Kevät kevät!! :)

Hei aika mahtavaa kun on kevät parhaimmillaan, vai mitä!  :)

Kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja silti tuntuu ettei oikein ole

mitään kirjoitettavaa, vaikka siltikin sitä olis vaikka kuinka paljon :D

Tosiaan kevät on tullut ja se on mun lemppari vuodenaika ehdottomasti! Ostin työpaikalta muutaman lavakauluksen ja ne olis tarkoitus maalata ja laittaa johonkin päin pihaa. Meinaan kokeilla vihannesten kasvatusta ihan itte, siemenetkin ostin jo valmiiksi, joten enää puuttuu vain multa! :) 

Vinkkarille kuuluu oikein hyvää niinkuin aina, se vain jaksaa päivästä toiseen olla aurinkoinen ja iloinen, aina halaamassa kaikkia! Se ei ole koskaan vierastanut, mutta tarvitsee viidestä kymmeneen minuuttia tilanteen arviointiin, kun joku tulee kylään. Ehkä se on vähä niin kun koiratkin, ettei koskaan saa taputtaa päähän ja tulla ylhäältä päin, vaan lähestyä varovasti ja antaa käsi alhaalta päin nuuskittavaksi. Jos näin ei tee, niin koira voi näykätä ja lapselta tulee huuto! :D  Mutta aivan oikeasti se on aika hellyyttävää katseltavaa, kuinka Vinkkari menee kenenkä syliin vaan, ihmisestä riippumatta. Kukaan ei siis mene toisen edelle, vaan Vinkkari käy kaikki läpi kun ollaan kylässä tai meille tulee vieraita :) 

Pituutta on 82,8 cm  ja painoa 12,6 kg. Iso miäs ;)

Edelleen se syö itse ja käsin. Lusikka on kyllä menossa mukana ja suuhunkin se osuu, mutta siinä ei välttämättä pysy mikään... vielä..

Noh, onneksi meillä on koira joka uskollisesti vartoo syöttötuolin alla tai vieressä jokaista suupalaa.

Poika osaa jo osoittaa lamppua ja kelloa, kirjankin hakee kun pyytää. Parasta edelleen on se, kuinka iltaisin riittää että kysyy; mennäänkö nukkumaan? Ja poika kipittää hihkuen sängyn viereen. Ei muuta kun desi-pari maitoa, jonka hän itse työntää pois kun on valmis, laittaa sitten tutin suuhun, kääntää kylkeä ja pistää silmät kiinni. :)

Meillä ei sen kummallisempia iltarutiineita ole vielä ainakaan keksitty tai otettu käyttöön. Ei ole unileluja, iltasatuja tai minkäänlaisia lauluja. Ehkä niiden aika tulee jossakin vaiheessa, koska eihän tämä nukuttaminen näin helppoa ikuisuuksiin voi olla?! 

Kieltämistä se ei usko sitten tippaakaan. Ei ikinä, koskaan, milloinkaan. Katsoo vain päälle ja virnistää, ja tekee uudelleen! Aina pitää mennä lopettamaan touhu kädestä pitäen, josta seuraa suuren suuri huuto, joka onneksi menee nopeasti yleensä ohikin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että innolla odotetaan milloin tulee ensimmäinen kerta, kun se ei menekään kaapille/laatikolle tms.

Sanoja ei tule yhtäkään, ei edes sinne päin. Omaa kieltä kyllä pulputtaa tulemaan, kun oikein asiaa sattuu olemaan. Jännitämme täten myös sitä ensimmäistä sanaa lähes yhtä paljon, kun kieltojen ymmärtämistä! ;)

Sitten on vielä se yksi asia mitä me kans jännitetään; eli kumpaako sukupuolta on seuraava perheenjäsen :)

rv 17+6 tänään!

Mamma täällä kasvaa taas niinkuin pieni jättiläinen, eikä puoliväliä ole edes ohitettu.

Mutta viikot on kyllä menny aivan tajuttoman nopeesti, ja enää onkin vain kolme viikkoa kun päästään ultraan. En oikeesti ehkä kestä jos siellä ei näy kuka mun vatsaa koputtelee sisältäpäin! 

Kaikki on menny ihan täydellisesti tähän asti. Mikään ei oo vaivannu. Nyt on viikon verran ahdistanu aavistuksen toi mahan koko. Joutuu pian kaivamaan tukivyön kaapista ja totutella keuhkojen litistymiseen ja huonoon ryhtiin. Tästä se alamäki todennäköisesti alkaa pikkuhiljaa ja voin vain toivoa, että pääsen kävelemään vielä syksyllä. 

Onneksi meillä on superiskä ja reipas poika, niin eiköhän tämä mun valaskausikin tässä sivussa mee :) Hyvää huhtikuun viimeistä viikkoa, nauttikaa keväästä ja syökää jätskiä! :P

-Susanna-