perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuosi 2015

Moikka!

Ajattelin tehdä tämmösen pienen koosteen vuodesta 2015.
Meidän perhettä ei koetellut koko vuotena mikään negatiivinen asia.
Päinvastoin, ilon aiheita tuntui löytyvän jokaisesta arkisesta asiasta. 

  • Vuosi 2015 alkoi sillä, että Vinkkari oli oppinut kävelemään ja meni tammikuussa tarhaan. Se tuli heti kolmen päivän päästä ekan kerran kipeeksi ja sairasteli vähän väliä koko kevään.
  • Vinkkari täytti 1-vuoden ja mä leivoin elämäni ensimmäisen kakun. Kuvia ei muistettu ottaa ja se harmittaa tosi paljon!
1-vuotias 

  • Mä tulin raskaaksi ja sitä alkuraskautta jännittäessä meni kevät. 
  • Mä kävin hammaslääkärissä varmaan miljoona kertaa ja sairaalassa vedetiin 2 viisaudenhammasta. Selvisin kuitenkin hengissä jokaisesta kerrasta! Huh!
  • Saatiin tehtyä pihalle viljelyslaatikot, joihin istutettiin herneitä, salaatteja, retiisejä, porkkanoita ja mansikoita. Ens vuonna ei laiteta kun mansikoita, koska kaikki vihreät jäi syömättä! :D
Ainoat puutarhatyöt tein keväällä kun vielä jaksoin. Kivalta nämä näytti mutta syömättä jäi.

Äitiyspakkauksen otin. Enkä tehny sillä mitään. Meillähän on jo kaikki ennestään!
Mahakuvat toukokuulta ja syyskuulta.
  • Toukokuussa oli megakirppis botniahallissa ja siitä alkoikin kirppiskesä. Kiersin monta pihakirppistä ja kaahasin menemään löytöjen perässä. Muutama pihakirppis jäi välistä ja ne harmitti ylipaljon, koska olin löytänyt intohimoisen harrastuksen. Opin sen, että nopeus ratkaisee ja paikalla pitää olla ekana! Viidestä ensimmäisestä pihasta tekee löytöjä. Sen jälkeen voi yhtä hyvin lähteä himaan, koska muista pihoista on jo ne löydöt tehnyt joku muu. Toivottavasti pääsen kiihdyttelemään fordilla ensikesänäkin pihoista pihoihin! :)
  • Focus on tosiaan pysynyt meidän perheenjäsenenä jo viisi vuotta, ja toivon mukaan se pysyy meidän matkassa ensi vuonnakin!

Pata oli yksi parhaimmista löydöistä! Olisko se maksanu 25€?!
Liukumäki 6€, traktori 5€ ja maitotonkka 6€

Ikean lamppu 5€, polvivillasukat 6€, Franklinfanille pehmo 1,50€
ja matkarattaat 10€
  • Kesällä syötiin paljon mansikoita, käytiin Keskisellä ja Ähtärissä. Vuokrattiin asuntoauto ja todettiin sen olleen aika paska ratkaisu, kun 1,5 vuotias olis pitänyt saada nukkumaan. Iskä teki Vinkkarille oman huoneen ja mä kasvatin mahaani, olokin oli puoliväliin asti ihan hyvä.
  • Sain myös osallistua huikeisiin polttareihin ja aivan uskomattoman upeisiin häihin! 
  • Uskalsin vuosien suunnittelun jälkeen jättää omat synttärit välistä ja jatkan perinnettä ensi vuonnakin! En tykkää järjestää juhlia, mutta joudun sen nyt äitinä kuitenkin tekemään. Tästäkin syystä voin hyvillä mielin jättää omat synttärini loppuelämäkseni juhlimatta! 
Kesä :)
Verhot uupuu kuvasta, mutta lopputulos oli huippu!

  • Syksyllä sain ennen synnytystä viettää omaa aikaa monta viikkoa ja ne viikot oli kyllä mahtavia. Täytin päiväni kaikella sellaisella mitä mä itte halusin tehdä, koska muistutin itseäni joka välissä siitä, ettei omaa aikaa ole luvassa ainakaan viiteentoista vuoteen. 
  • Ostin ekan älypyhelimeni, siis kosketusnäytöllisen, jonka ostamista vastaan olin taistellut monta vuotta. Ja niin siinä kävi, että paras hankintahan se oli koko vuotena!
  • Tapasin myös kummejani enemmän, kuin muina vuosina ja rakensihan kummisetä meille leikkimökinkin! Ikeassakin käytiin ja Vinkkari pääsi heidän traktorin kyytiin pariinkin kertaan!
Porkkanat meni hepoille ja loput homehtui kaappiin.
Traktori oli aika mahtava elämys :)
  • Inhosin raskaana olemista 20 viikon jälkeen. Olin taas iso kun valas. Paino nousi taas melkein 20 kiloa, jotka lähti jälleen alle kuukaudessa poiskin, mutta jättivät muistoksi tyhjän roikkuvan vatsanahkan. Sanoisinko, että mahasta näkee, että se on parissa vuodessa kahteen kertaan lihotettu ja leikattu navasta asti auki. Vatsalihakset on revitty ja kroppa on surkeimmassa kunnossa ikinä. Lupaan että ensi vuonna tähän tulee muutos, enkä ainakaan ole raskaana koko vuonna!
  • Synnytys oli koko vuoden kauhein kokemus. Yli viikon ravasin sairaalassa katsomassa trombosyyttiarvoja ja makaamassa käyrillä. Lopullinen synnytys kesti 29h ja se päätyi kuitenkin taas hätäsektioon. Haava vielä vuosi kotona ja jouduin taas käydä viikon verran näytillä. Koko lysti maksoi yli 500€. Henkilökunta ja sairaalassaoloaika olivat kuitenkin miljoona kertaa paremmat, kuin ekalla kerralla! Ruusuja pitäisi lähettää!!
  • Wauva oli koko vuoden suurin ja ihanin saavutus! Paranin leikkauksesta nopeasti ja nautin alusta asti ihanasta pienestä pallerosta! Leijonaemo syntyi minussa uudelleen ja murisen mielessäni usein kaikelle, ehkä vähän hormoonien takiakin.

  • Nimen keksiminen oli taas todella vaikeaa, päätin ristiäispäivänä, että Wauvan nimi alkaa tuplaweellä. Ristiäiset meni ihan ok, muutama asia harmittikin, mutta eniten harmitti ettei otettu tästäkään juhlasta kuvia! Kakku oli juhlien kruunu, se maistui täydelliseltä!
Yritin kuvata sankaria myöhemmin. Aika huonolla menestyksellä :D

  • Loppuvuosi oli arjen opettelua, päivät on niin täynnä lastenhoitoa ja kotitöitä, ettei sitä ymmärrä itsekään. Lupaan ensivuonna jättää kotitöitä enemmän  iltoihin, kun iskäkin on kotona ja nauttia vielä alkuvuoden äitiyslomasta.
Isänpäivä leivät, mamma luovutti maitoa keskosille (vieläkin luovutan) ja
ehdinpä askarrella myytävistä tavaroista saaduille rahoille oman purkinkin.

  • Vietettiin ensimmäinen oma joulu! Valmistelin sitä marraskuun lopulta asti. Sain melkein kaiken tehtyä mitä halusinkin. Ensi vuonna teen ehkä vähä vähemmän, tai aloitan aikaisemmin.


Vuosi on ollut kaikinpuolin hyvä!
Joka kuukauteen mahtuu vähän harmituksen aiheita, mutta enemmän niihin mahtuu iloisia asioita! Ainut asia mistä meillä "riidellään" on se; että kuinka ruokaa tulee kehua.

Jos Tero on laittanut ruokaa, se odottaa, että mä ensimmäisen haarukallisen maistettuani, ylistän sen safkan maasta taivaaseen. Lisäksi siitä on puhuttava 3-5 kertaa ruoan aikana ja ruoan jälkeen vielä kehua sitä niiiiiin paljon.

-Voi onpas tää hyvää!
-On kyllä niin hyvää!
-Kylläpä tää onkin hyvää!
-Voi vitsi, KIITOS, oli kyllä TOSI HYVÄÄ ruokaa! KIITOS!

Mä taas en tykkää, jos mun tekemälle makkarasopalle annetaan tommonen ylistys. Pelkkä -kiitos! riittää kun nousee pöydästä. Jos se ruskeasoosi ei oikein onnistunut, niin ei sitäkään silloin kehuta pelkän kehumisen vuoksi. Ja kun sanoo yhden (1) kiitoksen, ei se tarkoita, että ruoka oli pahaa. Se oli sitä samaa kun ennenkin. Ihan syötävää, hyvää ja sitä tehdään parin viikon päästä uudelleen! :)

:D Niin, että tästä meidän perheessä kinastellaan lopun elämää, ja toivon mukaan se on meidän perheen suurin murhe vuonna 2016:kin! :D

Veljekset kuin ilvekset


Ensi vuodelta odotan eniten yhteistä aikaa perheen kanssa. Vaikka sitä joka ilta näkeekin, niin silti odotan niitä oman perheen kanssa tehtyjä juttuja, joista muistoja kertyy. 
Omaa kuntoani ajattelin myös yli 10 vuoden makaamisen ja syömisen jälkeen ryhtyä ajattelemaan. Se EI kuitenkaan tarkoita, että lopettaisin suklaan syömisen. Haluan pystyä kävelemään suorassa ja menemään kyykkyyn. Ja ehkä tiputtaa muutaman kilon siinä samalla.
Toivon myös ihan äärettömän paljon terveyttä kaikille läheisille!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-Susanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti