Ristiäiset ja joulunodotus

Heps!

Katotaan kuinka onnistun tällaisessa nopeassa tilannepäivityksessä.

En muista koska viimeksi kirjoitin, mutta muutama viikko siitä jo on aikaa. 

Meillä pyörii arki hurjaa vauhtia, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ristiäiset on nyt onneksi ohi (en yhtään oo juhlaihminen jos joku ei ole vielä huomannut tai tiennyt ) ja sitämyöten ressi on vähentynyt huomattavasti :) Jouluressin ajattelin ainakin teoriassa välttää tänä vuonna, koska meinataan olla kotona! Tuo mun parempi puoliskokin on siitä jo kahteen kertaan (kyllä, olen laskenut) maininnut, kuinka mukavaa se tulee olemaan! 15 vuotta oon viettäny jouluaaton missä milloinkin, niin nyt tuntuu, että musta on vihdoin tullut aikuinen 31-vuotiaana. 

Me molemmat ollaan jo puhuttu joulupukin tilaamisesta ja mä olen ostanut jo joululahjojakin Vinkkarille, että se saisi mahdollisimman paljon paketteja! :) 

Mua on aina ärsyttäny se kun on kierretty joka paikassa ja sitten niistä jokapaikoista on saanu sen yhden lahjapaketin. Se siis on ärsyttäny, ettei ne paketit ollu paikalla jouluaattona. Missä ikinä oon ollukkin, niin pukki on nimi toisensa perään hokenu muita ja sitten Susanna on saanut sen yhden tai kaksi pakettia. Se hohto on hävinnyt siitä pukin odottamisesta tai oikeestaan koko joulusta, kun on kateellisena kattonu muiden iloa pakettien aukaisemisessa. Itte sitten oon kotona repiny paketin sillon ja toisen tällöin. Lahjoissa ei varmasti oo ollu moittimista, vaan siinä tunnelmanpuutteessa aattona. Siksi oon ollu ainakin kymenenä vuotena vapaaehtoisesti aattona aina töissäkin. Kun ei oo huvittanu mikään joulu.

Mutta nyt sitten!! Kaksi lasta rikkaampana äiti-ihmisenä! Nyt mä aloitan joulujen rakastamisen :D

Tänä aamuna jo meinasin, että pitäiskö vaihtaa verhot ;)

No en vaihtanu. Mutta ostin kirppikseltä jo pari tyynynpäällistä, ehkä ne voi jo pian laittaa :)

Odotan niin kovaa, että saadaan oma kuusi! Saadaan koristella se kuusi! Saadaan laittaa siihen jotain Vinkkarin askartelemia koristeita! Tulee pukki ja mä saan pitää lapsia sylissä, kun niitä jännittää. Mä saan avata niiden kans ne paketit, kun ne narut on niin hankalia! Mä niin odotan, että en osaa edes kertoa!! Vielä ei Vinkkari varmasti niin ymmärrä, mutta mulle se on tärkeää äitinä. Mä saan olla se henkilö joka tekee ne asiat lapsen kanssa. Mulle tulee joku merkitys tähän maailmaan, kun saan olla äitinä rakentamassa lapselle joulunperinteitä ja olla se joka päättää kuinka moneen saa valvoa nyt kun on jouluaatto. Mä luulen että mä tuun satsaamaan pikkusen enemmän jouluun tänä vuonna, niin rahallisesti kuin tunnetasollakin :) <3

Mä luulen, että mä myös kasvan äitinä jotenkin, koska se on vuoden suurin juhla, johon liittyy niin paljon ja se koostuu niin monesta asiasta. Ostin jo parit uudet piparimuotitkin, koska myös leipominen saa ihan uuden merkityksen! Suklaakalenteria Vinkkari ei vielä saa, koska karkkia se ei muutenkaan saa ikinä. Ite oon suklaariippuvainen ihan täysin, niin en näe mitään syytä syöttää lapselle 24 päivää suklaata putkeen. 

Mutta jotta ny ei menisi ihan jouluksi tämä postaus ja onnistuisin siinä nopeassa tilannepäivityksessä, niin palataan takaisin arkeen..

Niin ne oli ne ristiäiset ja ne meni ihan ok.

Sain kummitädiltä korvaamattoman siivousavun, näin puhdasta ei ookkaan ollu sitten viime ristiäisten. Harmi vaan kun tuolla meidän koiralla on karvanlähtö, niin se puhtaus pysyi ehkä puolitoista vuorokautta. 

Syötävät riitti ja ne oli hyviä, niihinkin saatiin sukulaisilta apua! Itte tein vain juustokakun, eikä enempään olisi rahkeet riittäneetkään.

Tässä vois olla kuva ristiäisistä, mutten muistanu ottaa yhtäkään kuvaa :(

 Se on nimittäin tämä väsymys. Kun ei ehdi nukkua. Kun ei saa nukkua, tai mikä nyt sitten oliskaan sopiva termi. Vauva on hereillä illalla 18.30-23.30. Eli nukkumaan ei pääse. Sitten kun puolilta öin saan unta, niin vauva herättää kun on nukkunut kolme tuntia. Minä sitten nousen häntä syöttämään ja ennenkun hän nukahtaa uudelleen, menee siihen 1,5-2 tuntia. Sitten kömmin taas peiton alle ja yleensä kello on tässä vaiheessa neljä tai viisi. Aamukuuden jälkeen Vinkkari juoksee sängyn viereen huutamaan ja siinä ei sitten auta kun nousta. Pahimpina öinä ja väsymyksen keskellä pyydän pappaa nousemaan, että saisin ite nukutuksi vielä kahdeksan korville, ennekun hän lähtee töihin.Vauva kuitenkin herää taas siihen väliin sopivasti ja katkaisee mun unet. Päivällä poikien rytmit ei vielä osu kohdilleen niin, että saisin ne yhtäaikaa nukkumaan. Ja jos saan, edes hetkeksi, en tiedä aloitanko perunoiden kuorimisella, vai jollakin toisella hommalla mihin tarvitaan kaksi kättä. Vauva nimittäin huutaa edelleen koko ajan. Ei siis mitenkään koliikkimaisesti, mutta maha on täynnä ilmaa ja koko ajan pitää hyssytellä. Cuplaton-tipat on nyt parina päivänä auttanu vähän, joten toivon suuresti niiden tehoavan entistä paremmin jatkossa.

Arki on nyt tätä. Yöpaita päällä, tukka pystyssä koitan saada aamukahvit juotua samalla, kun laitan pyykkiä ja tyhjään tiskipöytää ja joko laitan ruokaa tai tyhjään pöytää. Päikkärien aikana yritän saada perunat keitetyksi ja ittelleni vaatteet päälle. Kolmen jälkeen mennään ulos ja puoli viis sisälle laittamaan iskälle ruokaa. Tuo on se kaava, joka päivä.

Vinkkarilla ei ole oikein mitään tekemistä sisällä, niin se kattoo videoita melkein taukoamatta, koska on nyt oppinut itte vaihtamaan dvd:n. Välillä me piirrellään tai laitetaan pyykkejä. Vauva vie nyt mamman sylin, mutta sitten kun se nukkuu yritän aina halia enemmän Vinkkaria ja pihalla me potkitaan palloa tai juostaan muuten vaan ympyrää.

Enempään ei nyt pysty ja tämä saa riittää. 

Iltaisin on ihanaa kun iskä tulee töistä ja mä pääsen välillä maitokauppaan tai koiran kanssa lenkille. Se hiljaisuus on vaan jotain mitä ei voi sanoin kuvailla, siinä sielu lepää edes sen tunnin.

 Tänään Vinkkari on päiväkodissa, eikä meillä luojan kiitos ollut mitään ohjelmaa vauvan kanssa.

Nukuin puoli yhteentoista, join tunnin kahvia ja luin Unelmien talo&koti lehteä hiljaisuuden vallitessa. Sitten menin suihkuun ihan rauhassa ja kun vauva heräsi, puin sille ristiäismekon päälle ja otin paljon valokuvia. Sen maha ei oo ollu tänään kipeä joten meillä oli oikein mukavaa ja rauhallista, kunnes se nukahti ja mä istahdin tähän koneelle. Näin hiljaista päivää mä en edes muista, vielä kun oon saanu tehdä monta asiaa valmiiksi ja jättäny siivoamiset toiselle päivää.

Kyllä tämän päivän jälkeen huominen menee vaikka päällä seisten, koska sitten on taas lauantai ja mä saan nukkua :) 

Niin joo, vauva 6 viikkoa ja risat painaa nyt 5kiloa ja on reilu 56cm pitkä.

Siinä hän nyt on, mun vanha mekko päällä.

Tulevana sunnuntaina on isänpäivä. Oon kovasti kyselly minkälaisesta isänpäiväperinteestä pappa on haaveillut, mutten oo saanu kunnollista vastausta.

Ehkä mä keitän sille kahvit ja annan sen nukkua ainakin seittemään ;) ;) ;)

Ei muutakun lämmintä marraskuun jatkoa,, toivottavasti meillä on seittemän viikon päästä edes vähän lunta, niin tulee entistä ihanampi jouluaatto <3 :)

-Susanna-