Heippa!
Tammikuu oli ja meni, ja nyt mennään jo kovaa kohti kevättä!
Tammikuu oli jotenkin tosi raskas, kylmä, ja pitkä!
Parasta oli papan talvilomaviikko, kun sai höllätä pikkusen tätä arjen pyörittämistä ja palautua jotenkin stressaavasta joulukuusta. Wauvan 4kk neuvolassa tuli sanomista hänen motoriikastaan.
Meillä oli selvä sitterilapsi. Kerroin heti kysyttäessä, että eipä oo kyllä tullu mieleenkään reenata wauvan kanssa mitään. Tässä arjen keskellä oon ollut tyytyväinen, kun hänet on saanut vaipanvaihtojen välissä pistää sitteriin ja keskittyä vinkkarin tarpeisiin.
Oon ollu ihan superväsynyt ja yöunet on ollu 5-6h välillä kauan. Nyt onneksi on helpottanut muutamana yönä.
Aamulla ensimmäisenä sitä melkein odottaa jo iltaa, että pappa tulis kotiin.
8.30-11.30 meillä vaihdetaan neljät vaipat ja syödään aamupalaa ja lounasta.
Koska mä en imetä, vaan pumppaan kolmen tunnin välein, vie sekin aina puolisen tuntia aikaa.
Plus niiden vehkeiden tiskaaminen, sapuskoiden tekeminen ja esille laittaminen ja pois siivoaminen. Kaikki tommonen yleinen vie niin paljon aikaa, että puolilta päivin tippuu ensimmäinen helpotuksen kivi sydämeltä, kun Vinkkari menee päikkäreille. Jos vain onnistun saamaan Wauvan samaan aikaan nukkumaan, ummistan omat silmäni heti siinä samalla ja kaikki muu saa jäädä.
klo 14.00 aikoihin katselen ulos auringonpaistetta ja haaveilen meidän iltapäiväulkoilusta.
Ensin pitää taas pumpata rintavarustus tyhjäksi, vaihtaa parit vaipat ja laittaa välipalaa. Niin ja syöttää wauva. Sitten alkaa pukeminen. Toivon mukaan päästään klo 15.00 ulos ja tunnin ajan kaikki on ihanaa ja täydellistä :D Klo 16.00 alan vihjailla Vinkkarille, että pian tarttis mennä sisälle laittamaan ruokaa. Noin 16.30 päästään sisälle ja väsään jotain syötävää (lue: teen siinä samalla kuus muutakin asiaa), kun pappa kotiutuu 17.30.
Aaaaah, loppuillaksi on sitten puolta vähemmän keskittymistä ja tekemistä.
Sitä se on tämä meidän arki. Joka välissä toki leikin Vinkkarin kanssa legoilla, autoilla ja piirtelen. Laitan pyykkejä kaappiin ja narulle, sekä reenataan pottailua useasti päivässä.
Neuvolassa ne kyselee aina hoitajien perään. Jopa lääkäri kyseli! Että jos isovanhemmat, sisarukset tai kaverit (hä, oikeesti??) vois hoitaa välillä. No ei voi. Meillä tilanne on semmonen, että hammaslääkärissä jännitystä lisäsi pariin kertaan se, että herääkö Wauva vai ei. Hoitaja tosin oli tyytyväinen, kun sai kaksi kertaa laittaa tutin suuhun ;) Heh.
Kun asian on tiedostanut jo ennen lapsien hankkimista, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Se on vain järjestelykysymys. Huomenna meen parturiin klo 18.
Muutaman tunnin hengähdystauot riittää aivan hyvin ja eilisen Prismassa käynnin jälkeen olo oli niinkun viikon lomalla olis ollu!
Täytyy sanoa, että nyt on parin vuoden tauon jälkeen tuntunut välillä ihan hyvältä, että meillä asuu myös koira. Koska hän mahdollistaa mammalle omaa aikaa iltaisin puolisen tuntia, jolloin ehdin puhua puhelimessa tai kuunnella vain hiljaisuutta. Sillä jaksaa vielä rutistaa nukkumaanmenorutiinit.
Vaikka tää arki on ihan törkeen raskasta välillä, jaksan silti uskoa, että meillä on edessä vielä ne täydet yöunet, jotka mahdollistavat arkipäiviin enemmän energiaa ja mahdollisuuden ehkä poistua joskus kotoakin. Jos ei vielä toukokuuhun mennessä näin ole tapahtunut, niin onni on, että pappa jää silloin kesälomalle- joka tarkoittaa samalla sitä, että mun töihin paluu lähenee heinäkuussa.
Silti tykkään olla kotona ja tykkään meidän arjesta. Se on huoletonta ja rentoa.
En mä tätä vaihtaisi enää siihen aikaan, kun iltaisin pelattiin kahdestaan yli kolme tuntia Angry Birdsiä. Kyllä meillä on aikaa vielä kahdestaankin joskus mennä, nyt ei ole sen aika, nyt on lasten aika <3
No kun tammikuu loppui, tuli tilalle helmikuu ja oli pakko funtsata Vinkkarin 2-vuotisbileitä.
Ton normaalin päivähömpötyksen keskellä, viiden tunnin unilla, EI kiinnosta leipominen ja siivoaminen. Saatiin me kumminkin hyvät juhlat järkättyä! Joululahjatkin saatiin pois pöydältä, tunti ennen ensimmäisiä vieraita. ;)
klo 14 - 20.30 , meillä kävi kakskymmentä sukulaista ja kaveria kakulla! Kaikki meni mukavasti, paitsi että illalla oksetti aivan älyttömästi. En tiedä missä välissä sitä olis ruokaa miettinyt, ilman että sitä olis pitänyt tarjoilla vieraillekin, ja se ei kuulunut meidän suunnitelmiin. Ei sit syöty.
Alunperin oli tarkoitus että kaikki 25 tulee klo 17. Mutta sitten ei mun isovanhemmat olis tullu ollenkaan, koska ne olis ollu liian myöhään.Ja oli ihan kivaa, kun ehti jutella kaikkien kans, kun kaikki kävi tiputellen ja ehti mukavasti keitellä kahvia ja kaikki sai istua pöydän ääressä.
Ja kun on iso porukka, ei kaikille sovi kumminkaan sama kellonaikakaan.
Ehkä meidän pitää ottaa muista mallia ja siirtyä kahden päivän juhlimiseen.
Meidän kaksivuotias Vinkkari kävi neuvolassakin ja oli
90,2cm pitkä ja 14,3kg painava. Kaikki oli niinkuin pitääkin.
Wauva oli 4kk neuvolassa 64,6cm pitkä ja 6890g painava.
Mä en yhtään tykkää käydä neuvolassa. Se on niin kun FBI:n ristikuulustelu; noin 2 miljoonaa typerää, itsestäänselvää kysymystä puolessa tunnissa. Edellinen neuvolatäti(tyttö) oli niin svenskatalande, että suoritettiin käynnit på svenska. Nykyinen haluaa harjoitella suomea joten, käynnit on extrapaljon rasittavimpia. Kirjakieltä reenaten hän yrittää jutella smalltalkia ja mä lasken minuutteja, että päästään kotiin. :D Mä sanoin kyllä hänelle niinkuin edellisellekin, että; he väl lättare om alla få prata sit egen modersmål...
Mutta kun Hän haluaa harjoitella. Oikeesti kirjoitin viime neuvolakäynnistä kunnon stoorinkin, mutta jätin julkaisematta ;)
Nyt on taas hiukan saatu talletettua mietteitä, vaikka ne nyt ei kylmän tammikuun osalta ollutkaan niin positiivisia, niin kyllä se tästä taas! Pahin väsymys on nyt selätetty!
Kevättä kohti mennään, se on mun lemppari vuodenaika! Ens viikonloppuna on ystävänpäivä ja mä meen tyttöjen kans syömään. Pari kertaa vuodessa yritetään nähdä kaverien kans porukalla ja musta todellakin tuntuu, että olen muutaman tunnin vapaailtani ansainnut :)
Tähän postaukseen meni nyt melkein neljä tuntia, niin koitan sitten taas maaliskuussa nipistää jostakin sen verran ;) Ha så bra allihopa!
-Susanna-
