Neuvolan ja lääkärin kuulumiset rv 35+3

Dodii, se olis perjantai rv 35+3 ja nyt on eilen käyty neuvolassa ja tänään sitten sairaalassa.

Tukalaa on etten sanoisi. Turvotus on ja pysyy, ja sitä tuossa jo alkuviikosta hieman jännitinkin, että että.. saa vain nähdä mitä verenpaineet mahtaa olla sitten loppuviikosta.

Mainittakoon, että viime raskaudessa mulla oli raskausmyrkytys ja suurella todennäköisyydellä se uusiutuu seuraavissa raskauksissa. Oireita on mm. turvotus, verenpaineiden nousu, proteiini virtsassa ja päänsärky. 

Bingo!

Jep, kaikkia on ollu tällä viikolla.

No ei nyt vielä mitään hälyyttävää, mutta rajoilla mennään. Ens viikolla on taas neuvola 

ja jos alapaineet nousee sataan, niin sitten saan verenpainelääkityksen.

Viitteksi voin tähän laittaa joitakin arvoja mitä ne on ollu tänä vuonna.

18.2. 2015 = 105/70

14.4.2015 = 121/69

28.7.2015 = 122/77

27.8.2015 = 133/86 ja 127/82 (eilen)

28.8.2015 = 148/89 ja 143/89 (tänään)

Toki jännitin mittausta etukäteen, koska turvotusta on ollut ja nestettä on kerääntynyt niinkin paljon, että paino oli noussut kahdessa viikossa kolme kiloa. 

Noh, mutta tosiaan, nyt vain lepoa ja huilaamista eikä mitään ylimääräistä tekemistä, niin eikö se tästä. Toivotaan, ettei tule päänsärkyä, ylävatsakipua ja näköhäiriöitä, koska sitten kuulemma pitää soittaa suoraan synnytyssaliin.

Jos jotain positiivista jäi tästä päivästä käteen, niin tieto siitä, että poika on jo 3kiloinen, koska jos jotain sattuisi ennen laskettua aikaa, niin kokonsa puolesta hän vastasi jo nyt 36 viikkoista.

Kontrolliaika sairaalaan on kolmen viikon päästä rv 38+3.

Tuntuu uskomattomalta, että selviäisin sinne asti, jos nämä turvotukset jatkuu jne.

Ehkäpä tuo äitiyspakkauksen sisältö olisi nyt aika pistää pesukoneen kautta odottamaan käyttäjäänsä, vaippojakin ostin jo eilen :) Joten eikai tässä tarvitse enää kun odottaa lähtöä.

Laskettu aika on 29.9 ja ite oon veikannu 17.9. hänen syntymäpäiväkseen, koska oma kummitätini täyttää silloin pyöreitä. Kontrolli sairaalassa on 18.9 ja lääkäri meinas, että silloin hän meinaa kyllä työntää kätensä niin syvälle, että koskettaa vauvan päätä, jos se sillä lähtis itekseen sitten käyntiin.

Joten tuskinpa aivan kuukautta tarttee uutta perheenjäsentä enää odotella :)

Otinpa äsken muutaman selfienkin, niin on sitten mitä muistella.

Ympärysmitta 117cm!

Aika samoilla viikoilla nämä pari kuvaa, ja mitä niitä muita selasin, niin nyt näyttää maha roikkuvan alempana kun viimeksi. Vaikka vielä tänään lääkäri pystyi liikutella vauvan päätä mahan päältä,

Ja enemmän on turvotusta naamassa viime kerralla noilla viikoilla, kuin nyt.

Semmosia kuulumisia tällä erää.

Palataan taas kun tilanteet muuttuu ;)

-Susanna-

Raskausviikot

Viikko 4

Tein tiistaina 20.1 positiivisen testin, koska silloin olisi pitäny menkkojen alkaa ja oireita oli ollut jo torstaista lähtien. Normaalisti mulla ei oo kuukautisoireita etukäteen, joten arvasin olevani raskaana, kun menkkaoireita oli viitenä päivänä ennen niiden alkamispäivää.

Viikko 5

Oireita ei oo ollu. Ajoittain saattaa nipistellä tosi vähän. Soitin parhaalle ystävälleni 5+2 ja kerroin uutisen :)

Viikko 6

Oireita ei ole vieläkään. Iltaisin palelee ihan hulluna ja lisääntynyt väsymys hiipii pikkuhiljaa. Kerroin pomolle ja toiselle ystävälle asiasta. Vinkkarin 1-vee synttäreillä Tero paljasti asian koko suvulle. :D Ei kait siinä, nyt se on sanottu.

Viikko 7

Unohdin kirjottaa, mutta ei mitään muutosta

Viikko 8

Tänään 23.2.2015 on rv.8+6, eikä oireita vieläkään ole juuri nimeksikään. Ainut mikä on niin väsy. Viime viikolla nukahdin 19.30-21.30 välillä joka päivä. Päivällä väsyttää niin, että on vaikea pitää minkäänlaista motivaatiota yllä. Kaikki tuntuu niin raskaalta, huoh.
Pissalle herään joka yö, se jos joku on varma merkki, koska en ikinä käy vessassa öisin.
Kävin ekassa neuvolassa viime keskiviikkona, joka oli paperien täyttöä, puntarilla käynti ja verenpaineen mittaus. Kerrottiin asia myös työpaikalla.

Viikko 9

Tänään on sunnuntai 9+5 eikä oireita ole vieläkään. Varmaan on kohtu ekassa raskaudessa venynyt niin, ettei nyt tunnu siksi missään. Ei yhden ainoaa nipistystä ole tuntunut. Oon epäillyt tuulimunaraskauttakin, kunnes rohkenin viime torstaina 9+2 kokeilla, jos löydän sydänäänet kotidoplerilla. LÖYSIN! Eli mahassa kasvaa varmuudella joku! :) Saatiin ultra-kutsu sairaalasta, siihen on vielä 16 päivää!!

Viikko 10

Tänään on lauantai 7.3 rv 10+4. Ei oireita, vieläkään. Siinä tärkeimmät, kun ei kerran mitään ole.

Viikko 12

Tiistai 17.3. rv 12+0. Oireita ei vieläkään. Pissalle joutuu herätä kerran yössä. Tänään oli aamulla sokerirasitus + neuvola. Rasituksen tulokset saa soittaa huomenna. Neuvolassa kuunneltiin sydänäänet ja otettiin paino ja hemoglobiini. Hb oli muistaakseni 124, joka on kyllä matalampi mitä mulla tietääkseni on tavannu olla. Painosta ny ei kannata edes puhua... tai se oli vähempi kun viimeksi, kun tässä välissä oli oksennustauti :D Varattiin uus aika kuukauden päähän, silloin on myös lääkäri.
Ultrassa oli ihmeellinen miesylilääkäri, mutta kyllä se asiansa osasi. Vattassa asui yksi vilkas pikkukaveri. Jotku virtaukset oli siihen suuntaan, että on mahdollista saada raskausmyrkytys aikaisemmilla viikoilla, joten mun tarttee tästä päivästä syödä aspriinia viikolle 35 asti. En tienny, että mulla edellisessä raskaudes oli raskausmyrkytys. Tiesin, että sitä epäiltiin ja siksi jouduin osastolle, muttei kukaan kertonu, että mulla oikeasti oli se! Tänään vasta sain kuulla, että kun viimeksi mulla tippui verihiutaleiden arvot alas ja niitä jouduttiin tilaamaan lentokoneella Helsingistä, niin just niiden laskeminen on yks raskausmyrkytyksen oireista. Semmosta. Sit varattiin aika toiseen ultraan viikolle 21.

Viikko 14

Lauantai 4.4 rv 14+4. Ei oireita, PAITSI, että tänään joku selvästi liikkui mun sisällä :) Ensin ajattelin että voiko olla ... mutta toisen kerran jälkeen tiesin, että kyllä voi! :) Nukkuminen on ollut tosi levotonta alusta asti. Näen selkeitä unia ja lähinnä painajaisia tai ihmeellisiä kiusallisia tilanteita.
Julkaisin vauva-asian myös facebookissa tänään.

Viikko 17

Torstai 23.4 17+2. Yleisesti ottaen ei oireita. Maha on kasvanu niin, että eilen syömisen jälkeen tuntui ekan kerran siltä, että vatsanahka ei riitä ja napa ei ole enää kuoppa. :D Onneksi se meni nopeesti ohi, koska olo oli tosi tukala ja toi mieleen edellisen odotuksen ilmapallo-olon. Väsymys jatkuu, mutta ei yhtä pahana kun joku aika sitten. Painoa on tullut 1,5kg. Kaikki hyvin siis, mutta puolivälin lähestyminen pelottaa, koska kesä ja kuumuus on edessä, ja musta tulee todennäköisesti taas iso valas.

Viikko 21

Sunnuntai 24.5 21+5. Kuukausi mennyt edellisestä kirjotuksesta, eikä olo oo juuri muuttunut.
Helpolla oon kyllä päässyt, ei voi muuta sanoa. Viime viikolla oli ultra, josta ilmeni maha-asukin olevan poika ja painoarvio oli 414g tällähetkellä. Nyt ei tarvitse enää jännittää, voi vain helpottuneena todeta, että sängyn ja vaippojen osto riittää, kaikki muu löytyy valmiina! :) Poika potkii jo niin, että liikkeet voi tuntea kädellä. Mä voin edelleen nukkua tosi hyvin, vatta ei retkota vielä niin, että se haittaisi kääntymistä tms. Painoa on tullu vähän yli 3kg, eli maha on kuitenkin jo iso! Työpaikan rappuset kahvihuoneeseen on ainut mikä on tähän mennessä ahdistanu, muuten oon pärjännyt tukivyön avulla.

Viikko 25

Mä luulen, että nyt on 25 viikko menossa, en ole muistanut laskea ja ajatella päiviä/viikkoja.  Ei ole aikaa ajatella mahaa, tai vauvaa ylipäätään, ja tuntuu että syyskuuhunhan on vielä toooosi pitkä aika, kyllähän sitä vielä ehtii... Oikeesti mun mammaloma alkaa about 2kk päästä ja täs välis on vielä kesälomakin. No onhan tässä vielä aikaa valmistella ja jos ei oo, niin haetaan sit vaan niitä ykkös-koon vaippoja :D
Oikeesti poika potkii tosi paljon ja mönkii ja kääntyy ja vääntyy ja ja ja. Painoa on tullut 4,5kg ja napa on jo melkein suora taas. Jos jollakin olis joku pussi ja henkselit millä tätä mahaa kantais niin ostaisin! Vauhti on hidastunut huomattavasti, eikä edes kannata yrittää mennä kovempaa, muuten saa maata loppupäivän sohvalla. Olo on niinkun Rax-pizzabuffessa syömisen jälkeen, mutta ähky ei lopu ollenkaan. Aamuisin kyllä on virtaa, mutta noin neljän tunnin jälkeen alkaa patterit tyhjentymään. Iltaisin töiden jälkeen ei meinaa enää jaksaa touhuta Vinkkarin kanssa, sylissä en sitä jaksa kantaa minuuttia pidempään ja muutenkin sitä ajattelee vain nukkumaan menemistä suurinpiirtein neljästä eteenpäin :D Eli noin niinkun lyhyesti sanottuna, tästä eteenpäin seuraavat kolme kuukautta on pelkkää valittamista, kun mä en pysty enää mihinkään. Vielä saan sukat itse jalkaan ja perunatkin saan seisoaltani kuorittua... saa vain nähdä kuinka kauan.
Vaikka tiesin, että musta tulee todennäköisesti taas tosi suuri, niin ei tähän oo voinu oikein valmistautuakaan mitenkään. Ottaa tosi kovaa päähän se, ettei jaksa tehdä normaaleja asioita ja niistä ääneen sanominen tuntuu valittamiselta ns. turhasta. Vähä niinku että oo ny hiljaa ja yritä edes. Noin mä siis itse ajattelen. Harmittaa etukäteen jo tuleva kesälomakin, kun haluaisin tehdä kaikenlaista ja haaveilen, että me mentäis jokapaikkaan yms, mutta ....  saa vain nähdä, niin kohta mun päivätavoitteena on enää se postilaatikolle ja takaisin pääseminen. Blaah..
Palaan valittamaan taas myöhemmin.

Viikko 29

Viime viikolla oli ylimääräinen ultra Primaspan-lääkkeen takia, seuraavat vain, että kaikki on hyvin ja kaikki oli hyvin. Yli kilon- kokoinen mies mun sisällä mönkii <3 Kaikki on hyvin, jaksaminen  on välillä ihan kortilla, käveleminen tai liikkeellä oleminen väsyttää paljon, ja iltaisin kyllä voi olotilasta päätellä mitä päivän aikana on tullu tehtyä. Eniten harmittaa se, ettei pysty leikkiä ja touhata Vinkkarin kans normaalisti. Muuten kyllä onnistuu, mutten voi päästää sitä ulkona paria metriä kauemmaksi, koska en saa sitä kiinni. Enkä jaksa pitää sitä sylissä, kun tosi tosi lyhkäsiä pätkiä, kantaminenkin rajoittuu olkkarin ja makkarin väliin. Silti mä luuleen, että voin jotenkin ehkä vähä paremmin kun Vinkkaria odottaessa. Toki nyt on kesä ja silloon oli marras-joulukuu näillä viikoilla, että varmasti valon ja lämmön määrällä on vaikutusta mielialaan ja oloihin. Ainakaan ei vielä ole ollut kunnon hormooneista johtuvaa itkukohtausta ja toivottavasti ei tulekaan. Yöunet on alkanu olla enemmän ja enemmän pätkittäisiä ja ns. koiranunta. Kuulen ja herään kaikkeen, enkä saa oikein kunnolla untakaan heräämisen jälkeen. Hermot on lyhyet ja pinna palaa herkästi, johtuen varmasti ympärivuorokautisesta väsymyksestä. Halu tehdä on suuri, mutta fyysinen jaksaminen tulee kaikessa eteen. Aamupäivällä jaksaa tehdä, puolenpäivän jälkeen päikkärit on lähes pakolliset ja iltapäivällä neljän jälkeen alkaa olla kaikkensa antanut olo. Reilu viikko lomaa jälkellä, sitten pitäis muka töihin... huh huh ..  Pikkuhiljaa alkaa tajuta, että tämä syntyy pian ja eniten pelottaa jos mut joudutaan leikkaamaan taas. Eniten tässä maailmassa toivon, että sitä ei tapahtuisi enää ikinä! Toivottavasti kukaan tuttukaan ei joutuisi kokemaan hätäsektiota, on se vaan niin.. hyi! Painoa on muuten tullu melkein 7kg, päivittäinen jäätelönsyönti varmasti selittää osan tuosta luvusta ;) Oon muuten ostanu vauvalle yhden haalarin ja parit pipot ja yökkärit, vaikka tarvetta ei niinkään olis, muttakun...kyllä vähä ny voi toiselle jotakin, eikö? <3 Nimiongelma on todellinen, eikö se vois olla vaan vauva?! :)

Viikko 31

Tänään on keskiviikko 31+1 ja mulla on synttärit :) Maanantaina palasin kesälomalta töihin vain todetakseni, etten pysty olemaan enää töissä. Tiistaina olikin neuvola varattuna ja pyysinkin het ensi-istumalta loppuajan sairaslomaa. Kaikki oli hyvin, painoa on tullu vajaa 9 kg, hemoglobiini on pysyny melkein samana koko ajan ja oli nyt 121.
Liikkuminen hidastuu ja maha painaa miljoona kiloa, siltä se ainakin tuntuu. Aamut menee hyvin, puolenpäivän aikaan ei jaksa tehdä enää mitään, muuten kuin pienissä erissä. Tänään sain kyllä niin ihanan synttärilahjan, jalka- ja kasvohoito lahjakortin Terolta! Varasin heti ajan ens viikolle, vaihdoin vain sen kasvohoidon manikyyriin ja ranskalaiseen geelilakkaukseen :) Lisäksi nyt kun Vinkkari on päivät hoidossa siihen asti, että mä synnytän, niin tämä kokopäivän mittainen oma aika onkin ollut aivan super super luksusta, että ei voi kun hymyillä!! Mä oon tehny niin paljon kaikkea mihin oon vaan pystyny, vaikka välillä onkin pitänyt istua puolen tunnin pausseja, että taas on jaksanu. Lisäksi en aijo juhlia, enkä pitää minkäännäköisiä synttäreitä, niin ei oo tarttenu yhtään ressata siivoamisista, eikä leipomisista, Olen vain ottanut koko päivän ns. itselleni! :)  Mut aika mahtavaa hei, että mä ehdin vielä tulevina viikkoina askarrella ja leipoa ja hengailla sohvalla varmasti kyllästymiseen asti- ja voin käydä kirppareillakin koska vain!! Oi oi oi, toivottavasti mun kunto ei romahda tästä yhtään enempää ja laps pysyy mahassa, niin mä kyllä yritän nyt nauttia kaikin keinoin!! :)

Viikko 35

Tiistai 35+0. Taas on viikkoja menny etiäpäin heti neljä ja aivan kuulkaa kiirusta melkein on pitäny ;) Oikeesti mun vauhti hiipuu päivä päivältä niin, että parin viikon päästä en lähde enää edes maitokauppaan. Olen suht pirteä ja mieli tekis duunata tuhatta eri asiaa samaan aikaan, mutta eih. Ei pysty, ei kykene. Oon niin monena päivänä lähteny johonkin kauppaan, tarkoituksena käydä vielä siinä viereisessä sitten, ja ehkä vielä siinä senkin vieressä... mutta ei. Yks päivä istahdin Askossa sohvalle ja kirosin mielessäni, kun matot oli alennuksessa ja poistokori oli metrin päässä, mutta 10 minuutinkin lepäämisen jälkeen jouduin myöntämään häviöni omalle kropalleni, ja lähdin pois. Tarkoitus oli käydä vielä Jyskissä, joka on viereinen liiketila, mut ei. Näin se vaan nyt menee. Yksi asia per päivä ja that's it. Ja oonhan mä ny ehtiny jo tässä käydäkin melkein joka päivä jossakin. Vissiin pari päivää ollu kokonaan kotona omasta tahdostani, mut silloinkin tuntuu menevän päivä jotenki hukkaan, kun ei heti saa päivää käyntiin suihkulla ja meikkaamisella. Sitä vain lorvii tukka pystyssä, yöpaita päällä ja surffaa netissä, eikä saa mitään aikaiseksi.

Loppuviikosta on torstaina neuvola ja perjantaina sitten sairaalassa lääkärintarkastus ja kokoarvio. Vähä kyllä jännittää mitä ne siellä oikeen sanoo. En oo ollenkaan valmistautunut siihen, että tämä kaveri täältä itekseen tulis yhtäkkiä vaikka huomenna, enkä oo siihenkään yhtään valmistautunu, että perjantaina ne sanois vaikka, että viikon-parin päästä käynnistetään. En tiedä voiko ne ees sellasta sanoa, mutta mulla on vielä niin paljon suunnitelmia ja haaveiluja, miten käytän tämän superluksusmahtavan-yksinolemisen-jokapäivä-vielämontamontaviikkoa!!Niih!! Envarmastisynnytävielä-koskaeioleaikaa!! :D
 Haluaisin käydä vielä ainakin keskustassa, jossa en käy kun suurinpiirtein jouluostoksilla, mutta se ei ole listalla vielä ihan topkolmosessa, niin saa nähdä tuleeko käytyäkään :D Askarreltavaa olis ja valokuviakaan en oo tilannu yli vuoteen, kuvakirjakin olis kiva tehdä ja joku päivä mä taas voisin vaan pötkötelläkin. On paljon asioita joista oon luopunut äidiksi tullessani. Ei ne oo ollukaan mitään spesiaalitärkeitä, mutta nytkun sitä omaa aikaa yhtäkkiä on näin hopeatarjottimella annettu, niin vaikka väkisin lähes terveyttäni uhmaten oon halunnu tehdä näitä kaikkiä juttuja. Nyt sit kun on kaupat melkein kierretty ja vähän jo askarreltukin yms.. niin kyllä sitä varmasti taas malttaa niistä luopuakin seuraavaksi vuodeksi. Mä kun en ole sitä sorttia, että otan lapsen tai ainakaan kahta lasta mukaan mun kanssa kaupoille. Mielummin käytän energiani ja järkeni täällä kotona, kun menetän ne ostoksilla, savu korvista nousten. Niin se elämä vain muuttuu, mutta onneksi on nettikaupat ;)
Sellasta..
Turvotus on nyt pikkuhiljaa löytänyt mut tässä viime viikon aikana ja se iskee yleensä parintunnin istumisen jälkeen. Jos menee pihalle hetkeksi hengailemaan, niin kyllä se siitä on onneksi tähän mennessä kadonnutkin, mutta palaa aina takaisin. Puntarilla en oo ny justiinsa käyny, mutta joku 10-11kg on tullu ja tämän loppuajanhan vauva kerää vain massaa, joten ankaraa lihomista on vielä luvassa. Selfieitä ei ole tullut otettua, kun ehkä kolme koko raskauden aikana, mut pitäs vielä joku päivä ottaa niin vois verrata edelliseen mahaan :)
Niin ja olihan kaveri onneksi kääntynyt jo viime neuvolassa lähtöasemiinsa pää alaspäin! Voin kertoa, että tämä paineen tunne on sanonko mistä kotosin. Hauskasti jos sanois, niin tuntuu siltä niin kun olis pää p**ssa. Hehe! Valittamalla ei tämä olo ainakaan parane, niin siksi yritänkin keskittyä nyt tähän itsekeskeiseen yksinolosta nauttimiseen, niin kauan kun sitä on jäljellä. Kohta ne on loppu molemmat kumminkin, sekä yksinolo, että tämä raskaana oleminen.
Katotaan koska "ehtii" taas kirjottelemaan, vai syntyykö kaveri, (jonka nimi on edelleen vähän kysymysmerkki) ennemmin :)

Vinkkarin huone ja Mamman sairasloma

Hyvää elokuun alkua kaikille! :)

Kuukausi taas kadonnut historian puolelle ja jokainen tuleva päivä on vain lähempänä sitä hetkeä, että meidän perheeseen syntyy toinenkin poika!

Kesäloma oli ja meni, mitään sen suurempia aktivitetteja ei tehty, koska mä en pysty oikein osallistumaan mihinkään. Yleisesti ottaen kaikkeen tekemiseen liittyy joko kävely paikasta a paikkaan b, tai fyysinen tekeminen, kuten puutarhahommat, remontointi, jne jne. Kun ei pysty, niin sit ei oikein voi tehdä mitään, vaikka silti meillä oli koko loma ohjelmaa täynnä ja monta asiaa jäi tekemättä ja monta ihmistä näkemättä!

Vinkkarin syntymästä asti on puhuttu, että sille tarttis remontoida oma huone ja se oli kesäloman päätarkoitus. Vinkkarinpappahan sen sitten teki, ja voi että siitä tuli hieno!

Viikko sitten lauantaina Vinkkarinpappa päätti, että tänään on se päivä, kun poika laitetaan ensimmäisen kerran nukkumaan uuteen sänkyyn, omaan huoneeseen. Mainittakoon, että tähän asti pojan on voinut nostaa suurinpiirtein kesken leikin ja viedä pinnasänkyyn meidän makuuhuoneeseen, ja sinne se on nukahtanut mitään sanomatta. Lauantaina päivällä kuitenkin käytiin ensin mun äitin luona, tarkoituksena, että Vinkkari nukkuu siellä päikkärit matkapinnasängyssä, että mä pääsen uuden kirpparin avajaisiin. No tottakai juuri silloin tämä uhmaikää lähestyvä ipana päätti, ettei meinaakaan nukkua. Sattumoisin sitten illalla hän päätti jatkaa tätä nukkumaanmenon vastustamista, joka onneksi kesti "vain 50minuuttia", eli yli puolet vähemmän mitä päivällä.

Sinne se vain kiipes ihan itte keinumaan.
Kaikkea ne päiväkodis oppii :)

Sunnuntaina päiväunien vastustaminen kesti vain 10-15minuuttia ja sunnuntai-illasta eteenpäin pojan on saanut kantaa sänkyynsä ja laittaa oven raolleen. Yleensä ollaan ihan hissukseen puolisentuntia, että poika saa rauhoittua, eikä ylimääräisiä ääniä kuulu, mutta eilen kuitenkin papan puhelin soi ja puhelun lopuksi keskellä olohuonetta seisoi poika pirteänä, kuin peipponen. Voin kertoa, että kun siitä hetkestä yritettiin saada poikaa yli kaksi tuntia nukkumaan, niin vanhempien hermot oli niin riekaleina, että aamullakin vielä ketutti! Osasyynä tähän oli tietenkin se, että nyt kun poika pääsee ensimmäistä kertaa itse pois sängystä, hän luonnollisesti nousee ylös sitten kun hänestä tuntuu, että nyt on aamu. Tänään se oli tasan kello kuusi. Toissapäivänä se oli kello viisi.
On varmasti sanomattakin selvää, kuinka onnellinen olen, että poika on nyt päiväkodissa siihen asti, että mä synnytän. Sillä kovin hyväntuulinen jäbä ei ole noin vähillä yöunilla. Ja on varmasti myös vielä selvempää, kuinka pelon- ja kauhunsekaisin tuntein odotan sitä, kun vauvaa saa herätä tissittämään öisin ja just kun oon ite saanu toisen silmän kiinni, niin tämä taapero juoksee sängyn viereen. Ja sit iskä lähtee töihin ja loppupäivästä tulee katastrofi.
Pessimisti ei pety, sanotaan. Mutta oikeesti luulen, että olen vain realisti, kun ajattelen noin.
No turha sitä on etukäteen ressata, pitää vain ottaa päivä kerrallaan, niin kuin nytkin.

Asiasta toiseen, jos joku näkee tällaisia porakoneita myytävän jossakin, niin viestiä mullepäin! :)

Oon nyt tosiaan ollu pian kaks viikkoa kotona sairaslomalla, kun liikkuminen on puolenpäivän jälkeen hyvin, hyvin tuskallista. On ollut jotenkin niin mahtavaa ja upeeta vain olla, ja ihan itse päättää mitä seuraavaksi tekee tai mitä huomenna haluaisin tehdä. Omaa aikaa ei Vinkkarin syntymän jälkeen ole ollut, kuin tunti siellä ja toinen täällä. Nyt kun sitä on muutamia viikkoja tiedossa, en oikein osaa päättää mitä tekisin milloinkin, koska haluan tehdä kaikkea ja kokoajan--mutta kun ei pysty, niin se rajoittuu johonkin yhteen juttuun per päivä. No jokatapauksessa ne yhdetkin jutut päivässä saa mielen niin virkeäksi ja olon niin onnelliseksi, että välillä tuntuu melkein typerältä. Melkein, että ei uskalla ääneen sanoa, kuinka mahtavaa on vaikka askarrella jotain pari-kolme tuntia. Keskittyä vain siihen omaan tekemiseen, ei tarvitse katsoa kelloa, voi vain olla ja tehdä mitä huvittaa.
Oonkin nyt ajatellu olla niin itsekäs, että teen ennen vauvan syntymää kaikkea sitä mitä en ole voinut puoleentoista vuoteen tehdä. Kaikkea sellaista mitä minä haluan ja voin tehdä, koska mulla on päivässä 8h aikaa, vain itselleni, niin minähän otan ja nautin siitä niin, että on mitä muistella!
Se on vähän niinkuin "Nyt tai ei koskaan!"
Sitä ei kuulkaa tiedä, koska seuraavan kerran voi mennä kosmetologille, tai parturiin. Tai koska voin istua alas tähän koneelle selaamaan kirppissivuja tai tehdä ihan mitä vain kolme tuntia putkeen, tai neljä, tai viisi. Oon käyny myös yksin Abc:llä syömässä kaksi kertaa, kiertänyt parit sisustusliikkeet, käynyt monella eri kirppiksellä ja ennenkaikkea mä oon nukkunut! Niin paljon kun mua ressaa toi auringossa näkyvä pöly lattioita pitkin, en vielä tänäänkään meinaa imuroida, koska ajattelin lähteä tänäänkin kirppikselle, koska mä vaan voin! :)

Tämän purkin askartelin siihen tarkoitukseen,
 että tänne laitetaan myytävistä tulleet rahat,
 ja näillä myös voi shoppailla uusia juttuja kirppiksiltä!
Toki nyt kun on viikon ollu tavarat uudella Combo-kirpparilla (klik),
niin saldoa on jo sen verran mukavasti, että melkein vois jo harkita
älypuhelimen ostamista ;)

PS. Ei ne Vinkkarin viideltä heräämisetkään oo edes vastustanu niin kauheesti, koska mä oon sitten ottanu kolmen tunnin päikkärit, koska mä oon voinut tehdä sen :) Hah :P

-Susanna-