Olipa kerran täydellinen päivä..

Wauva on nyt 2,5kk vanha ja viimeyönä me nukuimme 6 (kuusi!!!) tuntia putkeen!

Siis WAU!

Tiedättekö kun en edes muista kauanko siitä on, kun oon nukkunut yhteenmenoon niin kauan.

Raskausaikanakin piti rampata vessassa 2-3 kertaa yössä, niin voitte kuvitella miten levännyt olo mulla oli aamulla! 

Tosiaan puoli seittemän maissa noustiin ylös ja kun kello löi yhdeksän, pistin jo makaronilaatikon uuniin. Puoli kymmeneltä olin ripustanu ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja oltiin menossa hyvää vauhtia ulkoilemaan!

Me ei olla taidettu kun kerran onnistua pihalle menossa ennen iltapäivää.

Meinas tulla pikkusen takapakkia kyllä, kun avasin ulko-oven ja olin pökkäämässä vaunuja pihalle... siellä satoi vettä! Jep, ja huomenna alkaa joulukuu.

Onneksi hoksasin, että oonpas ostanu jo keväällä sadetakkeja varastoon, kun halvalla oon kirppikseltä löytäny. Nuin vain puetin pojalle sen kolmen euron Bamse-takin päälle ja olin hyvin ylpeä itsestäni. :)

Kunnon supermutsi menee vesisateessa pihalle!

(en olis menny, jos ei oltais oltu täysissä pukeissa jo terassilla)

No mitä me potkittiin vähä palloa ja sen sellasta. Tultiin syömään valmista makaronilaatikkoa ja sitte pistin Vinkkarin nukkumaan. Ilman mitään vastalauseita se nukahti ja mäkin päätin kokeilla onneani.

Pistin sohvalle maata ja vedin peiton korville.

Kello 14 Vinkkari hipsi mun kainaloon ja mä olin onnesta soikeena.

Wauva oli nukkunu jo 4 tuntia, Vinkkari nukkui 3 ja minä 2,5! 

Käsittämätöntä!

No mitäs sitte vielä!

Mä ihan piruuttani kokeilin vielä jos onnistuisin lasten hereilläoloaikana käynnistää läppärin ja maksaa laskut. No se meni yhtä nopeesti ja kätsysti, kun mitä rahatkin hävis tililtä.

Koska Vinkkari leikki omassa huoneessaan jo ties monettako tuntia päivän aikana, niin mäpä sitten vielä leikin joulupukinapulaista tässä internetin ihmeellisessä maailmassa yhteensä neljä tuntia. Enpäs oo koneellakaan ollut niin pitkää pätkää moneen kuukauteen!

Pappakin ehti tulla kotiin, me syötiin ja sit se leikki ja hoiti Vinkkarin ihan sänkyyn asti, Wauvakin on ollut niin täydellinen elokuvavauva koko päivän, syönyt ja nukkunut vain.

Kello on 20.30 ja kaikki, koira mukaanluettuna nukkuu ja mä avasin koneen vielä uudelleen kirjoittaakseni tämän muistiin.

Mä varmaan kohta herään tästä unesta! Mut sitä ennen mä salaa toivon, että tällaisia päiviä tulis vielä joskus uudelleen, koska tää on ollut heittämällä paras päivä koko vauva-aikana! Kaikki, ihan kaikki on menny niin nappiin, että huh huh!

PS. Yhdessä ikkunassakin on jo jouluverhot. 

PPS. Neljässä ikkunassa ei oo verhoja ollenkaan.

:D

-Susanna-

Eilen oli eka adventti, kohta se joulu on täällä :)

Huono ja ei niinhuono -viikko

Otsikkokin sen kertoo, huono viikko.

Oon ollu ihan älyttömän väsynyt ja Wauva on nukkunut tavallista huonommin yönsä.

Oon saanut nukutuksi viiden tunnin öitä, enkä niitäkään tunteja putkeen. Flunssa on tulossa ja torstaina olikin aivan jäätävä olo. Kiitos luojan, meidän papalla oli vapaapäivä ja mä sain nukkua pitkään, ottaa panadolin ja mennä takaisin nukkumaan. Heräsin 13.30.

Enpä olisi uskonut jollen olisi itte ollut osallisena, mutta se krapulainen flunssa-kurkkukipu oli lähes kokonaan poissa! Kauheeta miten väsynyt ihminen voi olla, että kroppa kaataa väkisin ittensä petiin lepäämään. No saatiin sitten päivän suunnitelmat onneksi toteutettua ja lähdettiin Jyskiin koemakaamaan sänkyjä ja Swingelingin sisäleikkipuistoon ekaa kertaa.

Mulla on ollu jo kauan selkä kipee aina kun nousen ylös ja nyt rupes tuntumaan, että ratkaisuhan vois olla uus sänky hei ;) Hetken kun täs on tuumaillu asiaa, niin hoksasin taas olevani aikuinen ja rakentavani loppuelämäkseni kotia, joten ehkä voisin myös sijoittaa hiukan omaan hyvinvointiin täällä kotona. Aika paljon loppuen lopuksi sitä ihminen nukkuu, tai tällä hetkelle niin *** vähän, että nekin unet olis mukava nukkua hyvin. Joten luulenpa, että se tonnin (!!!) sänky menee tilaukseen ens viikolla. Kyllä se ittensä takasin varmasti maksaa, kun siinä kymmenen vuottakin makaa, vai mitä!?

Ei tää vissiin kumminkaan oo niin huono viikko ollu, kun tarkemmin ajattelee.. Eilen olin kaverin kanssa kattomassa Jippua Huutoniemen kirkossa. Voi hyvänenaika sitä ääntä! Jippu kuuluu mun lemppareihin, mutten oo nähny sitä ennemin livenä. Sillä oli oikeesti niin upea ja vahva ääni, että sitä vain riitti ja riitti. 1h 45 min oli iho ihan kananlihalla. Ehdottomasti meen uudelleen joskus katsomaan häntä jos tilanne vain sallii.

Se Swingeling oli kans ihan huippu! Meiltä ajaa siihen 15 minuuttia ja sisälle maksetaan vain kävelevistä lapsista. Siellä oli niin paljon tekemistä, vaikka olikin tarkoitettu ehkä hiukan vanhemille, kuin mitä Vinkkari 1v 10kk pian on. Mutta sehän vain tarkoittaa, ettei se paikka ihan heti käy tylsäksi tuolle pojalle :)

Joulua en oo tällä viikolla ehtinyt valmistella. Ne on oikeestaan noi verhot joita menee seitsemän kappaletta tähän olkkariin, niin niiden vaihtaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta. Joulutähdetkin haluaisin jo roikkumaan ikkunalle. Kukkia kävin ostamassa viikko sitten ja nyt on amaryllikset auennu, vau! 

Pipareita ollaan leivottu, mutta ne on jääny koristelematta, kun en oo viittiny iltasella tuhlata siihen aikaa ja tuon taaperon kanssa siitä tulisi vain semmoinen sotku, ettei mun hermo kestäisi :D 

On niitä tullu syötyä jokapäivä ilman sitä tomusokerikuorrutettakin, taikinakin meni alas ilman sen suurempia kuorrutteita ;)

Spraymaalia pikkusen naamas, kun piti auttaa iskää tallissa.

Tänään olis joulunavajaiset torilla ja joulumyyjäiset Botniahallilla. Pappa on töis niin me kökötetään sisällä vesisadetta piilossa. Huomenna olis Stundarsissa joulumyyjäiset ja Botniahallissakin ne jatkuu vielä huomenna, niin ehkäpä huomenna lähetään hakemaan lisää joulumieltä jostakin :)

Pidetään kaikki sormet ristissä, että yö menee hyvin ja jaksetaan koko perhe lähteä. 

Näitä koko perheen juttuja tekis vaikka joka päivä, mutta hitsi kun tuo aika on ja kuluu niinkuin siivillä. Arki-iltoina ei pysty eikä jaksa. Ainoat mahdollisuudet on just viikonloppuisin ja niille tuntuu kasaantuvan välillä niinkin paljon ohjelmaa, ettei malta nukkua univelkoja pois ja höllätä vähän vaikka oliskin mahdollisuus. Kakspiippuinenjuttu! ;) 

Pakko olis kuitenkin hakea jotakin hyvää sinappia. Se on se yks juttu mikä pitää joulupöydässä olla.

Mua ei jouluruoat sen suuremmin kiinnosta, kunhan on kinkkua. Rosollit, laatikot, puurot ja tortut jää syömättä. Lohta ja kinkkua kun on, niin se on siinä. Ja sitä sinappia.... ja paaaaljon suklaata ;)

Toisille se ruoka tekee sen joulun, mä odotan enemmän sitä aaton rauhallista tunnelmaa.

Toivottavasti tulee joku hyvä perhe-elokuva teeveestä, että voi käpertyä viltin alle suklaarasian kans, kun lapset on päikkäreillä :D

Pappa meni nimittäin ja antoi pojalle suklaata yks päivä. Sitten se oli vielä sanonu, että saa karkkia jos tulee pissa pottaan. Seuraavana päivänä poika heräsi ja seisoi sormi pitkällä osoittamas pöydälle "kaaaakkia!" . Sillälailla. Puolikkaan geishapalan menin minäkin yks ilta antamaan, mutta edelleen oon sitä mieltä, ettei tuon lapsen tartte todellakaan tietää vielä mitä on karkki. 

Pipari on "palkintona" ollut joinakin päivinä, kun on oikein tarttenu kiristää laps tekemään jotain, hyvin on toiminut :) Pissakin tuli pottaan lahjomatta, niin kyllä se tästä ;)

Toivotaan ny, että tulis vielä lunta ennen joulua niin olis huomattavasti valoisampaa tämä arki ja joulunodotuskin :)

Semmosta tällä kertaa. Nyt kun kerrankin pojat nukkui yhtäaikaa, minä tuhlasin omat päikkärini tähän bloggaamiseen. Mutta nyt sitä jaksaa taas loppupäivän, kun sai edes hetken omaa aikaa ja tehdä sitä mikä huvittaa! Otin aamupäivällä ja imuroin nuo miljardit koirankarvatkin, kun ei tuo karvanlähtö näköjään lopu ikinä (!!!!) , niin mun mieli on kuulkaa nyt niin tyyni että tästä tulee vielä ylihyvä päivä :) :) Siivoaminen on terapiaa, sanon minä! 

Palataan!

-Susanna-

Ristiäiset ja joulunodotus

Heps!

Katotaan kuinka onnistun tällaisessa nopeassa tilannepäivityksessä.

En muista koska viimeksi kirjoitin, mutta muutama viikko siitä jo on aikaa. 

Meillä pyörii arki hurjaa vauhtia, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ristiäiset on nyt onneksi ohi (en yhtään oo juhlaihminen jos joku ei ole vielä huomannut tai tiennyt ) ja sitämyöten ressi on vähentynyt huomattavasti :) Jouluressin ajattelin ainakin teoriassa välttää tänä vuonna, koska meinataan olla kotona! Tuo mun parempi puoliskokin on siitä jo kahteen kertaan (kyllä, olen laskenut) maininnut, kuinka mukavaa se tulee olemaan! 15 vuotta oon viettäny jouluaaton missä milloinkin, niin nyt tuntuu, että musta on vihdoin tullut aikuinen 31-vuotiaana. 

Me molemmat ollaan jo puhuttu joulupukin tilaamisesta ja mä olen ostanut jo joululahjojakin Vinkkarille, että se saisi mahdollisimman paljon paketteja! :) 

Mua on aina ärsyttäny se kun on kierretty joka paikassa ja sitten niistä jokapaikoista on saanu sen yhden lahjapaketin. Se siis on ärsyttäny, ettei ne paketit ollu paikalla jouluaattona. Missä ikinä oon ollukkin, niin pukki on nimi toisensa perään hokenu muita ja sitten Susanna on saanut sen yhden tai kaksi pakettia. Se hohto on hävinnyt siitä pukin odottamisesta tai oikeestaan koko joulusta, kun on kateellisena kattonu muiden iloa pakettien aukaisemisessa. Itte sitten oon kotona repiny paketin sillon ja toisen tällöin. Lahjoissa ei varmasti oo ollu moittimista, vaan siinä tunnelmanpuutteessa aattona. Siksi oon ollu ainakin kymenenä vuotena vapaaehtoisesti aattona aina töissäkin. Kun ei oo huvittanu mikään joulu.

Mutta nyt sitten!! Kaksi lasta rikkaampana äiti-ihmisenä! Nyt mä aloitan joulujen rakastamisen :D

Tänä aamuna jo meinasin, että pitäiskö vaihtaa verhot ;)

No en vaihtanu. Mutta ostin kirppikseltä jo pari tyynynpäällistä, ehkä ne voi jo pian laittaa :)

Odotan niin kovaa, että saadaan oma kuusi! Saadaan koristella se kuusi! Saadaan laittaa siihen jotain Vinkkarin askartelemia koristeita! Tulee pukki ja mä saan pitää lapsia sylissä, kun niitä jännittää. Mä saan avata niiden kans ne paketit, kun ne narut on niin hankalia! Mä niin odotan, että en osaa edes kertoa!! Vielä ei Vinkkari varmasti niin ymmärrä, mutta mulle se on tärkeää äitinä. Mä saan olla se henkilö joka tekee ne asiat lapsen kanssa. Mulle tulee joku merkitys tähän maailmaan, kun saan olla äitinä rakentamassa lapselle joulunperinteitä ja olla se joka päättää kuinka moneen saa valvoa nyt kun on jouluaatto. Mä luulen että mä tuun satsaamaan pikkusen enemmän jouluun tänä vuonna, niin rahallisesti kuin tunnetasollakin :) <3

Mä luulen, että mä myös kasvan äitinä jotenkin, koska se on vuoden suurin juhla, johon liittyy niin paljon ja se koostuu niin monesta asiasta. Ostin jo parit uudet piparimuotitkin, koska myös leipominen saa ihan uuden merkityksen! Suklaakalenteria Vinkkari ei vielä saa, koska karkkia se ei muutenkaan saa ikinä. Ite oon suklaariippuvainen ihan täysin, niin en näe mitään syytä syöttää lapselle 24 päivää suklaata putkeen. 

Mutta jotta ny ei menisi ihan jouluksi tämä postaus ja onnistuisin siinä nopeassa tilannepäivityksessä, niin palataan takaisin arkeen..

Niin ne oli ne ristiäiset ja ne meni ihan ok.

Sain kummitädiltä korvaamattoman siivousavun, näin puhdasta ei ookkaan ollu sitten viime ristiäisten. Harmi vaan kun tuolla meidän koiralla on karvanlähtö, niin se puhtaus pysyi ehkä puolitoista vuorokautta. 

Syötävät riitti ja ne oli hyviä, niihinkin saatiin sukulaisilta apua! Itte tein vain juustokakun, eikä enempään olisi rahkeet riittäneetkään.

Tässä vois olla kuva ristiäisistä, mutten muistanu ottaa yhtäkään kuvaa :(

 Se on nimittäin tämä väsymys. Kun ei ehdi nukkua. Kun ei saa nukkua, tai mikä nyt sitten oliskaan sopiva termi. Vauva on hereillä illalla 18.30-23.30. Eli nukkumaan ei pääse. Sitten kun puolilta öin saan unta, niin vauva herättää kun on nukkunut kolme tuntia. Minä sitten nousen häntä syöttämään ja ennenkun hän nukahtaa uudelleen, menee siihen 1,5-2 tuntia. Sitten kömmin taas peiton alle ja yleensä kello on tässä vaiheessa neljä tai viisi. Aamukuuden jälkeen Vinkkari juoksee sängyn viereen huutamaan ja siinä ei sitten auta kun nousta. Pahimpina öinä ja väsymyksen keskellä pyydän pappaa nousemaan, että saisin ite nukutuksi vielä kahdeksan korville, ennekun hän lähtee töihin.Vauva kuitenkin herää taas siihen väliin sopivasti ja katkaisee mun unet. Päivällä poikien rytmit ei vielä osu kohdilleen niin, että saisin ne yhtäaikaa nukkumaan. Ja jos saan, edes hetkeksi, en tiedä aloitanko perunoiden kuorimisella, vai jollakin toisella hommalla mihin tarvitaan kaksi kättä. Vauva nimittäin huutaa edelleen koko ajan. Ei siis mitenkään koliikkimaisesti, mutta maha on täynnä ilmaa ja koko ajan pitää hyssytellä. Cuplaton-tipat on nyt parina päivänä auttanu vähän, joten toivon suuresti niiden tehoavan entistä paremmin jatkossa.

Arki on nyt tätä. Yöpaita päällä, tukka pystyssä koitan saada aamukahvit juotua samalla, kun laitan pyykkiä ja tyhjään tiskipöytää ja joko laitan ruokaa tai tyhjään pöytää. Päikkärien aikana yritän saada perunat keitetyksi ja ittelleni vaatteet päälle. Kolmen jälkeen mennään ulos ja puoli viis sisälle laittamaan iskälle ruokaa. Tuo on se kaava, joka päivä.

Vinkkarilla ei ole oikein mitään tekemistä sisällä, niin se kattoo videoita melkein taukoamatta, koska on nyt oppinut itte vaihtamaan dvd:n. Välillä me piirrellään tai laitetaan pyykkejä. Vauva vie nyt mamman sylin, mutta sitten kun se nukkuu yritän aina halia enemmän Vinkkaria ja pihalla me potkitaan palloa tai juostaan muuten vaan ympyrää.

Enempään ei nyt pysty ja tämä saa riittää. 

Iltaisin on ihanaa kun iskä tulee töistä ja mä pääsen välillä maitokauppaan tai koiran kanssa lenkille. Se hiljaisuus on vaan jotain mitä ei voi sanoin kuvailla, siinä sielu lepää edes sen tunnin.

 Tänään Vinkkari on päiväkodissa, eikä meillä luojan kiitos ollut mitään ohjelmaa vauvan kanssa.

Nukuin puoli yhteentoista, join tunnin kahvia ja luin Unelmien talo&koti lehteä hiljaisuuden vallitessa. Sitten menin suihkuun ihan rauhassa ja kun vauva heräsi, puin sille ristiäismekon päälle ja otin paljon valokuvia. Sen maha ei oo ollu tänään kipeä joten meillä oli oikein mukavaa ja rauhallista, kunnes se nukahti ja mä istahdin tähän koneelle. Näin hiljaista päivää mä en edes muista, vielä kun oon saanu tehdä monta asiaa valmiiksi ja jättäny siivoamiset toiselle päivää.

Kyllä tämän päivän jälkeen huominen menee vaikka päällä seisten, koska sitten on taas lauantai ja mä saan nukkua :) 

Niin joo, vauva 6 viikkoa ja risat painaa nyt 5kiloa ja on reilu 56cm pitkä.

Siinä hän nyt on, mun vanha mekko päällä.

Tulevana sunnuntaina on isänpäivä. Oon kovasti kyselly minkälaisesta isänpäiväperinteestä pappa on haaveillut, mutten oo saanu kunnollista vastausta.

Ehkä mä keitän sille kahvit ja annan sen nukkua ainakin seittemään ;) ;) ;)

Ei muutakun lämmintä marraskuun jatkoa,, toivottavasti meillä on seittemän viikon päästä edes vähän lunta, niin tulee entistä ihanampi jouluaatto <3 :)

-Susanna-