Aurinkoista sunnuntaita!
Nyt on arki alkanut meidän perheessä, pappa on palannut töihin ja mä olen opetellut arjesta selviytymistä kahden lapsen äitinä.
Maanantaiaamuna mua kyllä jännitti suhteellisen paljon jäädä lasten kanssa kaksin.
Mutta meillä on mennyt ihan hyvin, jopa ihan kivasti voisin sanoa! :)
Täys härdelli on päällä koko ajan, eikä huilata voi kun muutamia tunteja öisin, mutta silti.
Täytyy sanoa, että tämän viikonlopun suurimmat tavoitteet oli saada nukkua, ja nyt on molemmille päiville parin tunnin extraunet otettu, kiitos papalle! :)
Haastavinta arjessa on pysyä tyynenä ja rauhallisena, säilyttää pinna, vaikka väsyttäis kuinka kovaa ja vaikka kuinka Vinkkari testaisi äidin hermoja.
Viikon jälkeen olen oppinut ottamaan jokaisen päivän vastaan sellaisena kun se tulee, johon on turha asettaa mitään ylimääräisiä toiveita. Tarkoitan tällä nyt sellasta, että jos joku päivä saan idean, että huomenna vois tehdä "jonkun xxxx" -homman, joko lasten kanssa tai ilman, niin en kyllä enää suunnittele tai haaveile. Kaikki etukäteen suunnittelu/haaveilu kaikesta ylimääräisestä aktiviteetista aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä / paineita saada se homma hoidettua.
Mä lähinnä yritän nyt selviytyä päivistä niin, että kaikilla on ruokaa, eikä kukaan saa itkupotkuraivareita.
Jos jossakin välissä olis tai tulis aikaa tehä joku extrahomma, niin sitäkin mietin hyvin tarkasti, että kannattaako nyt aloittaa vai kannattaisko kumminkin nyt vain istua alas, kun se kerran on mahdollista. Suosittelen istumaan alas ja ottamaan sen 5minuuttia itselle.
Se vain on niin, että ne hommat ei tämänkokoisessa talossa tekemällä lopu.
Yksi eniten voimia vievä on vauva. Hänellä on vatsakipuja tai muutenvaan halipula kokoajan. Häntä ei voi jättää yksin sitteriin tai sänkyyn tai mihinkään. Eli joudun kantamaan häntä koko ajan, kunnes hän jossakin vaiheessa nukahtaa. Käytännössä tämä hankaloittaa suuressa määrin esimerkiksi ruoan laittamista tai syömistä. Vinkkarin kanssa leikin ja häärään ns. yhdellä kädellä. Siksi perjantaiaamulla kuorin perunatkin jo ennen kahdeksaa aamulla, kun pappa oli vielä kotona. Ja oikeastaan laitoin ne kiehumaan ja tein muusin valmiiksi klo 9, että kun tulemme pihalta koiraa lenkittämästä, on ruoka sitten jo valmiina.
Tuollaista "suunnittelua" kannatan ja suosittelen. Olisin toki voinut ottaa kupin kahvia ja leivän, istua alas ja unohtaa ne perunat, mutta tällä konstilla pääsin itsekin puolen tunnin unille ruoan jälkeen, ennenkö vauva heräs. Sen loppuajan kun Vinkkari nukkui päikkäreitään, minä hyssyttelin vauvaa ja yritin tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ei siis mitään äidin omaa aikaa jonkun kivan lehden parissa, vaan haukotellen ympäri kämppää kävellen ja jo yöunista haaveillen.
Jottei tämä nyt kuulostaisi liian dramaattiselta, niin kyllä mä täällä selviän. Me kaikki selvitään ja vielä ihan hyvin! Itselleni on rankita sisäistää se, että en pääse suihkuun keskellä päivää ja vaikka mä just pyyhin keittiön pöydän, niin mä joudun sen pyyhkiä vielä ainakin 6 kertaa tänään.
Onneksi mun arkea helpottaa tiistait ja torstait, kun Vinkkari on päiväkodissa. Silloin mä voin nukkua ja nostaa vaikka jalat pöydälle tunniksi, kun vauva nukkuu.
Jos joku luulee vielä, että äitiysloma on lomaa, niin voin pyytää kyläilemään ja antaa TODO-listan käteen ;)
No niin ja huomenna lähtee käyntiin arkiviikko numero kaksi. Tiistaina meillä on vauvan kanssa neuvola, joten vielä ei ole antaa uusia mittoja vauvasta. Nyt ei ole myöskään kuvia tähän laittaa, sillä puhelin on keittiössä ja vauva toisessa kädessä hyssyteltävänä = kuvien lataus saa jäädä toiseen kertaan.
Näin ne asiat vaan hoituu kun malttaa jättää jotakin seuraavalle kerralle, eikä ressaa vaikka jotku hommat hoitaa puolitiehen yhdellä kädellä ;)
-Susanna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti