Hyvää elokuun alkua kaikille! :)
Kuukausi taas kadonnut historian puolelle ja jokainen tuleva päivä on vain lähempänä sitä hetkeä, että meidän perheeseen syntyy toinenkin poika!
Kesäloma oli ja meni, mitään sen suurempia aktivitetteja ei tehty, koska mä en pysty oikein osallistumaan mihinkään. Yleisesti ottaen kaikkeen tekemiseen liittyy joko kävely paikasta a paikkaan b, tai fyysinen tekeminen, kuten puutarhahommat, remontointi, jne jne. Kun ei pysty, niin sit ei oikein voi tehdä mitään, vaikka silti meillä oli koko loma ohjelmaa täynnä ja monta asiaa jäi tekemättä ja monta ihmistä näkemättä!
Vinkkarin syntymästä asti on puhuttu, että sille tarttis remontoida oma huone ja se oli kesäloman päätarkoitus. Vinkkarinpappahan sen sitten teki, ja voi että siitä tuli hieno!
Viikko sitten lauantaina Vinkkarinpappa päätti, että tänään on se päivä, kun poika laitetaan ensimmäisen kerran nukkumaan uuteen sänkyyn, omaan huoneeseen. Mainittakoon, että tähän asti pojan on voinut nostaa suurinpiirtein kesken leikin ja viedä pinnasänkyyn meidän makuuhuoneeseen, ja sinne se on nukahtanut mitään sanomatta. Lauantaina päivällä kuitenkin käytiin ensin mun äitin luona, tarkoituksena, että Vinkkari nukkuu siellä päikkärit matkapinnasängyssä, että mä pääsen uuden kirpparin avajaisiin. No tottakai juuri silloin tämä uhmaikää lähestyvä ipana päätti, ettei meinaakaan nukkua. Sattumoisin sitten illalla hän päätti jatkaa tätä nukkumaanmenon vastustamista, joka onneksi kesti "vain 50minuuttia", eli yli puolet vähemmän mitä päivällä.
Sunnuntaina päiväunien vastustaminen kesti vain 10-15minuuttia ja sunnuntai-illasta eteenpäin pojan on saanut kantaa sänkyynsä ja laittaa oven raolleen. Yleensä ollaan ihan hissukseen puolisentuntia, että poika saa rauhoittua, eikä ylimääräisiä ääniä kuulu, mutta eilen kuitenkin papan puhelin soi ja puhelun lopuksi keskellä olohuonetta seisoi poika pirteänä, kuin peipponen. Voin kertoa, että kun siitä hetkestä yritettiin saada poikaa yli kaksi tuntia nukkumaan, niin vanhempien hermot oli niin riekaleina, että aamullakin vielä ketutti! Osasyynä tähän oli tietenkin se, että nyt kun poika pääsee ensimmäistä kertaa itse pois sängystä, hän luonnollisesti nousee ylös sitten kun hänestä tuntuu, että nyt on aamu. Tänään se oli tasan kello kuusi. Toissapäivänä se oli kello viisi.
On varmasti sanomattakin selvää, kuinka onnellinen olen, että poika on nyt päiväkodissa siihen asti, että mä synnytän. Sillä kovin hyväntuulinen jäbä ei ole noin vähillä yöunilla. Ja on varmasti myös vielä selvempää, kuinka pelon- ja kauhunsekaisin tuntein odotan sitä, kun vauvaa saa herätä tissittämään öisin ja just kun oon ite saanu toisen silmän kiinni, niin tämä taapero juoksee sängyn viereen. Ja sit iskä lähtee töihin ja loppupäivästä tulee katastrofi.
Pessimisti ei pety, sanotaan. Mutta oikeesti luulen, että olen vain realisti, kun ajattelen noin.
No turha sitä on etukäteen ressata, pitää vain ottaa päivä kerrallaan, niin kuin nytkin.
Asiasta toiseen, jos joku näkee tällaisia porakoneita myytävän jossakin, niin viestiä mullepäin! :)
Oon nyt tosiaan ollu pian kaks viikkoa kotona sairaslomalla, kun liikkuminen on puolenpäivän jälkeen hyvin, hyvin tuskallista. On ollut jotenkin niin mahtavaa ja upeeta vain olla, ja ihan itse päättää mitä seuraavaksi tekee tai mitä huomenna haluaisin tehdä. Omaa aikaa ei Vinkkarin syntymän jälkeen ole ollut, kuin tunti siellä ja toinen täällä. Nyt kun sitä on muutamia viikkoja tiedossa, en oikein osaa päättää mitä tekisin milloinkin, koska haluan tehdä kaikkea ja kokoajan--mutta kun ei pysty, niin se rajoittuu johonkin yhteen juttuun per päivä. No jokatapauksessa ne yhdetkin jutut päivässä saa mielen niin virkeäksi ja olon niin onnelliseksi, että välillä tuntuu melkein typerältä. Melkein, että ei uskalla ääneen sanoa, kuinka mahtavaa on vaikka askarrella jotain pari-kolme tuntia. Keskittyä vain siihen omaan tekemiseen, ei tarvitse katsoa kelloa, voi vain olla ja tehdä mitä huvittaa.
Oonkin nyt ajatellu olla niin itsekäs, että teen ennen vauvan syntymää kaikkea sitä mitä en ole voinut puoleentoista vuoteen tehdä. Kaikkea sellaista mitä minä haluan ja voin tehdä, koska mulla on päivässä 8h aikaa, vain itselleni, niin minähän otan ja nautin siitä niin, että on mitä muistella!
Se on vähän niinkuin "Nyt tai ei koskaan!"
Sitä ei kuulkaa tiedä, koska seuraavan kerran voi mennä kosmetologille, tai parturiin. Tai koska voin istua alas tähän koneelle selaamaan kirppissivuja tai tehdä ihan mitä vain kolme tuntia putkeen, tai neljä, tai viisi. Oon käyny myös yksin Abc:llä syömässä kaksi kertaa, kiertänyt parit sisustusliikkeet, käynyt monella eri kirppiksellä ja ennenkaikkea mä oon nukkunut! Niin paljon kun mua ressaa toi auringossa näkyvä pöly lattioita pitkin, en vielä tänäänkään meinaa imuroida, koska ajattelin lähteä tänäänkin kirppikselle, koska mä vaan voin! :)
PS. Ei ne Vinkkarin viideltä heräämisetkään oo edes vastustanu niin kauheesti, koska mä oon sitten ottanu kolmen tunnin päikkärit, koska mä oon voinut tehdä sen :) Hah :P
-Susanna-
 |
| Sinne se vain kiipes ihan itte keinumaan. Kaikkea ne päiväkodis oppii :) |
Sunnuntaina päiväunien vastustaminen kesti vain 10-15minuuttia ja sunnuntai-illasta eteenpäin pojan on saanut kantaa sänkyynsä ja laittaa oven raolleen. Yleensä ollaan ihan hissukseen puolisentuntia, että poika saa rauhoittua, eikä ylimääräisiä ääniä kuulu, mutta eilen kuitenkin papan puhelin soi ja puhelun lopuksi keskellä olohuonetta seisoi poika pirteänä, kuin peipponen. Voin kertoa, että kun siitä hetkestä yritettiin saada poikaa yli kaksi tuntia nukkumaan, niin vanhempien hermot oli niin riekaleina, että aamullakin vielä ketutti! Osasyynä tähän oli tietenkin se, että nyt kun poika pääsee ensimmäistä kertaa itse pois sängystä, hän luonnollisesti nousee ylös sitten kun hänestä tuntuu, että nyt on aamu. Tänään se oli tasan kello kuusi. Toissapäivänä se oli kello viisi.
On varmasti sanomattakin selvää, kuinka onnellinen olen, että poika on nyt päiväkodissa siihen asti, että mä synnytän. Sillä kovin hyväntuulinen jäbä ei ole noin vähillä yöunilla. Ja on varmasti myös vielä selvempää, kuinka pelon- ja kauhunsekaisin tuntein odotan sitä, kun vauvaa saa herätä tissittämään öisin ja just kun oon ite saanu toisen silmän kiinni, niin tämä taapero juoksee sängyn viereen. Ja sit iskä lähtee töihin ja loppupäivästä tulee katastrofi.
Pessimisti ei pety, sanotaan. Mutta oikeesti luulen, että olen vain realisti, kun ajattelen noin.
No turha sitä on etukäteen ressata, pitää vain ottaa päivä kerrallaan, niin kuin nytkin.
Asiasta toiseen, jos joku näkee tällaisia porakoneita myytävän jossakin, niin viestiä mullepäin! :)
Oon nyt tosiaan ollu pian kaks viikkoa kotona sairaslomalla, kun liikkuminen on puolenpäivän jälkeen hyvin, hyvin tuskallista. On ollut jotenkin niin mahtavaa ja upeeta vain olla, ja ihan itse päättää mitä seuraavaksi tekee tai mitä huomenna haluaisin tehdä. Omaa aikaa ei Vinkkarin syntymän jälkeen ole ollut, kuin tunti siellä ja toinen täällä. Nyt kun sitä on muutamia viikkoja tiedossa, en oikein osaa päättää mitä tekisin milloinkin, koska haluan tehdä kaikkea ja kokoajan--mutta kun ei pysty, niin se rajoittuu johonkin yhteen juttuun per päivä. No jokatapauksessa ne yhdetkin jutut päivässä saa mielen niin virkeäksi ja olon niin onnelliseksi, että välillä tuntuu melkein typerältä. Melkein, että ei uskalla ääneen sanoa, kuinka mahtavaa on vaikka askarrella jotain pari-kolme tuntia. Keskittyä vain siihen omaan tekemiseen, ei tarvitse katsoa kelloa, voi vain olla ja tehdä mitä huvittaa.
Oonkin nyt ajatellu olla niin itsekäs, että teen ennen vauvan syntymää kaikkea sitä mitä en ole voinut puoleentoista vuoteen tehdä. Kaikkea sellaista mitä minä haluan ja voin tehdä, koska mulla on päivässä 8h aikaa, vain itselleni, niin minähän otan ja nautin siitä niin, että on mitä muistella!
Se on vähän niinkuin "Nyt tai ei koskaan!"
Sitä ei kuulkaa tiedä, koska seuraavan kerran voi mennä kosmetologille, tai parturiin. Tai koska voin istua alas tähän koneelle selaamaan kirppissivuja tai tehdä ihan mitä vain kolme tuntia putkeen, tai neljä, tai viisi. Oon käyny myös yksin Abc:llä syömässä kaksi kertaa, kiertänyt parit sisustusliikkeet, käynyt monella eri kirppiksellä ja ennenkaikkea mä oon nukkunut! Niin paljon kun mua ressaa toi auringossa näkyvä pöly lattioita pitkin, en vielä tänäänkään meinaa imuroida, koska ajattelin lähteä tänäänkin kirppikselle, koska mä vaan voin! :)
 |
| Tämän purkin askartelin siihen tarkoitukseen, että tänne laitetaan myytävistä tulleet rahat, ja näillä myös voi shoppailla uusia juttuja kirppiksiltä! Toki nyt kun on viikon ollu tavarat uudella Combo-kirpparilla (klik), niin saldoa on jo sen verran mukavasti, että melkein vois jo harkita älypuhelimen ostamista ;) |
PS. Ei ne Vinkkarin viideltä heräämisetkään oo edes vastustanu niin kauheesti, koska mä oon sitten ottanu kolmen tunnin päikkärit, koska mä oon voinut tehdä sen :) Hah :P
-Susanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti