Sin män kuukausi niin että heilahti!
Tuntuu, ettei mitään oo ehtiny tehdä, vaikkei muuta ookkaan kun aamusta iltaan duunannut jotain.
Ajattelin nyt kuitenkin tulla päivittämään tänne jotakin kesäkuun tapahtumia, että jäis jotakin talteen. Vinkkari on taas kasvanut silmissä ja kehittynyt kovasti! 8200g ja 68,5cm.
Se on oppinut kiljumisen, päristelemisen ja kielen esittelyn ;)
Kovasti se seuraa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja tästä johtuen sitä tapahtumista täytyy olla koko ajan jossakin muodossa. Enää ei vain laiteta poikaa pötköllensä johonki, siitä seuraa välitön huuto = tylsää!! Parempi ottaa se mukaan pyykkejä viikkaamaan ja ruokaa keittämään, siinähän sitä on hetkeksi seuraamista mitä mamma milloinkin duunaa. Koiran edestakaisin liikkuminen sisällä näyttää olevan myös kiinnostavaa :) Nukkuminen meillä on kääntynyt nyt toiseen suuntaan, syystä että herralla on nälkä kokoajan. Tänään aloitetaan perunan maistelu kunnolla, ensimmäiset Piltti-purkitkin odottaa jo kaapissa. Ennen meni desi maitoa kerralla, pikkusen ylikin, mutta nyt menee kaksi heittämällä, iltaisin neljäkin. Yöllä herätään viiden tunnin nukkumisen jälkeen huutamaan maitoa, eikä mitkään tissit enää riitä, siihen tarvitaan se desilitra vielä päälle tuttipullosta.... ja taas herätään kolmen tunnin kuluttua uudelleen.
Nyt siis alkaa tämä "normaali" pikkuvauva-arki meilläkin, ettei me vaan päästä liian helpolla, niin kun monet ovat sanoneet.
Lohdutukseksi voin sanoa vielä senkin kuinka (jälleen!!) eilen autoillessa Vinkkari huusi 38km putkeen kuumuuttaan. Kyllä pysähdyimme ottamaan vaatteita pois (niinkun niitä muutenkaan olisi päällä ollut yhtään ylimääräistä) ja rauhoittelimme ja kuivattelimme paitaa...no can do.. kuuma mikä kuuma.
Päikkäreille ei voi mennä ilman korvia särkevää huutoa, syystä että, joko on liian väsy, tai ei väsytä ollenkaan. Aina kun pojan laskee sylistä, niin tulee huuto, koska olisi niin kiva katsella kaikkea eikä makaaminen ole ollenkaan mukavaa. Uni kyllä tulee, kun on kärrytelty parisataa metriä, muttei tämäkään homma mene enää niin, että laitetaan hymyilevä vauva vaunuihin ja lähdetään iloisesti kävelylle.
Halusin nyt kirjoittaa nämä ylös, ettei aika kultaa kaikkia muistoja,
eli note to myself = Vinkkari 4kk kiukuttelee :D
Tarkoituksena ei ole kerätä säälipisteitä, eikä edellenkään niitä ohjeita mitä tulisi tehdä, enkä halua kuulla niitä kliseitäkään, että tällaista tämä on, koska tätähän tämä on! Yhtä ihana pullaposkinen poika meillä on, vaikka se joskus hermoja kokeileekin, näin sen kuuluukin mennä! :)
Sellasta.
Kesäkuu alkaa olla ohitse, mutta onneksi kesää on vielä jäljellä. En mä mitään helteitä halua, +15-20 olis ihan jees. Ei uskois, mutta toissayönä mittari näytti +2 , juhannuksena on tullut luntakin monin paikoin ympäri Suomea. Mulla sormet syyhyää rakentaa kukkapenkkiä, jotakin on jo saatu tehtyäkin. Suuri osa anopilta saatuja perennoja kasvaa nyt peräkärryssä johon ne pökkäsin. Viikon on nyt tuullut niin kovaa, ettei tulis mieleenkään mennä edes yrittämään (mun hermoilla) rakentaa mitään penkkiä. Jos nyt yhtään antaa ilmat myöden, niin viikonloppu aikaa tehdä se, ennenkö VinkkarinPappa menee takasin töihin.
Kolmekymppisetkin häämöttää kuukauden päässä. Ajatus juhlimisesta ei ainakaan nyt tunnu hyvältä. En halua antaa poikaa hoitoon, eikä näillä kelan-rahoilla juhlia järjestellä, just ja just riittävät omiin sapuskoihin. Kuukaudessa nyt ehtii toki mieli muuttua ainakin kuustoista kertaa, joten ei sitä koskaan tiedä. Todennäköisesti leivon juustokakun tai vastaavan, siihen jotakin keksiä kaveriksi ja that's it. Kermakakkua en oo ikinä leiponu, enkä leivo nytkään :D
No mutta nyt poika huutaa maitoa, joten ens kertaan!
Hyvää heinäkuuta kaikille!
