Oma joulu, nallepuhia kirkossa ja talviloman odottelua :)

Heippa!

Nyt on meidän ensimmäinen oma joulu pulkassa ja paljon kertyi muistoja :)

23.12 mun iskä tuli illalla kylään ja syötiin ensimmäinen jouluateria. Oli kyllä niin hyvää, vaikkei itte ollu paistettu kun kinkku, kalkkuna ja lohi. Mitään en oikeestaan kaivannu lisää, olin ostanu kaikkea sitä mitä mieli teki. Laiskuuttani en jaksanu puolukkahilloa tehdä enempää vaikka marjoja löytyy pakastimesta ja jääkaapista 10-15 litraa, joten tyydyin yhteen lusikalliseen mitä purkin pohjalla oli.

Illalla kun iskä oli lähteny, heitettiin kaksi patjaa lattialle ja pötköteltiin kaikki ihan raatoina keskellä olkkaria. Siinä kohtaa tuntui oikeen kunnolla joululta, kun koko kuukauden työ oli valmista ja sai hetken vain olla. Mitään ei tarttenu enää tehdä. Ei yhtäkään pikkujuttua enää ollut, mikä olisi pakko ollut tehdä ennen joulua (koska luovuin ajatuksesta, että ehtisin silittää liinan pöydälle). Pää ja mieli oli ihan tyhjä. Makasin ja katsoin vain telkkaria, olin vain ja nautin! <3

Aattona Tero otti ja imuroi sillä aikaa kun Vinkkari nukkui päikkäreitä. Mä kävin vielä kaupungissa ja pistin joulutähtiä paperiin, kun kuulutettiin kaupan olevan suljettu. Noloa, tiedän. 

Käytiin hakemassa sitten mun äiti ja mentiin Vaasan kaupungin kirkkoon klo15. Viikkoa aikasemmin tuli puheeksi, että me molemmat Teron kans haluttais mennä kirkkoon käymäs. Googlasin, että perhekirkko vois olla just sopiva, niin ei tarttis hävetä, kun ei Vinkkari kumminkaan jaksa istua paikallansa. No eihän se jaksanukkaan. Se joi pillimehun ja katto Nalle Puhia youtubesta. Puolen tunnin päästä se oli ohitte. Todettiin, ettei tartte toiste mennä. Mennään sitten ilman lapsia joululauluja kuuntelemaan ens vuonna, niin saa sen joulufiiliksen mitä me lähdettiin hakemaankin, eikä tartte keskittyä ojentamaan lasta, joka potkii edessäistuvaa ja hiplaa sen vaatteita. *huoh*

No tultiin sitten meille, keitettiin perunat ja katettiin pöytä. Kaikilla oli tosi nälkä ja ruoka maistui!

Tero ja äiti maistoi jotain jonkun tekemää viiniä, joka ei vissiin ollu viiniä, mutta oli vahvaa ja jäi juomatta. Sitte ne maistoi myös hehkuviiniä joka kans on jostakin meille joskus eksyny, se maistui kuulemma glögiltä ja olis sopinu piparien kans. Sekin jäi juomatta. Nyt tos pöydällä on kaks vinkkupulloa, molemmista otettu desilitra :) Meillä ei juoda edelleenkään viiniä. Kuoharipullotkin täyttää keväällä 6 vuotta, heh.

Ostin Terolle tämmösen <3

Heti kun oli mahat täynnä, käytiin me porukalla lahjojen kimppuun, jotka odotti kuusen alla. Ei oltu tilattu pukkia, kun mietittiin, että Vinkkari saattais kumminki vielä pelätä sitä. Ei se ymmärtäny, että ne kymmenet paketit oli kaikki sille. Reilun kahden tunnin päästä me avattiin niitä kaikki ja mulla meni ihan ohitte muutamat paketit niin, etten tiedä keneltä ne oli. Mutta kaikki lahjat oli kyllä aivan upeita! Tuli taas niin kiitollinen olo, kuinka mun lapsille ihmiset on ostanu kaikkia semmosia juttuja! Omat paketit yllätti positiivisesti kaikki, yöpaitoja olin toivonu ja sain 2! Muut osui toivomattakin kohdilleen :) Vinkkari oli tyytyväinen kaikkiin  ja oli niin hämmästyneen oloinen koko ajan. Pari pakettia olis riittäny ja ens vuonna mä voin varmasti jättää molempien poikien lahjat ostamatta :D

Joulupäivä meni Kruunupyyssä. Vauva sai korviketta ehkä desin ja oksensi vielä puolilta öinkin. Siinä meni se päivä. Vinkkari nukkui autossa ja heräsi kun piti mennä nukkumaan. Siinä meni se ilta. Mä siivoilin oksennuksia ja keräsin hermojani. Oltiin valveilla kaikki vielä 23.30. 

Tapaninpäivänä heräsin klo 11 suoraan valmiiseen ruokapöytään. Tero meni sit talliin ja mä makasin koko päivän. Otin tobleronen kaveriksi sohvalle ja pötköttelin. Koko päivä oli ihan täydellinen, koska kaikki joulujutut oli nyt plakkarissa. 

27. päivä mentiin vielä illalla käymäs Laihialla mun mumman ja paapan luona kaffilla. 

Joulu oli, sain nukkua paljon, ohjelmaa ja ruokaa piisas, kivaa oli, mutta kyllä on kivaa kun tulee tammikuu! Mun vakaa aikomus on ottaa mahdollisimman rennosti ja tehdä mahdollisimman vähän! Nyt tuntuu, että on kaikkensa antanu ja on aika levätä.

Laskin viimeyönä, kun joku oli vieny mun yöunet, että vuodessa on 52 viikonloppua ja meillä on  n.25 synttärit joihin osallistua. Lisäksi on isän- ja äitienpäivät, pääsiäinen, juhannus, joulu ja uusvuosi. Siinä menee monta viikonloppua kyläilyyn, vielä kun Tero on töissäkin joka kolmas lauantai. Ei kuulkaa paljon jää aikaa viikonlopuille oman perheen kanssa tekemiseen tai pelkkään olemiseen.

Kukapa ei tykkäis nukkua myöhälle, kattoa leffoja, mennä retkelle tai pizzalle. Kavereitakin olis kiva nähdä, ennemmän kun kerran vuodessa. Alan ymmärtää sanan merkityksen "ruuhkavuodet", eikä meillä edes kukaan harrasta mitään, mitä nyt Tero ruuvaa autoja ja siihenkin melkein pitää varata jo kalenterista aika. huh huh.

Onni on siis tammikuu ja papan talviloma!

Kauhajoelle mennään varmasti joku päivä, kun ei olla 1,5vuoteen käyty.

Ja puhetta oli, jos tehtäis päiväretki Keskiselle, niin siinä olis aivan tarpeeksi ohjelmaa ja jäis sitten aikaa kotona olemiseenkin.

Ei muutakun mukavaa uuden vuoden aikaa kaikille. Ottakaa rennosti ;)

 Palataan ens vuonna! :)

-Susanna-

ps. wauva 3kk , 6kg ja 63cm

Olipa kerran täydellinen päivä..

Wauva on nyt 2,5kk vanha ja viimeyönä me nukuimme 6 (kuusi!!!) tuntia putkeen!

Siis WAU!

Tiedättekö kun en edes muista kauanko siitä on, kun oon nukkunut yhteenmenoon niin kauan.

Raskausaikanakin piti rampata vessassa 2-3 kertaa yössä, niin voitte kuvitella miten levännyt olo mulla oli aamulla! 

Tosiaan puoli seittemän maissa noustiin ylös ja kun kello löi yhdeksän, pistin jo makaronilaatikon uuniin. Puoli kymmeneltä olin ripustanu ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja oltiin menossa hyvää vauhtia ulkoilemaan!

Me ei olla taidettu kun kerran onnistua pihalle menossa ennen iltapäivää.

Meinas tulla pikkusen takapakkia kyllä, kun avasin ulko-oven ja olin pökkäämässä vaunuja pihalle... siellä satoi vettä! Jep, ja huomenna alkaa joulukuu.

Onneksi hoksasin, että oonpas ostanu jo keväällä sadetakkeja varastoon, kun halvalla oon kirppikseltä löytäny. Nuin vain puetin pojalle sen kolmen euron Bamse-takin päälle ja olin hyvin ylpeä itsestäni. :)

Kunnon supermutsi menee vesisateessa pihalle!

(en olis menny, jos ei oltais oltu täysissä pukeissa jo terassilla)

No mitä me potkittiin vähä palloa ja sen sellasta. Tultiin syömään valmista makaronilaatikkoa ja sitte pistin Vinkkarin nukkumaan. Ilman mitään vastalauseita se nukahti ja mäkin päätin kokeilla onneani.

Pistin sohvalle maata ja vedin peiton korville.

Kello 14 Vinkkari hipsi mun kainaloon ja mä olin onnesta soikeena.

Wauva oli nukkunu jo 4 tuntia, Vinkkari nukkui 3 ja minä 2,5! 

Käsittämätöntä!

No mitäs sitte vielä!

Mä ihan piruuttani kokeilin vielä jos onnistuisin lasten hereilläoloaikana käynnistää läppärin ja maksaa laskut. No se meni yhtä nopeesti ja kätsysti, kun mitä rahatkin hävis tililtä.

Koska Vinkkari leikki omassa huoneessaan jo ties monettako tuntia päivän aikana, niin mäpä sitten vielä leikin joulupukinapulaista tässä internetin ihmeellisessä maailmassa yhteensä neljä tuntia. Enpäs oo koneellakaan ollut niin pitkää pätkää moneen kuukauteen!

Pappakin ehti tulla kotiin, me syötiin ja sit se leikki ja hoiti Vinkkarin ihan sänkyyn asti, Wauvakin on ollut niin täydellinen elokuvavauva koko päivän, syönyt ja nukkunut vain.

Kello on 20.30 ja kaikki, koira mukaanluettuna nukkuu ja mä avasin koneen vielä uudelleen kirjoittaakseni tämän muistiin.

Mä varmaan kohta herään tästä unesta! Mut sitä ennen mä salaa toivon, että tällaisia päiviä tulis vielä joskus uudelleen, koska tää on ollut heittämällä paras päivä koko vauva-aikana! Kaikki, ihan kaikki on menny niin nappiin, että huh huh!

PS. Yhdessä ikkunassakin on jo jouluverhot. 

PPS. Neljässä ikkunassa ei oo verhoja ollenkaan.

:D

-Susanna-

Eilen oli eka adventti, kohta se joulu on täällä :)

Huono ja ei niinhuono -viikko

Otsikkokin sen kertoo, huono viikko.

Oon ollu ihan älyttömän väsynyt ja Wauva on nukkunut tavallista huonommin yönsä.

Oon saanut nukutuksi viiden tunnin öitä, enkä niitäkään tunteja putkeen. Flunssa on tulossa ja torstaina olikin aivan jäätävä olo. Kiitos luojan, meidän papalla oli vapaapäivä ja mä sain nukkua pitkään, ottaa panadolin ja mennä takaisin nukkumaan. Heräsin 13.30.

Enpä olisi uskonut jollen olisi itte ollut osallisena, mutta se krapulainen flunssa-kurkkukipu oli lähes kokonaan poissa! Kauheeta miten väsynyt ihminen voi olla, että kroppa kaataa väkisin ittensä petiin lepäämään. No saatiin sitten päivän suunnitelmat onneksi toteutettua ja lähdettiin Jyskiin koemakaamaan sänkyjä ja Swingelingin sisäleikkipuistoon ekaa kertaa.

Mulla on ollu jo kauan selkä kipee aina kun nousen ylös ja nyt rupes tuntumaan, että ratkaisuhan vois olla uus sänky hei ;) Hetken kun täs on tuumaillu asiaa, niin hoksasin taas olevani aikuinen ja rakentavani loppuelämäkseni kotia, joten ehkä voisin myös sijoittaa hiukan omaan hyvinvointiin täällä kotona. Aika paljon loppuen lopuksi sitä ihminen nukkuu, tai tällä hetkelle niin *** vähän, että nekin unet olis mukava nukkua hyvin. Joten luulenpa, että se tonnin (!!!) sänky menee tilaukseen ens viikolla. Kyllä se ittensä takasin varmasti maksaa, kun siinä kymmenen vuottakin makaa, vai mitä!?

Ei tää vissiin kumminkaan oo niin huono viikko ollu, kun tarkemmin ajattelee.. Eilen olin kaverin kanssa kattomassa Jippua Huutoniemen kirkossa. Voi hyvänenaika sitä ääntä! Jippu kuuluu mun lemppareihin, mutten oo nähny sitä ennemin livenä. Sillä oli oikeesti niin upea ja vahva ääni, että sitä vain riitti ja riitti. 1h 45 min oli iho ihan kananlihalla. Ehdottomasti meen uudelleen joskus katsomaan häntä jos tilanne vain sallii.

Se Swingeling oli kans ihan huippu! Meiltä ajaa siihen 15 minuuttia ja sisälle maksetaan vain kävelevistä lapsista. Siellä oli niin paljon tekemistä, vaikka olikin tarkoitettu ehkä hiukan vanhemille, kuin mitä Vinkkari 1v 10kk pian on. Mutta sehän vain tarkoittaa, ettei se paikka ihan heti käy tylsäksi tuolle pojalle :)

Joulua en oo tällä viikolla ehtinyt valmistella. Ne on oikeestaan noi verhot joita menee seitsemän kappaletta tähän olkkariin, niin niiden vaihtaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta. Joulutähdetkin haluaisin jo roikkumaan ikkunalle. Kukkia kävin ostamassa viikko sitten ja nyt on amaryllikset auennu, vau! 

Pipareita ollaan leivottu, mutta ne on jääny koristelematta, kun en oo viittiny iltasella tuhlata siihen aikaa ja tuon taaperon kanssa siitä tulisi vain semmoinen sotku, ettei mun hermo kestäisi :D 

On niitä tullu syötyä jokapäivä ilman sitä tomusokerikuorrutettakin, taikinakin meni alas ilman sen suurempia kuorrutteita ;)

Spraymaalia pikkusen naamas, kun piti auttaa iskää tallissa.

Tänään olis joulunavajaiset torilla ja joulumyyjäiset Botniahallilla. Pappa on töis niin me kökötetään sisällä vesisadetta piilossa. Huomenna olis Stundarsissa joulumyyjäiset ja Botniahallissakin ne jatkuu vielä huomenna, niin ehkäpä huomenna lähetään hakemaan lisää joulumieltä jostakin :)

Pidetään kaikki sormet ristissä, että yö menee hyvin ja jaksetaan koko perhe lähteä. 

Näitä koko perheen juttuja tekis vaikka joka päivä, mutta hitsi kun tuo aika on ja kuluu niinkuin siivillä. Arki-iltoina ei pysty eikä jaksa. Ainoat mahdollisuudet on just viikonloppuisin ja niille tuntuu kasaantuvan välillä niinkin paljon ohjelmaa, ettei malta nukkua univelkoja pois ja höllätä vähän vaikka oliskin mahdollisuus. Kakspiippuinenjuttu! ;) 

Pakko olis kuitenkin hakea jotakin hyvää sinappia. Se on se yks juttu mikä pitää joulupöydässä olla.

Mua ei jouluruoat sen suuremmin kiinnosta, kunhan on kinkkua. Rosollit, laatikot, puurot ja tortut jää syömättä. Lohta ja kinkkua kun on, niin se on siinä. Ja sitä sinappia.... ja paaaaljon suklaata ;)

Toisille se ruoka tekee sen joulun, mä odotan enemmän sitä aaton rauhallista tunnelmaa.

Toivottavasti tulee joku hyvä perhe-elokuva teeveestä, että voi käpertyä viltin alle suklaarasian kans, kun lapset on päikkäreillä :D

Pappa meni nimittäin ja antoi pojalle suklaata yks päivä. Sitten se oli vielä sanonu, että saa karkkia jos tulee pissa pottaan. Seuraavana päivänä poika heräsi ja seisoi sormi pitkällä osoittamas pöydälle "kaaaakkia!" . Sillälailla. Puolikkaan geishapalan menin minäkin yks ilta antamaan, mutta edelleen oon sitä mieltä, ettei tuon lapsen tartte todellakaan tietää vielä mitä on karkki. 

Pipari on "palkintona" ollut joinakin päivinä, kun on oikein tarttenu kiristää laps tekemään jotain, hyvin on toiminut :) Pissakin tuli pottaan lahjomatta, niin kyllä se tästä ;)

Toivotaan ny, että tulis vielä lunta ennen joulua niin olis huomattavasti valoisampaa tämä arki ja joulunodotuskin :)

Semmosta tällä kertaa. Nyt kun kerrankin pojat nukkui yhtäaikaa, minä tuhlasin omat päikkärini tähän bloggaamiseen. Mutta nyt sitä jaksaa taas loppupäivän, kun sai edes hetken omaa aikaa ja tehdä sitä mikä huvittaa! Otin aamupäivällä ja imuroin nuo miljardit koirankarvatkin, kun ei tuo karvanlähtö näköjään lopu ikinä (!!!!) , niin mun mieli on kuulkaa nyt niin tyyni että tästä tulee vielä ylihyvä päivä :) :) Siivoaminen on terapiaa, sanon minä! 

Palataan!

-Susanna-

Ristiäiset ja joulunodotus

Heps!

Katotaan kuinka onnistun tällaisessa nopeassa tilannepäivityksessä.

En muista koska viimeksi kirjoitin, mutta muutama viikko siitä jo on aikaa. 

Meillä pyörii arki hurjaa vauhtia, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ristiäiset on nyt onneksi ohi (en yhtään oo juhlaihminen jos joku ei ole vielä huomannut tai tiennyt ) ja sitämyöten ressi on vähentynyt huomattavasti :) Jouluressin ajattelin ainakin teoriassa välttää tänä vuonna, koska meinataan olla kotona! Tuo mun parempi puoliskokin on siitä jo kahteen kertaan (kyllä, olen laskenut) maininnut, kuinka mukavaa se tulee olemaan! 15 vuotta oon viettäny jouluaaton missä milloinkin, niin nyt tuntuu, että musta on vihdoin tullut aikuinen 31-vuotiaana. 

Me molemmat ollaan jo puhuttu joulupukin tilaamisesta ja mä olen ostanut jo joululahjojakin Vinkkarille, että se saisi mahdollisimman paljon paketteja! :) 

Mua on aina ärsyttäny se kun on kierretty joka paikassa ja sitten niistä jokapaikoista on saanu sen yhden lahjapaketin. Se siis on ärsyttäny, ettei ne paketit ollu paikalla jouluaattona. Missä ikinä oon ollukkin, niin pukki on nimi toisensa perään hokenu muita ja sitten Susanna on saanut sen yhden tai kaksi pakettia. Se hohto on hävinnyt siitä pukin odottamisesta tai oikeestaan koko joulusta, kun on kateellisena kattonu muiden iloa pakettien aukaisemisessa. Itte sitten oon kotona repiny paketin sillon ja toisen tällöin. Lahjoissa ei varmasti oo ollu moittimista, vaan siinä tunnelmanpuutteessa aattona. Siksi oon ollu ainakin kymenenä vuotena vapaaehtoisesti aattona aina töissäkin. Kun ei oo huvittanu mikään joulu.

Mutta nyt sitten!! Kaksi lasta rikkaampana äiti-ihmisenä! Nyt mä aloitan joulujen rakastamisen :D

Tänä aamuna jo meinasin, että pitäiskö vaihtaa verhot ;)

No en vaihtanu. Mutta ostin kirppikseltä jo pari tyynynpäällistä, ehkä ne voi jo pian laittaa :)

Odotan niin kovaa, että saadaan oma kuusi! Saadaan koristella se kuusi! Saadaan laittaa siihen jotain Vinkkarin askartelemia koristeita! Tulee pukki ja mä saan pitää lapsia sylissä, kun niitä jännittää. Mä saan avata niiden kans ne paketit, kun ne narut on niin hankalia! Mä niin odotan, että en osaa edes kertoa!! Vielä ei Vinkkari varmasti niin ymmärrä, mutta mulle se on tärkeää äitinä. Mä saan olla se henkilö joka tekee ne asiat lapsen kanssa. Mulle tulee joku merkitys tähän maailmaan, kun saan olla äitinä rakentamassa lapselle joulunperinteitä ja olla se joka päättää kuinka moneen saa valvoa nyt kun on jouluaatto. Mä luulen että mä tuun satsaamaan pikkusen enemmän jouluun tänä vuonna, niin rahallisesti kuin tunnetasollakin :) <3

Mä luulen, että mä myös kasvan äitinä jotenkin, koska se on vuoden suurin juhla, johon liittyy niin paljon ja se koostuu niin monesta asiasta. Ostin jo parit uudet piparimuotitkin, koska myös leipominen saa ihan uuden merkityksen! Suklaakalenteria Vinkkari ei vielä saa, koska karkkia se ei muutenkaan saa ikinä. Ite oon suklaariippuvainen ihan täysin, niin en näe mitään syytä syöttää lapselle 24 päivää suklaata putkeen. 

Mutta jotta ny ei menisi ihan jouluksi tämä postaus ja onnistuisin siinä nopeassa tilannepäivityksessä, niin palataan takaisin arkeen..

Niin ne oli ne ristiäiset ja ne meni ihan ok.

Sain kummitädiltä korvaamattoman siivousavun, näin puhdasta ei ookkaan ollu sitten viime ristiäisten. Harmi vaan kun tuolla meidän koiralla on karvanlähtö, niin se puhtaus pysyi ehkä puolitoista vuorokautta. 

Syötävät riitti ja ne oli hyviä, niihinkin saatiin sukulaisilta apua! Itte tein vain juustokakun, eikä enempään olisi rahkeet riittäneetkään.

Tässä vois olla kuva ristiäisistä, mutten muistanu ottaa yhtäkään kuvaa :(

 Se on nimittäin tämä väsymys. Kun ei ehdi nukkua. Kun ei saa nukkua, tai mikä nyt sitten oliskaan sopiva termi. Vauva on hereillä illalla 18.30-23.30. Eli nukkumaan ei pääse. Sitten kun puolilta öin saan unta, niin vauva herättää kun on nukkunut kolme tuntia. Minä sitten nousen häntä syöttämään ja ennenkun hän nukahtaa uudelleen, menee siihen 1,5-2 tuntia. Sitten kömmin taas peiton alle ja yleensä kello on tässä vaiheessa neljä tai viisi. Aamukuuden jälkeen Vinkkari juoksee sängyn viereen huutamaan ja siinä ei sitten auta kun nousta. Pahimpina öinä ja väsymyksen keskellä pyydän pappaa nousemaan, että saisin ite nukutuksi vielä kahdeksan korville, ennekun hän lähtee töihin.Vauva kuitenkin herää taas siihen väliin sopivasti ja katkaisee mun unet. Päivällä poikien rytmit ei vielä osu kohdilleen niin, että saisin ne yhtäaikaa nukkumaan. Ja jos saan, edes hetkeksi, en tiedä aloitanko perunoiden kuorimisella, vai jollakin toisella hommalla mihin tarvitaan kaksi kättä. Vauva nimittäin huutaa edelleen koko ajan. Ei siis mitenkään koliikkimaisesti, mutta maha on täynnä ilmaa ja koko ajan pitää hyssytellä. Cuplaton-tipat on nyt parina päivänä auttanu vähän, joten toivon suuresti niiden tehoavan entistä paremmin jatkossa.

Arki on nyt tätä. Yöpaita päällä, tukka pystyssä koitan saada aamukahvit juotua samalla, kun laitan pyykkiä ja tyhjään tiskipöytää ja joko laitan ruokaa tai tyhjään pöytää. Päikkärien aikana yritän saada perunat keitetyksi ja ittelleni vaatteet päälle. Kolmen jälkeen mennään ulos ja puoli viis sisälle laittamaan iskälle ruokaa. Tuo on se kaava, joka päivä.

Vinkkarilla ei ole oikein mitään tekemistä sisällä, niin se kattoo videoita melkein taukoamatta, koska on nyt oppinut itte vaihtamaan dvd:n. Välillä me piirrellään tai laitetaan pyykkejä. Vauva vie nyt mamman sylin, mutta sitten kun se nukkuu yritän aina halia enemmän Vinkkaria ja pihalla me potkitaan palloa tai juostaan muuten vaan ympyrää.

Enempään ei nyt pysty ja tämä saa riittää. 

Iltaisin on ihanaa kun iskä tulee töistä ja mä pääsen välillä maitokauppaan tai koiran kanssa lenkille. Se hiljaisuus on vaan jotain mitä ei voi sanoin kuvailla, siinä sielu lepää edes sen tunnin.

 Tänään Vinkkari on päiväkodissa, eikä meillä luojan kiitos ollut mitään ohjelmaa vauvan kanssa.

Nukuin puoli yhteentoista, join tunnin kahvia ja luin Unelmien talo&koti lehteä hiljaisuuden vallitessa. Sitten menin suihkuun ihan rauhassa ja kun vauva heräsi, puin sille ristiäismekon päälle ja otin paljon valokuvia. Sen maha ei oo ollu tänään kipeä joten meillä oli oikein mukavaa ja rauhallista, kunnes se nukahti ja mä istahdin tähän koneelle. Näin hiljaista päivää mä en edes muista, vielä kun oon saanu tehdä monta asiaa valmiiksi ja jättäny siivoamiset toiselle päivää.

Kyllä tämän päivän jälkeen huominen menee vaikka päällä seisten, koska sitten on taas lauantai ja mä saan nukkua :) 

Niin joo, vauva 6 viikkoa ja risat painaa nyt 5kiloa ja on reilu 56cm pitkä.

Siinä hän nyt on, mun vanha mekko päällä.

Tulevana sunnuntaina on isänpäivä. Oon kovasti kyselly minkälaisesta isänpäiväperinteestä pappa on haaveillut, mutten oo saanu kunnollista vastausta.

Ehkä mä keitän sille kahvit ja annan sen nukkua ainakin seittemään ;) ;) ;)

Ei muutakun lämmintä marraskuun jatkoa,, toivottavasti meillä on seittemän viikon päästä edes vähän lunta, niin tulee entistä ihanampi jouluaatto <3 :)

-Susanna-

Ensimmäinen arkiviikko selvitty!

Aurinkoista sunnuntaita!

Nyt on arki alkanut meidän perheessä, pappa on palannut töihin ja mä olen opetellut arjesta selviytymistä kahden lapsen äitinä.

Maanantaiaamuna mua kyllä jännitti suhteellisen paljon jäädä lasten kanssa kaksin.

 Mutta meillä on mennyt ihan hyvin, jopa ihan kivasti voisin sanoa! :)

Täys härdelli on päällä koko ajan, eikä huilata voi kun muutamia tunteja öisin, mutta silti.

Täytyy sanoa, että tämän viikonlopun suurimmat tavoitteet oli saada nukkua, ja nyt on molemmille päiville parin tunnin extraunet otettu, kiitos papalle! :)

Haastavinta arjessa on pysyä tyynenä ja rauhallisena, säilyttää pinna, vaikka väsyttäis kuinka kovaa ja vaikka kuinka Vinkkari testaisi äidin hermoja.

Viikon jälkeen olen oppinut ottamaan jokaisen päivän vastaan sellaisena kun se tulee, johon on turha asettaa mitään ylimääräisiä toiveita. Tarkoitan tällä nyt sellasta, että jos joku päivä saan idean, että huomenna vois tehdä "jonkun xxxx" -homman, joko lasten kanssa tai ilman, niin en kyllä enää suunnittele tai haaveile. Kaikki etukäteen suunnittelu/haaveilu kaikesta ylimääräisestä aktiviteetista aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä /  paineita saada se homma hoidettua.

Mä lähinnä yritän nyt selviytyä päivistä niin, että kaikilla on ruokaa, eikä kukaan saa itkupotkuraivareita.

Jos jossakin välissä olis tai tulis aikaa tehä joku extrahomma, niin sitäkin mietin hyvin tarkasti, että kannattaako nyt aloittaa vai kannattaisko kumminkin nyt vain istua alas, kun se kerran on mahdollista. Suosittelen istumaan alas ja ottamaan sen 5minuuttia itselle.

Se vain on niin, että ne hommat ei tämänkokoisessa talossa tekemällä lopu.

Yksi eniten voimia vievä on vauva. Hänellä on vatsakipuja tai muutenvaan halipula kokoajan. Häntä ei voi jättää yksin sitteriin tai sänkyyn tai mihinkään. Eli joudun kantamaan häntä koko ajan, kunnes hän jossakin vaiheessa nukahtaa. Käytännössä tämä hankaloittaa suuressa määrin esimerkiksi ruoan laittamista tai syömistä. Vinkkarin kanssa leikin ja häärään ns. yhdellä kädellä. Siksi perjantaiaamulla kuorin perunatkin jo ennen kahdeksaa aamulla, kun pappa oli vielä kotona. Ja oikeastaan laitoin ne kiehumaan ja tein muusin valmiiksi klo 9, että kun tulemme pihalta koiraa lenkittämästä, on ruoka sitten jo valmiina. 

Tuollaista "suunnittelua" kannatan ja suosittelen. Olisin toki voinut ottaa kupin kahvia ja leivän, istua alas ja unohtaa ne perunat, mutta tällä konstilla pääsin itsekin puolen tunnin unille ruoan jälkeen, ennenkö vauva heräs. Sen loppuajan kun Vinkkari nukkui päikkäreitään, minä hyssyttelin vauvaa ja yritin tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ei siis mitään äidin omaa aikaa jonkun kivan lehden parissa, vaan haukotellen ympäri kämppää kävellen ja jo yöunista haaveillen.

Jottei tämä nyt kuulostaisi liian dramaattiselta, niin kyllä mä täällä selviän. Me kaikki selvitään ja vielä ihan hyvin! Itselleni on rankita sisäistää se, että en pääse suihkuun keskellä päivää ja vaikka mä just pyyhin keittiön pöydän, niin mä joudun sen pyyhkiä vielä ainakin 6 kertaa tänään.  

Onneksi mun arkea helpottaa tiistait ja torstait, kun Vinkkari on päiväkodissa. Silloin mä voin nukkua ja nostaa vaikka jalat pöydälle tunniksi, kun vauva nukkuu. 

Jos joku luulee vielä, että äitiysloma on lomaa, niin voin pyytää kyläilemään ja antaa TODO-listan käteen ;)

No niin ja huomenna lähtee käyntiin arkiviikko numero kaksi. Tiistaina meillä on vauvan kanssa neuvola, joten vielä ei ole antaa uusia mittoja vauvasta. Nyt ei ole myöskään kuvia tähän laittaa, sillä puhelin on keittiössä ja vauva toisessa kädessä hyssyteltävänä = kuvien lataus saa jäädä toiseen kertaan.

 Näin ne asiat vaan hoituu kun malttaa jättää jotakin seuraavalle kerralle, eikä ressaa vaikka jotku hommat hoitaa puolitiehen yhdellä kädellä ;)

-Susanna-

28 tuntia ja 45 minuuttia = synnytyskertomus

Lokakuu on saapunut,

 samoin poikavauva on nähnyt päivänvalon jo pari viikkoa sitten! :)

Ihanaa olla ilman sitä jäätävän kokoista mahaa, joka ahdisti joka suunnasta, koska vatsanahka ei enää venynyt suuntaan eikä toiseen. Vielä ihanempaa on olla todella hyvässä kunnossa itse ja nauttia vauvasta! :) Vinkkarin syntymän jälkeen ( hätäsektiolla hänkin syntyi ) olin niin huonossa kunnossa seuraavan kuukauden, etten liikkunut, kuin sängyn ja sohvan väliä. Vaihdoin ehkä viisi pissavaippaa puolikumarassa ja kun isyysloma loppui, pyysin vinkkarinpappaa näyttämään, kuinka vauvan pylly pestään. Ja vielä kun pappa meni töihin, istuin koko ensimmäisen päivän vauvan kanssa sohvalla koko kahdeksan tuntia lähes liikkumatta.

Mutta nyt on toisin!

Väittäisin olevani ehkä 75-80 prosenttisesti jo normaalissa kunnossa. Ollaan käyty kaupoilla ja kävelyllä, vauvan hoidossa en tarvitse mitään apua ja muutenkin fyysinen olo on tosi hyvä. Väsymys painaa välillä silmäluomia, mutta onneksi pappa on antanut mun nukkua päikkäreitä ja luultavammin väsymyskin vähenee, kun lopetan lääkkeiden syömisen kokonaan.

Sektiohaava on vuotanut ja jouduin käydä sairaalassa sitä näyttämässäkin kolmeen kertaan, mutta koska tulehdusarvot oli ok ja vuoto vähäistä, saan nyt itse vaihtaa haavaan "laastarin" päivittäin.

Onneksi, meinaan kukkaron pohja alkoi jo häämöttää kun sain ensimmäisen laskun sairaalasta. Ihan vain vinkkinä synnytämään aikoiville, että kannattaa kerätä säästöön jo valmiiksi vähintään 300€, koska jos joutuu rampata sairaalanmäellä viikkoa ennen synnytystä, makaamaan leikkauksen takia useamman päivän osastolla ja vielä kotiutumisen jälkeenkin käydä näytillä useamman kerran, niin jokaikinen ovenavaus maksaa. Meidän onni on ollut kyllä se, ettei vauvaa ole tarvinnut vielä mun hoitamisen lisäksi viedä mihinkään, vaan hän on ollut ihan terve. Ja tuo summa on nimenomaan "vähintään". Viikon verran kävin käyrillä ennen leikkausta ja lisäksi yritettiin kerran käynnistää ballongin avulla ja jouduin olla yötäkin sairaalassa, tämä "seurantaviikko" maksoi karvan alle 200€. Muita laskuja siis vielä odottaen... niin ja hei, jos saat säästöön sen mainitsemani kolmesataa ja saatkin vain sen normaalin satasen laskun kolmen päivän yöpymisestä, niin sittenpä on ristiäismenoja varten parisataa jo valmiiksi säästössä ;) 

No se siitä, koska näitä tilanteita varten käydään töissä ja säästetään rahaa pahanpäivän varalle, ja kun tulee yllätyslaskuja on onneksi mistä ottaa, ja toivotaan ettei kovin äkkiä tule muita ns. yllätyksiä.

Jos sitten pari sanaa itse synnytyksestä. 

Se oli kauheeta ja kesti 28tuntia ja 45minuuttia. 

Lopulta leikkaussaliin ja vanha haava nukutuksessa auki.

Se oli noin niinku lyhyesti, mutta koska mun on tapana selittää niin tässä tulee pidempi versio:

Viikkoa ennen synnytystä, mun trombosyyttiarvot oli sen päiväisen lääkärin mielestä sitä luokkaa, että kokeiltaisiin ballongin avulla käynnistämistä ja mahdollisesti tilanteen edetessä voitaisiin helposti tilata trombosyyttejä lentokoneella Helsingistä. No supistuksia saatiin aikaiseksi ja lopulta 24h kuluttua ballongi otettiin pois, koska muuten on suuri infektioriski. Ballongi ei ollut edistänyt kohdunsuun tilannetta yhtään mitenkään, koska viikkoja oli 37+2 ja tilanne todella epäkypsä. Jouduin rampata verikokeissa päivittäin, koska trombosyyttiarvoja oli seurattava tarkasti. Samalla makasin käyrillä ja söin lounasta synnytysosaston tarkkailuhuoneissa. Viikko meni ja mitään ei tapahtunut. Supistuksia oli koko viikon, mutta asteikolla 1-100 ne oli ehkä 5-10. Niitä oli, muttei ne haitannu mun oloa juurikaan. Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen torstaina ja pikkusen ronkki rankemmin, niin supistuksetkin alkoivat olemaan säännöllisempiä ja jonkun verran tuntumaan. Torstain ja perjantain välisenä yönä mentiin sairaalaan ja koko automatkan huusin ja itkin kivuista. Halusin 5minuutin käyrillä makaamisen jälkeen päästä synnytyssaliin hengittämään ilokaasua, koska muistin sen tepsivän viimeksikin "niin hyvin" :)

No ei tepsinyt. Ei mikään auttanut. Koko homma oli niin järkyttävää ja kauheeta, että järki meinas lähteä. Mulle oli jääny viime kerrasta semmonen kuva, että se 17 tuntia meni tosi nopeesti ja ilokaasulla pärjäs hyvin. Epiduraalin aikanakin sai nukuttua hetken ja muutenkin homma meni ihan kivasti. Mutta se on kyllä jännä tämä ihmiskroppa, kuinka se voi unohtaa miten kauhea maanpäällinen helvetti voi olla synnytys! Miten voi unohtaa 17 tuntia kipua ja pelkoa ja tuskaa ja hikeä! No, koska kätilön sanoja lainatakseni, "muuten kukaan ei tekisi, kuin yhden lapsen. 

Niinpä niin. 29 tuntia meni tällä kertaa, eikä se näin kahden viikon jälkeen ihanassa vauvantuoksuisessa arjessa tunnu missään. "Sehän meni ihan kivasti" - vois melkein sanoa.

Mutta aikusten oikeesti ei se menny. Kun on ihan selvinpäin ja yrittää saada itteänsä sillä kaasulla niin känniin, ettei tuntisi sitä koko kroppaa kahtia repivää kipua, eikä se onnistu, vaikka kuinka huutaa ja hengittää ja kirkuu ja repii lakanoita, vaikka kuinka kovaa puristaisi miehensä kättä ja haluaisi koko homman olevan jo ohi, ei se kaasu auta, kuin pikkupikkupikkuriikkisen ja parin minuutin päästä, juuri kun pulssi on laskenut lähes normaaliin, tulee uusi supistus ja uusi minikuolema! Nälkä katoaa ja voi olla syömättä, koko homma, ihan kaikki on niin kauheeta ja hirveetä, että haluais lähteä vaan himaan. Mutta silti, mä jaksoin uskoa, että kyllä se vielä maailmaan tulee ilman veistä.

Vaan eipä tullut. Oli lakko. 

Lentokoneita ei menny, ja Susanna ei saanut epiduraalia, ennenkun lentokone tuo trombosyyttejä Helsingistä. Kello 01.00 mentiin sairaalaan. Ensimmäinen kone Vaasaan tuli kello 13.00 ja trombosyytit olisivat ehkä kello 15 sairaalassa. Että koita nyt Susanna kestää.

Minähän kestin. Mutta yhtään ei voinut synnytystä ns. avittaa eteenpäin ennen tuota. Laitettiin vaan piikkiä reiteen joka kolmen tunnin väli ja se auttoikin just sen kolme tuntia viemään kipuja pois. Mutta synnytys ei juurikaan edennyt eikä paikat auennu. 5 cm olin auki tunnista toiseen. Vaikka kuinka monta miljoonaa supistusta tuli ja yhtä monta minikuolemaa, niin ei vaan auennut. Trombosyytit sitten tuli ja mäkin sain epiduraalin, samalla laitettiin oksitosiinitippa ja toivottiin jotakin tapahtuvan... en oikein muista seuraavan 12 tunnin kulkua, mutta epiduraaleja annettiin neljä annosta ja "kuolemaa" tein koko ajan. Muille syntyi vauvoja kun liukuhihnalta ja kokoajan joku kirkui ja ponnisti. Mäkin kyllä huusin, mutta ponnistaa ei tarvinnu. Joskus viideltä aamulla lääkäri ehti mua katsomaan, kun oli jo viisi tai kuusi lasta ollut auttamassa maailmaan sinä vuorokautena. Hän tuumasi mun olevan auki 8-9 cm, mutta tarjonta oli jotenkin huono, eli lapsen pää hieman vinossa, etten sen takia aukea enempää ja nyt on pakko lähteä leikkaussaliin.

Olo oli aika huojentunut. Sen huutamisen jälkeen tuntui siltä, että ihanaa! Leikatkaa vaan, vaikka mun sitten pitäis maata kaks kuukautta sängyssä sen jälkeen, niin ihan sama, mä en kestä enää sekuntiakaan. Pakko oli kestää. Mitään kipulääkkeitä ei kropassa tainnu enää olla, sen sijaan oksitosiinitipasta aiheutuneet järkyttävät supistukset saivat mut huutamaan kuin tapettava sika. Matka neljännestä kerroksesta johonkin pohjakerrokseen, ensin hissillä ja sitte pitkin käytäviä, ilman lääkkeitä leikkaukseen valmisteltavaksi.... voin sanoa, että se matka oli jo toistamiseen elämäni pisin. Kun supistus tulee matkalla ja paikat on jo auki melkein kokonaan, niin voi luoja.

Jälleen kerran he yritti ensin saada paikallispuudutusta muhun ja sen voimalla avata vatsan. Väkisin muutama ihminen pisti mun polvia koukkuun, selkää kaarelle ja leukaa rintaan, hokemalla, että yritä olla liikkumatta nyt kun laitetaan tänne selkään tämä puudutus..

Minä yritin ja onnistuinkin!

 Vaan eipä aine tehonnut. 

Lääkäri puukko toisessa kädessä; nipisteli aika-ajoin mun mahaa ja kyseli "tuntuuko tämä" ja kaikki tuntui, sekin kärsimys meni ns. hukkaan ja lopulta he nukutti mun.

Voi että, se tunne, kun heräsin ihan hiljaisesta heräämöstä kahden hymyilevän naisen onnittelemana, ilman minkäänlaisia kipuja. Se tunne oli aivan mahtava! Mä heti ekana mietin itsekseni, että minkä ihmeen takia mä en ollut tarttunut aikaisemmin siihen sektiovaihtoehtoon?! 

Olis voinu kaikki Vinkkarin hoitajat ja kauppareissut yms. suunnitella etukäteen ja mennä vain vastaanottamaan pieni paketti sovittuna kellonaikana. 

Vielä kun olen parantunut kuin ihmeen kaupalla leikkauksesta näin hyvin, ettei mitään muuta ongelmaa ole, kuin etten voi nostaa mitään yli 5kg painavaa (lue: Vinkkaria), niin huh huh... pakko perua sanat siitä ettei kolmatta lasta ikinä tule. Koska jos se tulee, niin se on automaattisesti sektio ja ainakin synnytyskärsimyksiltä voi varmasti välttyä! Mutta sitä mietitään sitten joskus vuosien päästä, kun toivon mukaan juuri nyt alkanut Vinkkarin uhmaikä on jo ehkä hieman mennyt ohitse ja tämän toisen V-miehen uhma ratkaisee, kestääkö mun järki enää kolmatta uhmaikää. :D

Sellainen oli se reissu. Ikinä en tule unohtamaan, että mikään ei voi sattua enempää kuin synnytys.

Ja kun pyytää lisää lääkkeitä, että kipu menisi edes hetkeksi pois ja kätilö sanoo, ettei oikein enää ole mitä antaa, kaikki on jo kokeiltu.. niin se tunne on kans aika vaikee sisäistää ja hyväksyä. Nukutusaine on tästä lähin mun lemppari! Suosittelen kaikille. Etukäteen kannataa reenata hauiksia, koska on paljon helpompaa maata sängyssä liikkumatta, pelkästään käsiä käyttämällä saada vauvaa liikuteltua edes jotenkin, mahdollisesti jopa käänneltyä häntä tissiltä toiselle. Myös sairaalansängyissä oleva päätykaide mahdollistaa asennonvaihtamisen hauisvoimin jos niitä on yhtään ennestään. Ekalla kerralla mulla ei niitä ollu, mutta nyt kun Vinkkaria on nostellu niin jotain papua on tainnu käsivarsiin kasvaa, sen verran helpompaa tuntui olevan vauvan käsittely

 jo sairaalassakin. Semmosta. Ja sitä suklaata tuskin voi olla liikaa mukana. Mulla ei ainakaan ollu :D

Mutta nyt arki jatkuu, ja vauva-arjen juttuja sitten toisella kertaa! 

-Susanna-

Neuvolan ja lääkärin kuulumiset rv 35+3

Dodii, se olis perjantai rv 35+3 ja nyt on eilen käyty neuvolassa ja tänään sitten sairaalassa.

Tukalaa on etten sanoisi. Turvotus on ja pysyy, ja sitä tuossa jo alkuviikosta hieman jännitinkin, että että.. saa vain nähdä mitä verenpaineet mahtaa olla sitten loppuviikosta.

Mainittakoon, että viime raskaudessa mulla oli raskausmyrkytys ja suurella todennäköisyydellä se uusiutuu seuraavissa raskauksissa. Oireita on mm. turvotus, verenpaineiden nousu, proteiini virtsassa ja päänsärky. 

Bingo!

Jep, kaikkia on ollu tällä viikolla.

No ei nyt vielä mitään hälyyttävää, mutta rajoilla mennään. Ens viikolla on taas neuvola 

ja jos alapaineet nousee sataan, niin sitten saan verenpainelääkityksen.

Viitteksi voin tähän laittaa joitakin arvoja mitä ne on ollu tänä vuonna.

18.2. 2015 = 105/70

14.4.2015 = 121/69

28.7.2015 = 122/77

27.8.2015 = 133/86 ja 127/82 (eilen)

28.8.2015 = 148/89 ja 143/89 (tänään)

Toki jännitin mittausta etukäteen, koska turvotusta on ollut ja nestettä on kerääntynyt niinkin paljon, että paino oli noussut kahdessa viikossa kolme kiloa. 

Noh, mutta tosiaan, nyt vain lepoa ja huilaamista eikä mitään ylimääräistä tekemistä, niin eikö se tästä. Toivotaan, ettei tule päänsärkyä, ylävatsakipua ja näköhäiriöitä, koska sitten kuulemma pitää soittaa suoraan synnytyssaliin.

Jos jotain positiivista jäi tästä päivästä käteen, niin tieto siitä, että poika on jo 3kiloinen, koska jos jotain sattuisi ennen laskettua aikaa, niin kokonsa puolesta hän vastasi jo nyt 36 viikkoista.

Kontrolliaika sairaalaan on kolmen viikon päästä rv 38+3.

Tuntuu uskomattomalta, että selviäisin sinne asti, jos nämä turvotukset jatkuu jne.

Ehkäpä tuo äitiyspakkauksen sisältö olisi nyt aika pistää pesukoneen kautta odottamaan käyttäjäänsä, vaippojakin ostin jo eilen :) Joten eikai tässä tarvitse enää kun odottaa lähtöä.

Laskettu aika on 29.9 ja ite oon veikannu 17.9. hänen syntymäpäiväkseen, koska oma kummitätini täyttää silloin pyöreitä. Kontrolli sairaalassa on 18.9 ja lääkäri meinas, että silloin hän meinaa kyllä työntää kätensä niin syvälle, että koskettaa vauvan päätä, jos se sillä lähtis itekseen sitten käyntiin.

Joten tuskinpa aivan kuukautta tarttee uutta perheenjäsentä enää odotella :)

Otinpa äsken muutaman selfienkin, niin on sitten mitä muistella.

Ympärysmitta 117cm!

Aika samoilla viikoilla nämä pari kuvaa, ja mitä niitä muita selasin, niin nyt näyttää maha roikkuvan alempana kun viimeksi. Vaikka vielä tänään lääkäri pystyi liikutella vauvan päätä mahan päältä,

Ja enemmän on turvotusta naamassa viime kerralla noilla viikoilla, kuin nyt.

Semmosia kuulumisia tällä erää.

Palataan taas kun tilanteet muuttuu ;)

-Susanna-

Raskausviikot

Viikko 4

Tein tiistaina 20.1 positiivisen testin, koska silloin olisi pitäny menkkojen alkaa ja oireita oli ollut jo torstaista lähtien. Normaalisti mulla ei oo kuukautisoireita etukäteen, joten arvasin olevani raskaana, kun menkkaoireita oli viitenä päivänä ennen niiden alkamispäivää.

Viikko 5

Oireita ei oo ollu. Ajoittain saattaa nipistellä tosi vähän. Soitin parhaalle ystävälleni 5+2 ja kerroin uutisen :)

Viikko 6

Oireita ei ole vieläkään. Iltaisin palelee ihan hulluna ja lisääntynyt väsymys hiipii pikkuhiljaa. Kerroin pomolle ja toiselle ystävälle asiasta. Vinkkarin 1-vee synttäreillä Tero paljasti asian koko suvulle. :D Ei kait siinä, nyt se on sanottu.

Viikko 7

Unohdin kirjottaa, mutta ei mitään muutosta

Viikko 8

Tänään 23.2.2015 on rv.8+6, eikä oireita vieläkään ole juuri nimeksikään. Ainut mikä on niin väsy. Viime viikolla nukahdin 19.30-21.30 välillä joka päivä. Päivällä väsyttää niin, että on vaikea pitää minkäänlaista motivaatiota yllä. Kaikki tuntuu niin raskaalta, huoh.
Pissalle herään joka yö, se jos joku on varma merkki, koska en ikinä käy vessassa öisin.
Kävin ekassa neuvolassa viime keskiviikkona, joka oli paperien täyttöä, puntarilla käynti ja verenpaineen mittaus. Kerrottiin asia myös työpaikalla.

Viikko 9

Tänään on sunnuntai 9+5 eikä oireita ole vieläkään. Varmaan on kohtu ekassa raskaudessa venynyt niin, ettei nyt tunnu siksi missään. Ei yhden ainoaa nipistystä ole tuntunut. Oon epäillyt tuulimunaraskauttakin, kunnes rohkenin viime torstaina 9+2 kokeilla, jos löydän sydänäänet kotidoplerilla. LÖYSIN! Eli mahassa kasvaa varmuudella joku! :) Saatiin ultra-kutsu sairaalasta, siihen on vielä 16 päivää!!

Viikko 10

Tänään on lauantai 7.3 rv 10+4. Ei oireita, vieläkään. Siinä tärkeimmät, kun ei kerran mitään ole.

Viikko 12

Tiistai 17.3. rv 12+0. Oireita ei vieläkään. Pissalle joutuu herätä kerran yössä. Tänään oli aamulla sokerirasitus + neuvola. Rasituksen tulokset saa soittaa huomenna. Neuvolassa kuunneltiin sydänäänet ja otettiin paino ja hemoglobiini. Hb oli muistaakseni 124, joka on kyllä matalampi mitä mulla tietääkseni on tavannu olla. Painosta ny ei kannata edes puhua... tai se oli vähempi kun viimeksi, kun tässä välissä oli oksennustauti :D Varattiin uus aika kuukauden päähän, silloin on myös lääkäri.
Ultrassa oli ihmeellinen miesylilääkäri, mutta kyllä se asiansa osasi. Vattassa asui yksi vilkas pikkukaveri. Jotku virtaukset oli siihen suuntaan, että on mahdollista saada raskausmyrkytys aikaisemmilla viikoilla, joten mun tarttee tästä päivästä syödä aspriinia viikolle 35 asti. En tienny, että mulla edellisessä raskaudes oli raskausmyrkytys. Tiesin, että sitä epäiltiin ja siksi jouduin osastolle, muttei kukaan kertonu, että mulla oikeasti oli se! Tänään vasta sain kuulla, että kun viimeksi mulla tippui verihiutaleiden arvot alas ja niitä jouduttiin tilaamaan lentokoneella Helsingistä, niin just niiden laskeminen on yks raskausmyrkytyksen oireista. Semmosta. Sit varattiin aika toiseen ultraan viikolle 21.

Viikko 14

Lauantai 4.4 rv 14+4. Ei oireita, PAITSI, että tänään joku selvästi liikkui mun sisällä :) Ensin ajattelin että voiko olla ... mutta toisen kerran jälkeen tiesin, että kyllä voi! :) Nukkuminen on ollut tosi levotonta alusta asti. Näen selkeitä unia ja lähinnä painajaisia tai ihmeellisiä kiusallisia tilanteita.
Julkaisin vauva-asian myös facebookissa tänään.

Viikko 17

Torstai 23.4 17+2. Yleisesti ottaen ei oireita. Maha on kasvanu niin, että eilen syömisen jälkeen tuntui ekan kerran siltä, että vatsanahka ei riitä ja napa ei ole enää kuoppa. :D Onneksi se meni nopeesti ohi, koska olo oli tosi tukala ja toi mieleen edellisen odotuksen ilmapallo-olon. Väsymys jatkuu, mutta ei yhtä pahana kun joku aika sitten. Painoa on tullut 1,5kg. Kaikki hyvin siis, mutta puolivälin lähestyminen pelottaa, koska kesä ja kuumuus on edessä, ja musta tulee todennäköisesti taas iso valas.

Viikko 21

Sunnuntai 24.5 21+5. Kuukausi mennyt edellisestä kirjotuksesta, eikä olo oo juuri muuttunut.
Helpolla oon kyllä päässyt, ei voi muuta sanoa. Viime viikolla oli ultra, josta ilmeni maha-asukin olevan poika ja painoarvio oli 414g tällähetkellä. Nyt ei tarvitse enää jännittää, voi vain helpottuneena todeta, että sängyn ja vaippojen osto riittää, kaikki muu löytyy valmiina! :) Poika potkii jo niin, että liikkeet voi tuntea kädellä. Mä voin edelleen nukkua tosi hyvin, vatta ei retkota vielä niin, että se haittaisi kääntymistä tms. Painoa on tullu vähän yli 3kg, eli maha on kuitenkin jo iso! Työpaikan rappuset kahvihuoneeseen on ainut mikä on tähän mennessä ahdistanu, muuten oon pärjännyt tukivyön avulla.

Viikko 25

Mä luulen, että nyt on 25 viikko menossa, en ole muistanut laskea ja ajatella päiviä/viikkoja.  Ei ole aikaa ajatella mahaa, tai vauvaa ylipäätään, ja tuntuu että syyskuuhunhan on vielä toooosi pitkä aika, kyllähän sitä vielä ehtii... Oikeesti mun mammaloma alkaa about 2kk päästä ja täs välis on vielä kesälomakin. No onhan tässä vielä aikaa valmistella ja jos ei oo, niin haetaan sit vaan niitä ykkös-koon vaippoja :D
Oikeesti poika potkii tosi paljon ja mönkii ja kääntyy ja vääntyy ja ja ja. Painoa on tullut 4,5kg ja napa on jo melkein suora taas. Jos jollakin olis joku pussi ja henkselit millä tätä mahaa kantais niin ostaisin! Vauhti on hidastunut huomattavasti, eikä edes kannata yrittää mennä kovempaa, muuten saa maata loppupäivän sohvalla. Olo on niinkun Rax-pizzabuffessa syömisen jälkeen, mutta ähky ei lopu ollenkaan. Aamuisin kyllä on virtaa, mutta noin neljän tunnin jälkeen alkaa patterit tyhjentymään. Iltaisin töiden jälkeen ei meinaa enää jaksaa touhuta Vinkkarin kanssa, sylissä en sitä jaksa kantaa minuuttia pidempään ja muutenkin sitä ajattelee vain nukkumaan menemistä suurinpiirtein neljästä eteenpäin :D Eli noin niinkun lyhyesti sanottuna, tästä eteenpäin seuraavat kolme kuukautta on pelkkää valittamista, kun mä en pysty enää mihinkään. Vielä saan sukat itse jalkaan ja perunatkin saan seisoaltani kuorittua... saa vain nähdä kuinka kauan.
Vaikka tiesin, että musta tulee todennäköisesti taas tosi suuri, niin ei tähän oo voinu oikein valmistautuakaan mitenkään. Ottaa tosi kovaa päähän se, ettei jaksa tehdä normaaleja asioita ja niistä ääneen sanominen tuntuu valittamiselta ns. turhasta. Vähä niinku että oo ny hiljaa ja yritä edes. Noin mä siis itse ajattelen. Harmittaa etukäteen jo tuleva kesälomakin, kun haluaisin tehdä kaikenlaista ja haaveilen, että me mentäis jokapaikkaan yms, mutta ....  saa vain nähdä, niin kohta mun päivätavoitteena on enää se postilaatikolle ja takaisin pääseminen. Blaah..
Palaan valittamaan taas myöhemmin.

Viikko 29

Viime viikolla oli ylimääräinen ultra Primaspan-lääkkeen takia, seuraavat vain, että kaikki on hyvin ja kaikki oli hyvin. Yli kilon- kokoinen mies mun sisällä mönkii <3 Kaikki on hyvin, jaksaminen  on välillä ihan kortilla, käveleminen tai liikkeellä oleminen väsyttää paljon, ja iltaisin kyllä voi olotilasta päätellä mitä päivän aikana on tullu tehtyä. Eniten harmittaa se, ettei pysty leikkiä ja touhata Vinkkarin kans normaalisti. Muuten kyllä onnistuu, mutten voi päästää sitä ulkona paria metriä kauemmaksi, koska en saa sitä kiinni. Enkä jaksa pitää sitä sylissä, kun tosi tosi lyhkäsiä pätkiä, kantaminenkin rajoittuu olkkarin ja makkarin väliin. Silti mä luuleen, että voin jotenkin ehkä vähä paremmin kun Vinkkaria odottaessa. Toki nyt on kesä ja silloon oli marras-joulukuu näillä viikoilla, että varmasti valon ja lämmön määrällä on vaikutusta mielialaan ja oloihin. Ainakaan ei vielä ole ollut kunnon hormooneista johtuvaa itkukohtausta ja toivottavasti ei tulekaan. Yöunet on alkanu olla enemmän ja enemmän pätkittäisiä ja ns. koiranunta. Kuulen ja herään kaikkeen, enkä saa oikein kunnolla untakaan heräämisen jälkeen. Hermot on lyhyet ja pinna palaa herkästi, johtuen varmasti ympärivuorokautisesta väsymyksestä. Halu tehdä on suuri, mutta fyysinen jaksaminen tulee kaikessa eteen. Aamupäivällä jaksaa tehdä, puolenpäivän jälkeen päikkärit on lähes pakolliset ja iltapäivällä neljän jälkeen alkaa olla kaikkensa antanut olo. Reilu viikko lomaa jälkellä, sitten pitäis muka töihin... huh huh ..  Pikkuhiljaa alkaa tajuta, että tämä syntyy pian ja eniten pelottaa jos mut joudutaan leikkaamaan taas. Eniten tässä maailmassa toivon, että sitä ei tapahtuisi enää ikinä! Toivottavasti kukaan tuttukaan ei joutuisi kokemaan hätäsektiota, on se vaan niin.. hyi! Painoa on muuten tullu melkein 7kg, päivittäinen jäätelönsyönti varmasti selittää osan tuosta luvusta ;) Oon muuten ostanu vauvalle yhden haalarin ja parit pipot ja yökkärit, vaikka tarvetta ei niinkään olis, muttakun...kyllä vähä ny voi toiselle jotakin, eikö? <3 Nimiongelma on todellinen, eikö se vois olla vaan vauva?! :)

Viikko 31

Tänään on keskiviikko 31+1 ja mulla on synttärit :) Maanantaina palasin kesälomalta töihin vain todetakseni, etten pysty olemaan enää töissä. Tiistaina olikin neuvola varattuna ja pyysinkin het ensi-istumalta loppuajan sairaslomaa. Kaikki oli hyvin, painoa on tullu vajaa 9 kg, hemoglobiini on pysyny melkein samana koko ajan ja oli nyt 121.
Liikkuminen hidastuu ja maha painaa miljoona kiloa, siltä se ainakin tuntuu. Aamut menee hyvin, puolenpäivän aikaan ei jaksa tehdä enää mitään, muuten kuin pienissä erissä. Tänään sain kyllä niin ihanan synttärilahjan, jalka- ja kasvohoito lahjakortin Terolta! Varasin heti ajan ens viikolle, vaihdoin vain sen kasvohoidon manikyyriin ja ranskalaiseen geelilakkaukseen :) Lisäksi nyt kun Vinkkari on päivät hoidossa siihen asti, että mä synnytän, niin tämä kokopäivän mittainen oma aika onkin ollut aivan super super luksusta, että ei voi kun hymyillä!! Mä oon tehny niin paljon kaikkea mihin oon vaan pystyny, vaikka välillä onkin pitänyt istua puolen tunnin pausseja, että taas on jaksanu. Lisäksi en aijo juhlia, enkä pitää minkäännäköisiä synttäreitä, niin ei oo tarttenu yhtään ressata siivoamisista, eikä leipomisista, Olen vain ottanut koko päivän ns. itselleni! :)  Mut aika mahtavaa hei, että mä ehdin vielä tulevina viikkoina askarrella ja leipoa ja hengailla sohvalla varmasti kyllästymiseen asti- ja voin käydä kirppareillakin koska vain!! Oi oi oi, toivottavasti mun kunto ei romahda tästä yhtään enempää ja laps pysyy mahassa, niin mä kyllä yritän nyt nauttia kaikin keinoin!! :)

Viikko 35

Tiistai 35+0. Taas on viikkoja menny etiäpäin heti neljä ja aivan kuulkaa kiirusta melkein on pitäny ;) Oikeesti mun vauhti hiipuu päivä päivältä niin, että parin viikon päästä en lähde enää edes maitokauppaan. Olen suht pirteä ja mieli tekis duunata tuhatta eri asiaa samaan aikaan, mutta eih. Ei pysty, ei kykene. Oon niin monena päivänä lähteny johonkin kauppaan, tarkoituksena käydä vielä siinä viereisessä sitten, ja ehkä vielä siinä senkin vieressä... mutta ei. Yks päivä istahdin Askossa sohvalle ja kirosin mielessäni, kun matot oli alennuksessa ja poistokori oli metrin päässä, mutta 10 minuutinkin lepäämisen jälkeen jouduin myöntämään häviöni omalle kropalleni, ja lähdin pois. Tarkoitus oli käydä vielä Jyskissä, joka on viereinen liiketila, mut ei. Näin se vaan nyt menee. Yksi asia per päivä ja that's it. Ja oonhan mä ny ehtiny jo tässä käydäkin melkein joka päivä jossakin. Vissiin pari päivää ollu kokonaan kotona omasta tahdostani, mut silloinkin tuntuu menevän päivä jotenki hukkaan, kun ei heti saa päivää käyntiin suihkulla ja meikkaamisella. Sitä vain lorvii tukka pystyssä, yöpaita päällä ja surffaa netissä, eikä saa mitään aikaiseksi.

Loppuviikosta on torstaina neuvola ja perjantaina sitten sairaalassa lääkärintarkastus ja kokoarvio. Vähä kyllä jännittää mitä ne siellä oikeen sanoo. En oo ollenkaan valmistautunut siihen, että tämä kaveri täältä itekseen tulis yhtäkkiä vaikka huomenna, enkä oo siihenkään yhtään valmistautunu, että perjantaina ne sanois vaikka, että viikon-parin päästä käynnistetään. En tiedä voiko ne ees sellasta sanoa, mutta mulla on vielä niin paljon suunnitelmia ja haaveiluja, miten käytän tämän superluksusmahtavan-yksinolemisen-jokapäivä-vielämontamontaviikkoa!!Niih!! Envarmastisynnytävielä-koskaeioleaikaa!! :D
 Haluaisin käydä vielä ainakin keskustassa, jossa en käy kun suurinpiirtein jouluostoksilla, mutta se ei ole listalla vielä ihan topkolmosessa, niin saa nähdä tuleeko käytyäkään :D Askarreltavaa olis ja valokuviakaan en oo tilannu yli vuoteen, kuvakirjakin olis kiva tehdä ja joku päivä mä taas voisin vaan pötkötelläkin. On paljon asioita joista oon luopunut äidiksi tullessani. Ei ne oo ollukaan mitään spesiaalitärkeitä, mutta nytkun sitä omaa aikaa yhtäkkiä on näin hopeatarjottimella annettu, niin vaikka väkisin lähes terveyttäni uhmaten oon halunnu tehdä näitä kaikkiä juttuja. Nyt sit kun on kaupat melkein kierretty ja vähän jo askarreltukin yms.. niin kyllä sitä varmasti taas malttaa niistä luopuakin seuraavaksi vuodeksi. Mä kun en ole sitä sorttia, että otan lapsen tai ainakaan kahta lasta mukaan mun kanssa kaupoille. Mielummin käytän energiani ja järkeni täällä kotona, kun menetän ne ostoksilla, savu korvista nousten. Niin se elämä vain muuttuu, mutta onneksi on nettikaupat ;)
Sellasta..
Turvotus on nyt pikkuhiljaa löytänyt mut tässä viime viikon aikana ja se iskee yleensä parintunnin istumisen jälkeen. Jos menee pihalle hetkeksi hengailemaan, niin kyllä se siitä on onneksi tähän mennessä kadonnutkin, mutta palaa aina takaisin. Puntarilla en oo ny justiinsa käyny, mutta joku 10-11kg on tullu ja tämän loppuajanhan vauva kerää vain massaa, joten ankaraa lihomista on vielä luvassa. Selfieitä ei ole tullut otettua, kun ehkä kolme koko raskauden aikana, mut pitäs vielä joku päivä ottaa niin vois verrata edelliseen mahaan :)
Niin ja olihan kaveri onneksi kääntynyt jo viime neuvolassa lähtöasemiinsa pää alaspäin! Voin kertoa, että tämä paineen tunne on sanonko mistä kotosin. Hauskasti jos sanois, niin tuntuu siltä niin kun olis pää p**ssa. Hehe! Valittamalla ei tämä olo ainakaan parane, niin siksi yritänkin keskittyä nyt tähän itsekeskeiseen yksinolosta nauttimiseen, niin kauan kun sitä on jäljellä. Kohta ne on loppu molemmat kumminkin, sekä yksinolo, että tämä raskaana oleminen.
Katotaan koska "ehtii" taas kirjottelemaan, vai syntyykö kaveri, (jonka nimi on edelleen vähän kysymysmerkki) ennemmin :)

Vinkkarin huone ja Mamman sairasloma

Hyvää elokuun alkua kaikille! :)

Kuukausi taas kadonnut historian puolelle ja jokainen tuleva päivä on vain lähempänä sitä hetkeä, että meidän perheeseen syntyy toinenkin poika!

Kesäloma oli ja meni, mitään sen suurempia aktivitetteja ei tehty, koska mä en pysty oikein osallistumaan mihinkään. Yleisesti ottaen kaikkeen tekemiseen liittyy joko kävely paikasta a paikkaan b, tai fyysinen tekeminen, kuten puutarhahommat, remontointi, jne jne. Kun ei pysty, niin sit ei oikein voi tehdä mitään, vaikka silti meillä oli koko loma ohjelmaa täynnä ja monta asiaa jäi tekemättä ja monta ihmistä näkemättä!

Vinkkarin syntymästä asti on puhuttu, että sille tarttis remontoida oma huone ja se oli kesäloman päätarkoitus. Vinkkarinpappahan sen sitten teki, ja voi että siitä tuli hieno!

Viikko sitten lauantaina Vinkkarinpappa päätti, että tänään on se päivä, kun poika laitetaan ensimmäisen kerran nukkumaan uuteen sänkyyn, omaan huoneeseen. Mainittakoon, että tähän asti pojan on voinut nostaa suurinpiirtein kesken leikin ja viedä pinnasänkyyn meidän makuuhuoneeseen, ja sinne se on nukahtanut mitään sanomatta. Lauantaina päivällä kuitenkin käytiin ensin mun äitin luona, tarkoituksena, että Vinkkari nukkuu siellä päikkärit matkapinnasängyssä, että mä pääsen uuden kirpparin avajaisiin. No tottakai juuri silloin tämä uhmaikää lähestyvä ipana päätti, ettei meinaakaan nukkua. Sattumoisin sitten illalla hän päätti jatkaa tätä nukkumaanmenon vastustamista, joka onneksi kesti "vain 50minuuttia", eli yli puolet vähemmän mitä päivällä.

Sinne se vain kiipes ihan itte keinumaan.
Kaikkea ne päiväkodis oppii :)

Sunnuntaina päiväunien vastustaminen kesti vain 10-15minuuttia ja sunnuntai-illasta eteenpäin pojan on saanut kantaa sänkyynsä ja laittaa oven raolleen. Yleensä ollaan ihan hissukseen puolisentuntia, että poika saa rauhoittua, eikä ylimääräisiä ääniä kuulu, mutta eilen kuitenkin papan puhelin soi ja puhelun lopuksi keskellä olohuonetta seisoi poika pirteänä, kuin peipponen. Voin kertoa, että kun siitä hetkestä yritettiin saada poikaa yli kaksi tuntia nukkumaan, niin vanhempien hermot oli niin riekaleina, että aamullakin vielä ketutti! Osasyynä tähän oli tietenkin se, että nyt kun poika pääsee ensimmäistä kertaa itse pois sängystä, hän luonnollisesti nousee ylös sitten kun hänestä tuntuu, että nyt on aamu. Tänään se oli tasan kello kuusi. Toissapäivänä se oli kello viisi.
On varmasti sanomattakin selvää, kuinka onnellinen olen, että poika on nyt päiväkodissa siihen asti, että mä synnytän. Sillä kovin hyväntuulinen jäbä ei ole noin vähillä yöunilla. Ja on varmasti myös vielä selvempää, kuinka pelon- ja kauhunsekaisin tuntein odotan sitä, kun vauvaa saa herätä tissittämään öisin ja just kun oon ite saanu toisen silmän kiinni, niin tämä taapero juoksee sängyn viereen. Ja sit iskä lähtee töihin ja loppupäivästä tulee katastrofi.
Pessimisti ei pety, sanotaan. Mutta oikeesti luulen, että olen vain realisti, kun ajattelen noin.
No turha sitä on etukäteen ressata, pitää vain ottaa päivä kerrallaan, niin kuin nytkin.

Asiasta toiseen, jos joku näkee tällaisia porakoneita myytävän jossakin, niin viestiä mullepäin! :)

Oon nyt tosiaan ollu pian kaks viikkoa kotona sairaslomalla, kun liikkuminen on puolenpäivän jälkeen hyvin, hyvin tuskallista. On ollut jotenkin niin mahtavaa ja upeeta vain olla, ja ihan itse päättää mitä seuraavaksi tekee tai mitä huomenna haluaisin tehdä. Omaa aikaa ei Vinkkarin syntymän jälkeen ole ollut, kuin tunti siellä ja toinen täällä. Nyt kun sitä on muutamia viikkoja tiedossa, en oikein osaa päättää mitä tekisin milloinkin, koska haluan tehdä kaikkea ja kokoajan--mutta kun ei pysty, niin se rajoittuu johonkin yhteen juttuun per päivä. No jokatapauksessa ne yhdetkin jutut päivässä saa mielen niin virkeäksi ja olon niin onnelliseksi, että välillä tuntuu melkein typerältä. Melkein, että ei uskalla ääneen sanoa, kuinka mahtavaa on vaikka askarrella jotain pari-kolme tuntia. Keskittyä vain siihen omaan tekemiseen, ei tarvitse katsoa kelloa, voi vain olla ja tehdä mitä huvittaa.
Oonkin nyt ajatellu olla niin itsekäs, että teen ennen vauvan syntymää kaikkea sitä mitä en ole voinut puoleentoista vuoteen tehdä. Kaikkea sellaista mitä minä haluan ja voin tehdä, koska mulla on päivässä 8h aikaa, vain itselleni, niin minähän otan ja nautin siitä niin, että on mitä muistella!
Se on vähän niinkuin "Nyt tai ei koskaan!"
Sitä ei kuulkaa tiedä, koska seuraavan kerran voi mennä kosmetologille, tai parturiin. Tai koska voin istua alas tähän koneelle selaamaan kirppissivuja tai tehdä ihan mitä vain kolme tuntia putkeen, tai neljä, tai viisi. Oon käyny myös yksin Abc:llä syömässä kaksi kertaa, kiertänyt parit sisustusliikkeet, käynyt monella eri kirppiksellä ja ennenkaikkea mä oon nukkunut! Niin paljon kun mua ressaa toi auringossa näkyvä pöly lattioita pitkin, en vielä tänäänkään meinaa imuroida, koska ajattelin lähteä tänäänkin kirppikselle, koska mä vaan voin! :)

Tämän purkin askartelin siihen tarkoitukseen,
 että tänne laitetaan myytävistä tulleet rahat,
 ja näillä myös voi shoppailla uusia juttuja kirppiksiltä!
Toki nyt kun on viikon ollu tavarat uudella Combo-kirpparilla (klik),
niin saldoa on jo sen verran mukavasti, että melkein vois jo harkita
älypuhelimen ostamista ;)

PS. Ei ne Vinkkarin viideltä heräämisetkään oo edes vastustanu niin kauheesti, koska mä oon sitten ottanu kolmen tunnin päikkärit, koska mä oon voinut tehdä sen :) Hah :P

-Susanna-

Ylipitkä päivitys :)

Heipparallaa!

Kesäloma on alkanut ja lämpöäkin on viimein saatu :) Kesäkuussa en tarjennu kertaakaan ulos 

t-paitasillani, eikä kesäntuntua oikein oo ollu ilmassa muutenkaan. Fiilis on ollu jokseenkin ankea ja kesäkukatkin hain vasta juhannuksen korvilla. 

Ollaan silti otettu arjen pienistä iloista ilo irti ja nautittu muunmuassa vesimelonista ja grillimakkarasta ja leikkipuistossakin ollaan käyty :)

Töissä ja hoidossa on mennyt arki sujuvasti, mahan kanssa on alkanut olla raskasta, ja pienikin fyysinen homma tuntuu kyllä kropassa. Itse tiedän kyllä rajani ja istunkin alas sitten kun tuntuu, ettei vatsanahka enää jousta yhtään ja happi loppuu kesken. 

Vinkkarin kanssa touhuaminen on lähes mahdotonta, kun leikki vaihtuu joka toinen minuutti. Sohvalla lukeminen onnistuu, mutta sekin yleensä menee äitin päällä mönkimiseen ja muuhun apinoimiseen, joten iskällä on nyt vetovastuu eri ohjelmanumeroista. Ja miehethän viihtyy ja tulee toimeen, kuin parhaat kaverit, ei muutakun peltorit päähän ja talliin, tai vaikka nurmikkoa leikkaamaan, niin kyllä siinä aika kuluu molemmilla :D Autonpesu on kans kova juttu, tai ylipäänsä kaikki mihin liittyy vesi! :)

Puutarhajutut on kans ollu jo ilmankin takia vähän nihkeetä hommaa, vaikka oikeesti en vaan oo ehtiny ja jaksanu. Vihanneslaatikot tehtiin toukokuussa ja siitä asti ne on saanu olla oman onnensa nojassa. Tänään itseasiassa perkasin ne ja samalla revin yhden salaattilajikkeen kokonaan pois, kun en erottanu sitä enää rikkaruohoista. Retiisit kasvoi myös ihan hulluna ja kun en itte niitä syö, niin nyt ne odottaa pihalla vesiämpärissä, jos mä ne johonkin viittisin viedä. Opin kyllä nyt sen tuosta kasvattamisesta, että oikeasti kannattaa laittaa siemenet yksitellen, vaikka ne olis kuinka pieniä. Ei todellakaan kannata ripotella niitä! :D En ottanu kuvia noista rehottavista salaattipuskista, mutta tässä alkukesän kuva, kun kaikki näytti vielä siistiltä ;)

Kesän odotetuin juttu on kirppisrallit! Melkein se on niiden kans niin, että ensimmäisistä pihoista löytää parhaimmat, jos vain on ekojen joukossa paikalla. 

Kolmen tunnin päästä kun menee johonkin pihaan, niin kyllä ne parhaimmat on jo viety. 

Tulevana viikonloppuna meen lauantaina Kruunupyyhyn ja sunnuntaina Tölbyseen ja viikon päästä Teerijärvelle :)

En oo kuvaillu kun muutamia kirppislöytöjä, tässä niistä pari.

Rautainen pata 25€

Fillari 4€

Tämän bongasin FB-kirpulta 30€.

Kesäloma aloitettiin vuokraamalla asuntoauto ja suunnattiin nenät kohti Ähtäriä.

Olin viikonloppuna ollu polttareita viettämässä ja huonosti nukutun viikonlopun jälkeen ei mieliala ollut maanantaiaamuna kovin korkealla kun lähdettiin. Kunnon suunnitelmaa ei ollu, mutta Ähtärin campingille päädyttiin iltapäivällä ja het kun auto oli parkissa, mentiin me eläinpuistoon. Vinkkari bongas kaikki mahdolliset varikset jokaisesta aitauksesta ja muutenkin kaikki linnut tais olla parhaimpia :)

Vinkkarihan ei meidän sängyssä oo montaa tuntia elämässään viettäny, niin etukäteen jännitti sen nukkumaanmeno ja nukkuminen ylipäätään. Nyt ei ollu tilaa matkasängylle, vaan jätkä makas vieressä ja siinä me sitten kolme tuntia yritettiin selventää sille rautalangasta, jotta nyt tarttis nukkua. Yhtään ei helpottanu, että alueen hiljaisuus tuli klo 23, ja siihen asti sitä ääntä kyllä riittikin. Reilun tunnin unien jälkeen, mä rupesin saamaan nyrkkejä naamaan, onneksi herra jatkoi uniaan. Kolmen tunnin päästä hyttysenpuremat vei Vinkkarin unesta voiton ja niin me puolitoistatuntia takuttiin siinä jesuksen pienessä autossa. 05-08 nukuttiin sitten yhtämenoa. Jep, jep.. Siinäpä sitten herättiin vesisateeseen ja funtsittiin mitenkä tämä sateinen päivä meinataan viettää. Muutaman tunnin venymisen ja vanumisen jälkeen mä ja Vinkkari nukuttiin päikkärit ja sen jälkeen meillä oli molemmilla hieman uskoa tulevaan iltapäivään. Lähdettiin 25km päähän Keskiselle shoppailemaan!

Kunnon liikenneasemalounaan jälkeen tuumailtiin, että viedäänkö auto keskisen camping-alueelle ja kävellään sieltä kaatosateessa kaupoille ja takasin, vai jätetäänkö auto oven eteen ja katotaan sit mitä tehdään. Päädyttiin jälkimmäiseen. Sit kun oli kaupan pääkäytävät melkein kierretty, ostettu kosteuspyyhkeitä ja luovutettu shoppailu pikkumiehen väsyn takia, haettiin ruokapuolelta banaania ja piimälimppua, ja mentiin keskisen parkkipaikalle iltapalalle ja jäätiin siihen nukkumaan. Sieltä me herättiin puoliseittemän ja mentiin huoltoasemalle kahville. Kyylättiin päivän tarjoukset netistä ja valittiin koko pihan paras parkkipaikka. Yhdeksältä oltiin jo kahden kärryn voimin shoppailemassa! :)

Ennen puoltapäivää me oltiin jo takasin autolla ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden! Koska ilma oli mitä mahtavin, pysähdyttiin me Ylistaron Wanhalla Markilla ensimmäistä kertaa. Siellä ne eläinvanhukset hengaili suurimmaksi osaksi vapaana ja todettiin yhteistuumin, ettei tämän kauemmaksi olis pitäny lähteäkään! 

Lintuja!!!!

Traktori oli melkein parempi kun eläimet :D

Vettä!!!

Illalla kun kotiuduttiin parin kyläpaikan jälkeen viimein kotiin keittämään perunoita, ei silmät meinanneet enää uskoa näkemäänsä todeksi, kun mun kummit kaartoi pihaan, leikkimökki peräkärryllä! Voi härregyyd! 

Ei sitä meinaa oikein tajutakaan, että siinä se nyt on! :D 

Vinkkarinpappa haki tänään jotakin kyllästeainetta ja mä oon googlannu vähä kuvia, miltä tuon sais näyttämään vielä paremmalta. :) Olisko kukkapenkki sivussa vai edessä ja minkä väriset seinät sinne sisälle maalataan!? Voi jee!! Mun pitäis varmaan äkkiä tehdä jotakin päätöksiä, muuten voi ens kesänä Vinkkarilla olla muutama sana jo sanottavana mökin sisustukseen liittyen :D

Nyt se ei vielä sano kun 

-ihahaa = heppa

-kankka = ankka

-ki--a = kissa

-kala = ei tiedä edes että kala on kala

ja kukonkin se osaa sanoa, iskäkin on jo lähellä, ässä vain puuttuu ;)

No joo, tähän on hyvä päättää tämä superpitkä päivitys ja nyt vaan toivotaan hyviä ilmoja ja ennenkaikkea, että mä jaksan liikkua koko loman näiden mun kahden miehen perässä :)

Ens viikolla on taas ultra, kun syön primaspan-lääkettä, ettei raskausmyrkytys iskisi liian aikasten ja jos sieltä irtois joku kuva tulevasta pikkumiehestä, niin laitanpa sen sitten tänne! :)

Kuulumisiin!

-Susanna-