesäkuussa, tämän kuun budjetti on jo melkein ylitetty.


Ostin ruusuja ensimmäistä kertaa! 


Makee ruukku Jyskistä :)

Orvokkikannun sain viimeviikolla lahjaksi, Home sweet Home saatiin jo viime vuonna.
Molemmat niin kivoja erilaisia, perusruukkujen tilalle! :) Me Like!


Kävin tosiaan hammaslääkärissäkin taas torstaina. Oon nyt yli vuoden siellä käynyt kerran kuussa. Loppuraskausaikana en käynyt, mutta kuitenkin.. Nyt sitten pojan synnyttyä jatkoin tätä mun kahdentoista reiän paikkausurakkaa ja jos ei nyt vielä omaatuntoa tarpeeksi niiden paikkaus soimaa, että mitäs et ole kymmeneen vuoteen hammaslääkärissä käynyt, niin kiitoksena sain vielä kaupanpäälle juurihoitodiagnoosin. Kärsin todellakin hammaslääkäripelosta. Käyn Hovioikeudenpuistikolla ( Vaasassa ) A-hammaslääkäreillä, kertaakaan ei ole sattunut ja siltikin jokakerta pelkään. Taas sai hoitaja pidellä olkapäästä ja lääkäri rauhoitella, kun tärisin niinkuin haavanlehti. Kyyneleitäkin ne kuivaa harvase kerta. Niin, eikä kertaakaan ole sattunut muuta kuin kukkaroon. Se oli taas 151 euroa tämän kuukauden jutuista pois. Että ostan niitä kesäkukkia lisää sitten ensi kuussa, ihan vain muutaman, kun seuraava aika hampilääkäriin odottaa juhannusviikolla.. Mutta mielummin olen vaikka sitten ilman niitä kukkia, kuin että menisin kunnalliselle. Piste.

Tätä kirjoittaessani poika katselee lauantaiaamun piirrettyjä, istuu sitterissä ja pärisyttää kieltä ja huuliaan niin, että kuola vain lentää. Jos ei tietäisi mitä se tekee, voisi luulla, että se leikkii jo pikkuautoilla, pärisyttäminen on niin kovaa :D Sanoinkin VinkkarinPapalle torstaiaamuna, että mitähän uutta poika on yön aikana oppinut, kun unta riitti aamulla niin myöhälle, että jouduin käydä herättämässä sen 9.20, ennenkuin lähdin hammaslääkäriin. Se oli sitten tuon pärisyttämisen oppinut :P Tällä viikolla ollaan myös kaksi kertaa kuultu vahingossa pojan hörähtelevän naurun aikana. Äsken kävin vaippaa vaihtamassa ja kutittelin pojan masua niin, että sain jokaisella kerralla palkinnoksi pienen ääneen nauramisen. Äiti ainakin nauroi ääneen sitäkin kuuluvammin, oli se vaan niin hauskan ja ihanan kuuloista, että sydän taas kerran pakahtui <3 On se vaan käsittämättömän ihana ja ihmeellinen asia, oma lapsi. Meidän oma oven saranalta kuulostava nariseva rakas! :)

Aivan on paita märkä kun pitää päristellä ja kuolata :)

Lopuksi vielä kiva löytö Facebookin pulina-kirppikseltä, näitä ollaan jo muutamaan kertaan ihmetelty!


Kirppislöytö: kolme äänikirjaa 6€

PS.  Piti vielä käydä kutittamassa ja kokeilla sitä ääneen nauramista, ja kyllä se vain sieltä heti tuli!! :)

tiistai 13. toukokuuta 2014

Laiskottelua

Oon yrittänyt pitää kerran viikossa päivän jolloin en tee mitään. Tänään oli sellainen päivä, päätin sen jo eilen, koska toi neljä päivää putkeen kotoa poistumista, oli ihan liikaa mulle. VinkkarinPappa tapaa kysyä töistä tullessaan, mitenkä mun työpäivä on mennyt. Se tuntuu kyllä mukavalle, että se kysyy, koska jos joku olettaa, että äitiyslomalla syljetään kattoon, niin ei ainakaan meillä. Tänään kuitenkin pidin vapaapäivän, joka alkoi sillä, että herättiin tissille puoli kahdeksan. VinkkarinPapan herätyskello soi 7.45, eikä se luonnollisestikaan herännyt siihen, tuhisi vain tyytyväisenä. Poikakin nukahti takaisin unille mamman kainaloon kahdeksan pintaan ja samat aikeet oli mullakin. Mietin kuitenkin taukoamatta, jos nukahdan, Pappa ei herää töihin. Hoin siinä sitten tunnin ajan, nouse jo, nouse jo. Yhdeksältä se nousi, vei koiran aamupissalle ja lähti töihin, sitten Vinkkari heräs kymmeneltä. Syötiin taas tissiä ja mietin siinä makoillessani päivän mahdollisia kotitöitä ja ruokaa, kunnes muistin, että tänään lupasin pitää vapaapäivän. Niinpä pistin silmät kiinni ja nukahdin. Aamukahvia tarjoilin itselleni noin kello kolmetoista :P

Kyllä oli mukava herätä ja miettiä haluaisinko tehdä tänään mitään, siis yhtään mitään. Päädyin siihen, että pitkä ja rento kärrylenkki voisi olla paikallaan neljän päivän tauon jälkeen. Pitkä on suhteellinen käsitys. Jos asuisin korttelissa, jossa katseltavaa riittäisi ja joka päivä voisi valita uuden lenkin, silloin se kärrylenkki olisi päivittäin oikeasti pitkä. Vaan jos asuu maalla, soratien varrella, voi vain valita käveleekö oikealle vai vasemmalle. Päädyin tänäänkin vasempaan, koska sielläpäin on hevosia ja niiden varsoja (on edes jotakin katseltavaa peltojen lisäksi). Ja se lenkin pituus oli oikeasti sopivan pitkä jos katsoo mun viimeaikaista urheilutaustaa ja kuntoa yleensä. Ehkä noin kolme kilsaa, ihan sama. Meillä ei lasketa.

Ja voi kyllä oli mukavaa lenkin jälkeen ottaa oma aikaa reilu pari tuntia. Pistin kyllä pyykki- ja tiskikoneen päälle, keräsin kuivat pyykit kaappeihin ja menin rikkaimurilla kämpän ympäri, mutta niitä ei lasketa. Istuin hiljaa tässä koneella oikeasti neljästä puoli kuuteen ja vain olin ja luin blogeja. Facebookista hoksasin, että tulee Suomi-Saksa (Suomi voitti 4-0), avasin telkkarin, laitoin metripizzaa, ranskalaisia ja nakkeja uuniin ja jatkoin oleilua Vinkkari sylissä.

Olo on edelleen jotenkin seesteinen, rauhallinen ja sanoisinko levännyt. Mä oon vain ollut. Ihanaa! :) Kyllä huomenna taas jaksaa suorittaa tätä kotiäidin ammattia ihan uudella tarmolla, kun yhden päivän on laiskotellut huolella!

Pappa hoitaa, mamma bloggaa ;)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Äitienpäivää ja kuolaa..

Noniin, taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin. Eilen en ehtinyt koneelle ollenkaan, lauantaina alle kymmenen minuuttia silloinkin. Koko viikonloppu meni kyläillessä, koska eilen oli äitienpäivä. Perjantaina oltiin mammatreffeillä på svenska ja silloin jo mietin, että kuinkahan käy, kun neljä peräkkäistä päivää on ohjelmaa ja kolmen-neljän tunnin kärrypäikyt jää ottamatta. Ihme kyllä rytmi ei ole mennyt sekaisin, vaikka tavallista väsyneempi poika selvästikin on ollut. Niin on ollut mammakin. Eilen nukahdettiin Suomi-Venäjä pelin kolmannessa erässä sohvalle ja siirryttiin vasta kolmelta sänkyyn, silti unta riitti taas aamukahdeksaan asti. 

Ensimmäistä äitienpäivää juhlistettiin meillä kupillisella kahvia ja muutamalla suklaanpalalla, sänkyyn tarjoiltuna. Olin jo alkuviikosta sanonut, että mielestäni äitienpäivä ei ole mikään lahjajuhla, turha siis ottaa stressiä mistään lahjoista. Tulilatvakin, jonka sain VinkkarinPapalta synnytäneiden osastolle 13 viikkoa sitten, puhkesi nyt uudelleen kukkaan selvästi äitienpäivän kunniaksi. Oma äitienpäiväni oli äkkiä juhlittu, kun neljä muuta äitiä oli juhlittavana. 

Neljän päivän aikana meillä on myös aloitettu älytön nyrkin ja sormien syönti, kuolaaminen, puklaaminen ja käännyttykin on jo moneen kertaan kyljeltä vatsalle. Sain myöskin huomata, että syömäni raaka sipuli olisi kannattanut jättää syömättä. Tänään kyläilin parhaan ystäväni luona lähes puolen vuoden tauon jälkeen ja siellä tunnelmaa latisti Vinkkarin kamala huuto. Kotia päästyämme poika nukkui, ja herättyään alkoi jäätävä kirkuminen. Olemme siis kokeneet nyt ensimmäisen mahakipurääkymisen. Ihan kamala kokemus.
  Lupaan olla syömättä sipulia!

Tulilatva heräsi henkiin äitienpäiväksi!
Tässä myöskin eräs tuore äiti hymyilee.
12 päivää vanha
Meillä syödään nykyään nyrkkiä, koko ajan.
Ihan koko ajan.
Ja kuola vain valuu. Tässä kuvassa olen itse kääntynyt kyljeltä vatsalle.
Vinkkari 13vkoa 3päivää.
Sellasta. Aloitin tänään myös karkkilakon. Ei siitä sen enempää. Pakkaa olemaan aika huono selkäranka, niin hehkutan vasta sitten jos se pitää tai jos sillä on vaikutusta. Tavoitteena on pudottaa painoa kilo, koska tavoitteet pitää olla realistisia. Jos onnistun, asetan sitten vasta uuden tavoitteen! ;) Ikinä en oo laihduttanu (tarvetta kyllä olis), mutta en aloita vieläkään. Ainoastaan karkkilakon toukokuun loppuun asti. Saa nähä kuinka mamman käy. :)

torstai 8. toukokuuta 2014

Torstai-huomenta-päivää!

Se olis jo torstai menossa tätä viikkoa. Eilinen meni taas ihan siivillä, koko päivän oli ohjelmaa. Nukuttiin (taas!) puolille päivin ja heti siinä ylösnoustessa päätin, että tänään on siivouspäivä. "Rankaisin" itseäni kun tuli jo kolmas aamu putkeen nukuttua niin myöhälle, etteihän nyt tällainen peli vetele! Eihän tämä yhteiskunta sillälailla pyöri, että joka päivä vain maataan ;) 
Ja voi jee, kun tuli hyvä mieli siitä, että kolme tuntia tukka putkella siivosin, pesin pyykkiä ja laitoin ruokaa! Illalla uni maistui, kun sai ulkona kuivatetun lakanan päälle laittaa maate ja pussilakanatkin olivat ihan uudet, ensimmäistä kertaa laitoin viime kesänä Ikeasta ostetut oranssi-valkoiset pussilakanat. Ne oli kyllä aika ohkasta kangasta, eikä niissä ollut kulmissa reikiä, mutta oli ne hienot, niin pirteät ja raikkaat! 
Nukuin niin hyvin, että heräsin aamulla ensimmäisen kerran vasta kahdeksalta, kun mersun ääni kuului lähtevän pihasta, Vinkki ei heränny edes siihen. Nukkui sängyssään reilun 8h ja oli sitä ennen nukahtanut jo sohvalle :)



Iltapäivällä tuli vielä leivottuakin, saatiin illaksi yllättäen vieraita. Mun mielestä on jotenkin mukavaa kunnioittaa vieraita siten, että on jotakin tarjottavaa. Ei olla enää sen ikäisiä ja asuta yksin missään "kämpässä", että tuodaan kahvikuppi käteen, jotta siinon! Kyllä mut ainakin on siihen kasvatettu, että kun kylään mennään sovittuna päivänä ja -aikana, niin jotakin viedään mukana, ja jos tulee vieraita, niin pitää jotakin "nisua" tms. olla tarjolla. Poikkeustapauksia löytyy, mutta noin niinkun yleensä. 
Leivottiin sitten mokkapaloja VinkkarinPapan kanssa, kun niihin ei tuu mitään kaakaojauhetta kummallisempaa, kaikkia tarpeita löytyi valmiiksi kaapista. 
Taikinan teki vartissa ja saman verran se oli uunissa.



Mokkapalojen Resepti:

POHJA:

3 dl sokeria
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
 2 tl vaniliinisokeria
2 dl maitoa
200 g voisulaa

KUORRUTUS:

1 iso paketti tomusokeria
50 g voisulaa
5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniliinisokeria

OHJE:

Sulata rasva ja laita se jäähtymään
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon kanssa.
Sekoita joukkoon voisula
Uuniin 200 astetta ja 15 minuuttia

Sulata kuorrutuksen voi
sekoita kuivat aineet keskenään, lisää siihen kahvi ja voisula

Tee kuorrute vasta sitten kun pohja on jäähtynyt, koska se jähmettyy nopeasti. 
Nestettä kannattaa kuorrutteeseen lisätä varoen, ettei tuu vahingossa liian löysää, eli mittaa tarkasti kahvi ja voi. Koristeluun nomparelleja.

Kyllä tuli hyvää ja vieraillekin kelpas! 

Vieraat toi Vinkkarille uusia vaatteita lahjaksi ja mamma ainakin oli jälleen tosi onnellinen! Viikko sitten saimme vanhalta työkaverilta pussillisen vaatteita ja olin niin vilpittömästi onnellinen niistä! Voi ne oli niin hienoja, kauluspaitoja ja kaikkia! Poika oikeasti kasvaa ihan silmissä. Aamut alkaa nykyään sillä, että kun yökkärit on otettu pois, haen 2-3 bodyä laatikosta ja sit kokeillaan mikä mahtuu vielä päälle.Taas tänä aamuna rääkkäsin lapsiparkaa pukemalla sitä kolmeen kertaan :( 
Mamman pieni vauva alkaa olla jo niin iso poika!

Vinkkari 12vkoa 5 päivää
Tämäkin lahjaksi saatu body tais olla jo viimeisiä kertoja päällä.

Tuli tuosta kuvan tutista mieleen, miten aamulla etsin kaapista 6 muuta tuttia, josko välillä vaihdettaisiin. 
Joo ei. Ne muut oli silikonisia, kuvassa oleva on luonnonkumia. Heti silloin aluksi vaihdoin tuttia varmaan päivittäin.. yksi oli siellä ja toinen täällä, pääasia että niitä oli kädenulottuvilla. Sitten tuo yksi näköjään on jäänyt ja sitä virutellaan silloin tällöin, on vissiin pari kertaa steriloitukin. Mutta ei kelvannut tosiaan enään ne silikoniset. Mä kun jotenkin en ollut uskonut niitä tarinoita "kun ei meillä kelvnnut, kuin sen ja sen mallinen tutti tai pullo". Vaan niin tämäkin sankari maisteli eri firmojen, eri mallisia ja eri kokoisia tutteja. Maiskutti, maiskutti ja maiskutti, kunnes ehkä kymmenen sekunnin kuluttua sylki kaaressa tutin suustaan. Sitten seitsemäntenä vaihtoehtona annoin vanhan tutin takaisin, sait tahtosi läpi, olehyvä. :D

Olen  huomannut itsessäni sen miten tärkeää on kokea ja kokeilla eri asioita äitinä. 
Tai, että asioita ei jotenkin usko, ennenkuin sattuu omalle kohdalle.
Toisten ohjeita ei kiinnosta todellakaan kuunnella, ei vähääkään. Eriasia jos joku kertoo, kuinka meillä on mennyt niin ja näin, meillä se asia toimi sillälailla jne, silloin voin kuunnella ja poimia omasta mielestäni hyviä ja kokeilemisen arvoisia ideoita tulevaisuuden varalle.
Sitä nykyään helposti tulkitsee toisen ihmisen lausemuodon väärin, yleensä toinen ei tarkoita mitään pahaa, äidillinen korvani vain saattaa kuulla sen arvosteluna. Ne on nämä hormoonit, jotka ovat herättäneet minussa leijonaemon, joka ihan varmasti tietää mikä omalle lapselle on parasta, turha tulla neuvomaan. Ugh!
  :D
Toinen samanlainen asia on imettäminen. Voi tuo niin kuuluisa asia, josta jokaisella tulee olla mielipide nyky-yhteiskunnassa, riippumatta siitä onko lapsia vai ei. 
Se on vähän sama asia kun kysytään; 
Koskas teille tulee lapsia?
 tai
Imetäksä?

Mitä kuule teet sillä tiedolla???
 Kokeilkaapa miettiä jokainen nyt seitsemän sekuntia vastausta tuohon ensimmäiseen, jos se ei olekaan hykertelevän kikattava "no emmä ny tiiä--hihihhi--" . Haluaisitko kuulla vastauksen? Olisitko valmis kuulemaan jonkun muun vastauksen?
Nii'in. 
Entäs sitten tämä jälkimmäinen. Niin, et taida silläkään tiedolla mitään tehdä, korkeintaan vastauksen kuultuasi lokeroisit vastaajan sillä sekunilla johonkin kastiin. Jokaisen tulevan äidin tulisi tietää imettämisestä se, että se on aluksi todella hankalaa, nännit on ruvella, tissit on kipeät, vauva ei saa otetta, eikä kaikilla edes tule maitoa, tai jotakin muuta. Mutta se on varmaa, että jokainen tuntemasi naispuolinen ihminen tulee sinulta kysymään; imetäksä?

Itse olen tehnyt aika yksinkertaisen jaon kysyjien kesken. Mitä vanhempi kysyjä on, sitä helpommalla pääsee kun vastaa vain joo.  Ensimmäistä kertaa itse juttelin pari viikkoa sitten tien päässä asuvan mumman kanssa, eikä mennyt kauaakaan, kun mumma kysyi; Ge du bröst åt an? - Joo'o - Heee noooo braaa!!! Asiasta ei sen enempää keskusteltu. Sodan aikana tuskin annettiin muuta kuin tissiä, joten en viitsi edes ajatella mihin keskustelu olisi johtanut, jos olisin vastannut jotain muuta. Itseni ikäisten kanssa asiasta voi jopa keskustella, mutta siltikin olen sitä mieltä, kuka sillä tiedolla mitään tekee? Näyttääkö poika siltä, ettei se ole ruokaa saanut? Sitten taas huomaan, ettei kysyjä pahaa tarkoittanut, se kysymys nyt vain kysytään siinä samassa lauseessa yöheräämisten kanssa, eikä kukaan muistele vastausta huomenna. 
Joten vähemmällä pääsee kun vastaa vain : joo. :)

Tulipaha nyt avauduttua, mutta sitä varten tämän blogin kai aloitinkin. Päivänjatkoja!




tiistai 6. toukokuuta 2014

Päivässä on liian vähän tunteja.

Tänään taas olen saanut huomata, että päivässä on aivan liian vähän tunteja. Pienen vauvan äitinä tunnit vain katoaa ilmaan, ilman että jää mitään näkyvää jälkeä. Tänä aamuna nukuttiin kyllä tosi myöhälle, noustiin vasta 11.00 aikoihin. Sitten kun vaippa ja vaatteet oli vaihdettu, maitoa juotu kahteen kertaan ja lopulta saatu miehenalku vaunuihin, kello oli lähempänä kahta. Olin mä kahvia kerenny juoda  kupillisen, vähän toistakin. No pihalla oli hieno ilma ja otin vartavasten kameran mukaan sillä ajatuksella, että saisin talteen jotakin kevään merkkejä. Mullahan ei oo järjestelmäkameraa, aivan normaali Nikon Coolpix digikamera ja kyllä silläkin toimeen tulee, ainakin vielä.

Kärrylenkillä käytiin heppoja katsomassa

Ei ole montaa päivää vanha tämä varsa

Tähän kohtaan jäi maanantaina kirjoittaminen, kun osui jälleen huono ilta pojalle. Loppuraskaudesta istuin välistä kaksitoista tuntiakin koneella, nykyään ei meinaa löytää aikaa puoleksi tunniksikaan. Nyt on kuitenkin poika vaunuissa pihalla ja otan itselleni aikaa tunnin, ihan sama kaikki pyykit ja keittämiset. 

Niin niitä kevään merkkejä tuli eilen kuvailtua täällä "meidän tiellä" ja kyllähän niitä löytyi vaikka muille jakaa. Harmikseni en tänään saanut kameraa viritettyä, kun törmäsimme rusakkolaumaan. Ainakin neljä niitä oli, mutta keskittymiseni meni kaikki koiran kiinni pitämiseen, se nimittäin sekos ihan täysin :) Kokemus se oli sekin nähdä, kuinka meidän sekaroituisesta pilkisti esiin beagle-rotuakin, kun metsästyskoiran nenä jäi etsimään jälkiä.  
Varma kesänmerkki kun sammakot saapuu! Tässä yksi epäonninen.








Oli ihan erilaista olla kävelyllä sillä ajatuksella, että etsii jotakin kuvattavaa, se oli oikeasti tosi mukavaa! Kiersin meidän tonttiakin ympäri monta kertaa ja löysin orvokinalkuja vähän joka puolelta, tokikaan en yhtäkään sieltä mistä olisin toivonut. Ainahan voin kaivaa ne ylös jos siltä tuntuu. Toistaiseksi saavat jokainen kuitenkin kasvaa siellä missä lystäävät :)

Olen kauan miettinyt järjestelmäkameran ostamista, mutta en ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi ison kokonsa vuoksi. Olen jotenkin jäänyt jumiin siihen ajatukseen, ettei sitä tulisi käytettyä, koska kuka sitä nyt jaksaisi kantaa ja rehata mukanaan, on tuolla hoitolaukullakin jo kokoa ( ja painoa ). Toisekseen en välttämättä halua ns. pilata niitä ainutlaatuisia hetkiä kokonaan kameran takana seisomiseenkaan. Sanotaanko, että tällaisia paikallaan olevia kohteita, kuten yllä olevat kukat, niitä varten järkkäri varmasti olisi hyvä, mutta tilanteisiin "hei oota mä otan susta kuvan", se ei ehkä sovi, ainakaan minulle. Jätän sen vielä siis kauppaan odottamaan.

Kokeilin sen sijaan vaihtaa asetuksia tuossa omassa kamerassani, ja tuntui ainakin, että koirakin siinä vähän kaunistui.. en sit tiiä. 
Mimmi

Eilen illalla oli viikon yksi kohokohdista, "pääsin" kauppaan. Nautin kotona olemisesta ja puuhastelusta niin paljon, että sunnuntaina hoksasin, etten viikkoon ole poistunut kotoa. Toki painavin syy lähtemättä jättämiselle on vauva. Ennenkö äiti on päässyt suihkun, föönin, ripsivärin, vaatekaapin ja jääkaapin kautta, siihenkin menee jo aikaa. Saati sitten siinä samalla pukea, syöttää ja vaihtaa vaippaa. Koirakin pitäisi viedä ja tissit pumpata... kappas meni taas kolme tuntia. Sitten kun johonkin pääsee niin kaikki on hyvin ja kun kotia pääsee, olo on kuin olisi maratonin juossut -> never again. Mutta viikon päästä tuntuu taas siltä, että kaitpa sitä johonkin vois mennäkin. Ehkä kun poika kasvaa ja kesä tulee, pukeminen vähenee.. ehkä sitten tulee lähdettyä herkemmin, iso ehkä.

Nyt on se -tunti itselleni aikaa- mennyt, ehkä huomenna uudelleen. Lopuksi vielä kuva eilisestä heräteostoksesta! :)
Kyllä näistä kelpaa juoda!