Pitkän tauon jälkeen..

Hei vaan pitkästä aikaa!

Viimeinen kirjoitus on maaliskuulta ja siihenkin asti ehdin kirjoitella vain noin kerran kuukaudessa.

Nyt on ollut pidempi tauko mun väsymisen takia ( ne jotka lukee tätä tunteella, niin ei mitään vakavaa!! :D ) Kun iskä on tullut töistä ei mulla ole ollut mitään mielenkiintoa avata konetta, ei oo huvittanu, itseasias, en oo tässä tainnut istua kolmeen kuukauteen 10:ntä minuuttia kauemmin. Iltaisin oon saattanut nopeesti ajaa maitokauppaan ja samalla vaihtaa jotain fb-kirppis ostoksia. Viikonloppuisin on ollut yleensä paljon ohjelmaa. Kavereitakaan en taas oo nähnyt, kuukausiin. Niin paljon pitäis aina kyläillä sinne ja tänne ja tonne. Ja tehdä sitä ja tätä ja tota. 

 No nyt iskä on ollut kuukauden jo kesälomalla, ja nyt se on itseasias jo vanhempainvapaalla, kun mulla on kesäloma. Kuukauden päästä mä meen töihin.

Tää yhteinen kuukausi on hujahtanut ohi, kun kauan odotettu vessaremppa tuli valmiiksi, ja monta muutakin asiaa on jo todo-listalta ruksittu. Ollaan käyty sukuloimassa nyt kaikki viikonloput, paitsi silloin kun iskä oli laivalla. Tero on pessyt mattoja, tehnyt perunamaan, maalannut ja öljynnyt terassia, ja paljon paljon paljon muuta.

Lyhyesti sanottuna kevät oli ihan älyttömän raskas mulle, jaksaa täälä kotona päivästä toiseen samaa rataa, joka päivä, aamusta iltaan. Keväällä kun on kaikkia inspiraatioita ja auringonvalo saa kaikki ideat liikkeelle, eikä mitään niistä ideoista pääse toteuttamaan ajan puutteen vuoksi, niin vähemmästäkin mieli synkistyy.

Nyt sitten on urakalla tehty ympäripyöreitä päiviä ja sykitty, että kaikki haaveet saadaan toteutettua. Siinä samalla tietysti pitää tehdä ne kaikki normi arkijututkin. 

Kaikella ihanalla on siis ollut myös kääntöpuolensa. 

Nyt kuitenkin vihelsin pelin poikki toissapäivänä ja totesin siipalle, että NYT pidetään kuukausi kivaa ja tehdään jotain mitä mä haluan. Vaikka pelattais vain jalkapalloa yhdessä. Jotain mitä voidaan tehdä yhdessä. Me neljä. Mennään lomalle jonnekin. Käydään retkillä. Syödään ulkona. Nautitaan.

Meidän yhteistä lomaa on enää neljä viikkoa jäljellä, joten siitä pitää ottaa kaikki irti. :)

Parasta on ollut, kun mä oon saanut nukkua aamuisin. Yhden kokonaisen yön sain nukuttua tässä joku päivä sitten ( yli vuoteen ) ja siksi elänkin nyt toivossa, että sama toistuisi uudelleen.

Oikeesti parasta kaikessa on toi meidän iskä <3 

Sitä ei voi ikinä ylistää tarpeeksi, kun se vaan osaa kaiken ja on maailman paras iskä ja maailman paras mies! 

Odotan töihin paluuta avoimin mielin ja innolla, koska pääsen olemaan ja tekemään 8h päivässä sitä mitä itse haluan. Sitä kuulkaa kaipaa aivan älyttömästi, että saisi jonkun pienen asian tehtyä alusta loppuun asti keskeyttämättä. Muistan vieläkin sen tunteen kun menin Vinkkarin jälkeen töihin ja tein yhden hyllynpäädyn valmiiksi. Aika meni niin nopeasti, että tauotkin meni vähän ohitte. Mä niin keskityin ja nautin omasta ajasta ja omista ajatuksista :D 

Eniten mä odotan kumminkin sitä, että kaipaan takaisin kotiin.

Käyn vain kuukauden töissä ja meinaan jäädä loppuvuodeksi lasten kanssa kotiin. 

Uskon, että kuukauden jälkeen osaan taas nauttia kotona olemisesta eri tavoin.

Ja lapsetkin on sitten  jo taas kasvanu, Wauva täyttää syksyllä vuoden, Vinkkari 2,5v. 

Luulen , että raskain vaihe on nyt ohi :)

Että semmosta! Nyt tiedätte, että silloin kun Susanna on hiljaa, niin sitä ottaa päähän.

Nyt hiljaisuus on katkennut, ja mieli piristynyt!

Niin monta pihakirppisralliakin on mennyt ohitte toukokuun jokaisena viikonloppuna, että en oo viittiny edes sanoa kuinka älyttömästi on kiristäny otsalohkoa. Tällä viikolla kuitenkin huomasin tulevina viikonloppuina olevat kirppisrallit, että ehkä mun kesähaaveet sittenkin toteutuu, kun pääsen edes  paristi suhaamaan fordilla löytöjen perässä. :D

Naurakaa ken tahtoo, mutta mun arjen vastapaino on kirppikset, niistä mä saan hyvän fiiliksen, ikinä ei tiedä mitä löytöjä sitä tulee vastaan ;)

Nyt meinaan nauttia kesästä ja meidän ihanasta perheestä , hyvää kesää teillekin, toivottavasti teette paljon ihania muistoja yhdessä!! :)

-Susanna-

Aurinkoista maaliskuuta!

Hyvää maaliskuuta!

Nyt kevättää! Saako JO sanoa, että on kevät?

Mun lempparivuodenaika on ihan just täällä ja mä huomaan sen kaikesta.

On niin paljon energisempi olo ja tekee mieli laittaa kotia uuteen uskoon ja siivota kaappeja.
Oon yrittäny siivoilla kaikkia pieniä juttuja, joita tulee harvemmin tehtyä ja nyt samalla tulee inventoitua sit kaapeista pois kaikkea turhaa. Esimerkiksi fiskarsin juustohöylillä ei tee mitään! :D Yhden oon jo aijemmin myyny, nyt saa mennä vahinko kiertämään jonkun toisen kotiin.

Tammikuu oli pitkä ja sillon väsytti.
Helmikuussa alkoi jo valon määrä lisääntyä ja mieli piristyä. Järkättiin vanhojen likkakaverien kans vuosittainen tapaaminen.

Ilta oli jälleen ihan huikea ja tarkoitus oliskin, että yritettäis nähdä enemmän, kun kerran vuodessa.

Viikonloput vaan täyttyy kaikella ns. pakollisella, ettei meinaa muka kavereille jäädä aikaa. Täytynee harkita uudelleen omien synttärieni kohtaloa.. 10vuotta sitten pyysin kaverit viimeksi synttärikahville, pitäisköhän se päivä pyhittää ystäville lopun elämääni, niin olis jokavuotiset kesäjuhlat tiedossa tyttöjen kesken :) Ei huono idea ;)

Meidän Wauvakin alkaa olla jo iso poika. 5 kuukautta tuli täyteen jo melkein kuukausi takaperin ja pakollinen neuvolakäynti käytiin kuittaamassa hyvin arvosanoin. 

Reipas poika painoi 7700g ja oli 67,7cm pitkä.

Jäykkäkouristus, Polio ja viimeinen Rota annettiin samalla. Poika huusi kun syötävä ja oli aivan kamalaa puristaa sen reisiä ja käsivarsia, että se pysyis liikkumatta. Kuumettakin se sai, mutta se meni parissa päivässä ohitte.

Ollaan aloitettu nyt kiinteiden syöminen pikkuhiljaa. Puuroa yritin pari kertaa antaa, toisella kertaa vajaan teelusikallisen, ja siltikin hän oksensi samoin kun ekalla kerralla. Oon nyt sit keittäny sille jauhelihaa kerran ja jatketaan lihalla ainakin hetki vielä.

Eniten mä täpisen nyt tätä kevättä, kun alkaa kirpparit! Varasin salamana pöydän botniahallin megakirppikseltä lauantaina 15.5 , ja sainkin toivomani kulmapaikan. Viime vuonna siellä oli klo:10.00 aamulla ihmisiä enemmän, kun Tokmannin ämpärijonossa! Mä halusin olla ajoissa, mutta ne muut oli tullu paikalle varmasti jo 9.30. Ihmisiä oli niiiiiiiiin paljon, että aivan ahdisti. 

Nyt mä sit seuraavat 2 kuukautta mietin mitä kaikkea voin myydä, ja päätinkin heti alkajaisiksi, että elämä on liian lyhyt Iittalan lasien kaapissa säilömiseen. Ainakin 15 vuotta oon niitä mukana roudannu, joten nyt ne otetaan käyttöön! Nih. Eli kaikki eriparikupit lähtee ensimmäisenä kaapista! :)

Mammavaatteet on kaikki silitetty ja Wauvan vaatteistakin puolet. Huono aika kyllä myydä talvivauvan vaatekertoja toukokuun puolivälissä.. Noh..

Meidän pappakin täytti pyöreitä ja sai lahjaksi ompelukoneen! Ollaan puhuttu sen hankkimisesta vuosia, mutta mä oon niin surkee semmosen käyttämisessä, ettei oo ollu intressejä. Maksan mielummin ompelijalle, kun ompelen itte verhot. Tero taas on ihan päinvastoin toivonut sitä, ja niin kuulkaa, kun se illalla sen nosti tuohon pöydälle ekan kerran, vetäs se housut jalasta ja paikkas niissä olleen reiän. Eli hän myös osasi pujottaa langan ja puolata alalangan... jne jne..
Mä en vaan ymmärrä miten se voi osata kaiken?! Eikä se ollu edes perus Singeri.

No saipas se toisenkin lahjan veljensä perheeltä. He tuli meille lapsenvahdiksi ja antoi ravintolalahjakortin käteen. Ei huono!! :D Tuumailtiin koska viimeksi ollaan oltu jossain, niin viime kesänä oltiin häissä ja keväällä oltiin firmanjuhlissa. Ja mä olin raskaana.
Oli siis enemmän, kun sata jänistä lähteä kahdestaan ajelemaan ja tunnin verran pitikin miettiä, mitä ihmettä me nyt tehdään, kun ei vielä oo nälkä. Ajettiin Sulvalle Saleen hakemaan mulle litran verran alkoholia ja siinähän se ilta menikin mukavasti hihitellen :D Käytiin me Rossossakin syömässä ja tultiin ajoissa kotiin. Mutta olipas mahtavat neljä tuntia! :)

Sijoitin taas tänäkin vuonna kesäkukkien siemeniin kokonaiset 2€ ja oon valloittanut puolet keittiönpöydästä niiden kasvattamiseen. Tasan viikon ne on nyt tuossa olleet ja KAIKKI on lähteny kasvamaan, oho! Laitettiin Vinkkarin kanssa rairuohotkin jo, kun en mä yhtään ajatellut, että pääsiäiseen on vielä 2 viikkoa ja heinä on jo nyt kaikessa komeudessaan :D

Kyllä se nyt taitaa kevät olla kun Vinkkarikin on taas kipee, sunnuntaina kun herättiin oli se yön aikana saanu järkyttävän räkätaudin :( Nyt kun olis uus serkkukin syntynyt  jo kuukausi sitten, niin ei me meinata päästä ikinä häntä katsomaan, kun kokoajan on joku tauti menos. Papan pyöreät on myös kaffittelematta.
Toivokaamme nyt paljon aurinkoa ja valoa, niin päivät pitenee ja saadaan enemmän päivissä aikaiseksi! Ei nuo mun kylvöksetkään varmasti pane pahakseen jos saavat vähän aurinkoa osakseen :)

Iloista maaliskuun jatkoa ! :)

-Susanna-

Tammikuun arki

Heippa!

Tammikuu oli ja meni, ja nyt mennään jo kovaa kohti kevättä!

Tammikuu oli jotenkin tosi raskas, kylmä, ja pitkä!

Parasta oli papan talvilomaviikko, kun sai höllätä pikkusen tätä arjen pyörittämistä ja palautua jotenkin stressaavasta joulukuusta. Wauvan 4kk neuvolassa tuli sanomista hänen motoriikastaan.

Meillä oli selvä sitterilapsi. Kerroin heti kysyttäessä, että eipä oo kyllä tullu mieleenkään reenata wauvan kanssa mitään. Tässä arjen keskellä oon ollut tyytyväinen, kun hänet on saanut vaipanvaihtojen välissä pistää sitteriin ja keskittyä vinkkarin tarpeisiin.

Oon ollu ihan superväsynyt ja yöunet on ollu 5-6h välillä kauan. Nyt onneksi on helpottanut muutamana yönä. 

Aamulla ensimmäisenä sitä melkein odottaa jo iltaa, että pappa tulis kotiin.

8.30-11.30 meillä vaihdetaan neljät vaipat ja syödään aamupalaa ja lounasta. 

Koska mä en imetä, vaan pumppaan kolmen tunnin välein, vie sekin aina puolisen tuntia aikaa.

Plus niiden vehkeiden tiskaaminen, sapuskoiden tekeminen ja esille laittaminen ja pois siivoaminen. Kaikki tommonen yleinen vie niin paljon aikaa, että puolilta päivin tippuu ensimmäinen helpotuksen kivi sydämeltä, kun Vinkkari menee päikkäreille. Jos vain onnistun saamaan Wauvan samaan aikaan nukkumaan, ummistan omat silmäni heti siinä samalla ja kaikki muu saa jäädä.

klo 14.00 aikoihin katselen ulos auringonpaistetta ja haaveilen meidän iltapäiväulkoilusta.

Ensin pitää taas pumpata rintavarustus tyhjäksi, vaihtaa parit vaipat ja laittaa välipalaa. Niin ja syöttää wauva. Sitten alkaa pukeminen. Toivon mukaan päästään klo 15.00 ulos ja tunnin ajan kaikki on ihanaa ja täydellistä :D Klo 16.00 alan vihjailla Vinkkarille, että pian tarttis mennä sisälle laittamaan ruokaa. Noin 16.30 päästään sisälle ja väsään jotain syötävää (lue: teen siinä samalla kuus muutakin asiaa), kun pappa kotiutuu 17.30. 

Aaaaah, loppuillaksi on sitten puolta vähemmän keskittymistä ja tekemistä.

Sitä se on tämä meidän arki. Joka välissä toki leikin Vinkkarin kanssa legoilla, autoilla ja piirtelen. Laitan pyykkejä kaappiin ja narulle, sekä reenataan pottailua useasti päivässä.

Neuvolassa ne kyselee aina hoitajien perään. Jopa lääkäri kyseli! Että jos isovanhemmat, sisarukset tai kaverit (hä, oikeesti??) vois hoitaa välillä. No ei voi. Meillä tilanne on semmonen, että hammaslääkärissä jännitystä lisäsi pariin kertaan se, että herääkö Wauva vai ei. Hoitaja tosin oli tyytyväinen, kun sai kaksi kertaa laittaa tutin suuhun ;) Heh.

Kun asian on tiedostanut jo ennen lapsien hankkimista, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Se on vain järjestelykysymys. Huomenna meen parturiin klo 18. 

Muutaman tunnin hengähdystauot riittää aivan hyvin ja eilisen Prismassa käynnin jälkeen olo oli niinkun viikon lomalla olis ollu! 

Täytyy sanoa, että nyt on parin vuoden tauon jälkeen tuntunut välillä ihan hyvältä, että meillä asuu myös koira. Koska hän mahdollistaa mammalle omaa aikaa iltaisin puolisen tuntia, jolloin ehdin puhua puhelimessa tai kuunnella vain hiljaisuutta.  Sillä jaksaa vielä rutistaa nukkumaanmenorutiinit.

Vaikka tää arki on ihan törkeen raskasta välillä, jaksan silti uskoa, että meillä on edessä vielä ne täydet yöunet, jotka mahdollistavat arkipäiviin enemmän energiaa ja mahdollisuuden ehkä poistua joskus kotoakin. Jos ei vielä toukokuuhun mennessä näin ole tapahtunut, niin onni on, että pappa jää silloin kesälomalle- joka tarkoittaa samalla sitä, että mun töihin paluu lähenee heinäkuussa.

Silti tykkään olla kotona ja tykkään meidän arjesta. Se on huoletonta ja rentoa.

En mä tätä vaihtaisi enää siihen aikaan, kun iltaisin pelattiin kahdestaan yli kolme tuntia Angry Birdsiä. Kyllä meillä on aikaa vielä kahdestaankin joskus mennä, nyt ei ole sen aika, nyt on lasten aika <3

No kun tammikuu loppui, tuli tilalle helmikuu ja oli pakko funtsata Vinkkarin 2-vuotisbileitä.

Ton normaalin päivähömpötyksen keskellä, viiden tunnin unilla, EI kiinnosta leipominen ja siivoaminen. Saatiin me kumminkin hyvät juhlat järkättyä! Joululahjatkin saatiin pois pöydältä, tunti ennen ensimmäisiä vieraita. ;)

klo 14 - 20.30 , meillä kävi kakskymmentä sukulaista ja kaveria kakulla! Kaikki meni mukavasti, paitsi että illalla oksetti aivan älyttömästi. En tiedä missä välissä sitä olis ruokaa miettinyt, ilman että sitä olis pitänyt tarjoilla vieraillekin, ja se ei kuulunut meidän suunnitelmiin. Ei sit syöty. 

Alunperin oli tarkoitus että kaikki 25 tulee klo 17. Mutta sitten ei mun isovanhemmat olis tullu ollenkaan, koska ne olis ollu liian myöhään.Ja oli ihan kivaa, kun ehti jutella kaikkien kans, kun kaikki kävi tiputellen ja ehti mukavasti keitellä kahvia ja kaikki sai istua pöydän ääressä. 

Ja kun on iso porukka, ei kaikille sovi kumminkaan sama kellonaikakaan.

Ehkä meidän pitää ottaa muista mallia ja siirtyä kahden päivän juhlimiseen.

Meidän kaksivuotias Vinkkari kävi neuvolassakin ja oli 

90,2cm pitkä ja 14,3kg painava. Kaikki oli niinkuin pitääkin.

Wauva oli 4kk neuvolassa 64,6cm pitkä ja 6890g painava.

Mä en yhtään tykkää käydä neuvolassa. Se on niin kun FBI:n ristikuulustelu; noin 2 miljoonaa typerää, itsestäänselvää kysymystä puolessa tunnissa. Edellinen neuvolatäti(tyttö) oli niin svenskatalande, että suoritettiin käynnit på svenska. Nykyinen haluaa harjoitella suomea joten, käynnit on extrapaljon rasittavimpia. Kirjakieltä reenaten hän yrittää jutella smalltalkia ja mä lasken minuutteja, että päästään kotiin. :D Mä sanoin kyllä hänelle niinkuin edellisellekin, että; he väl lättare om alla få prata sit egen modersmål...

Mutta kun Hän haluaa harjoitella. Oikeesti kirjoitin viime neuvolakäynnistä kunnon stoorinkin, mutta jätin julkaisematta ;)

Nyt on taas hiukan saatu talletettua mietteitä, vaikka ne nyt ei kylmän tammikuun osalta ollutkaan niin positiivisia, niin kyllä se tästä taas! Pahin väsymys on nyt selätetty!

Kevättä kohti mennään, se on mun lemppari vuodenaika! Ens viikonloppuna on ystävänpäivä ja mä meen tyttöjen kans syömään. Pari kertaa vuodessa yritetään nähdä kaverien kans porukalla ja musta todellakin tuntuu, että olen muutaman tunnin vapaailtani ansainnut :)

Tähän postaukseen meni nyt melkein neljä tuntia, niin koitan sitten taas maaliskuussa nipistää jostakin sen verran ;) Ha så bra allihopa!

-Susanna-

Vuosi 2015

Moikka!

Ajattelin tehdä tämmösen pienen koosteen vuodesta 2015.

Meidän perhettä ei koetellut koko vuotena mikään negatiivinen asia.

Päinvastoin, ilon aiheita tuntui löytyvän jokaisesta arkisesta asiasta. 

• Vuosi 2015 alkoi sillä, että Vinkkari oli oppinut kävelemään ja meni tammikuussa tarhaan. Se tuli heti kolmen päivän päästä ekan kerran kipeeksi ja sairasteli vähän väliä koko kevään.
• Vinkkari täytti 1-vuoden ja mä leivoin elämäni ensimmäisen kakun. Kuvia ei muistettu ottaa ja se harmittaa tosi paljon!

1-vuotias 

• Mä tulin raskaaksi ja sitä alkuraskautta jännittäessä meni kevät. 
• Mä kävin hammaslääkärissä varmaan miljoona kertaa ja sairaalassa vedetiin 2 viisaudenhammasta. Selvisin kuitenkin hengissä jokaisesta kerrasta! Huh!
• Saatiin tehtyä pihalle viljelyslaatikot, joihin istutettiin herneitä, salaatteja, retiisejä, porkkanoita ja mansikoita. Ens vuonna ei laiteta kun mansikoita, koska kaikki vihreät jäi syömättä! :D

Ainoat puutarhatyöt tein keväällä kun vielä jaksoin. Kivalta nämä näytti mutta syömättä jäi.

Äitiyspakkauksen otin. Enkä tehny sillä mitään. Meillähän on jo kaikki ennestään!
Mahakuvat toukokuulta ja syyskuulta.

• Toukokuussa oli megakirppis botniahallissa ja siitä alkoikin kirppiskesä. Kiersin monta pihakirppistä ja kaahasin menemään löytöjen perässä. Muutama pihakirppis jäi välistä ja ne harmitti ylipaljon, koska olin löytänyt intohimoisen harrastuksen. Opin sen, että nopeus ratkaisee ja paikalla pitää olla ekana! Viidestä ensimmäisestä pihasta tekee löytöjä. Sen jälkeen voi yhtä hyvin lähteä himaan, koska muista pihoista on jo ne löydöt tehnyt joku muu. Toivottavasti pääsen kiihdyttelemään fordilla ensikesänäkin pihoista pihoihin! :)
• Focus on tosiaan pysynyt meidän perheenjäsenenä jo viisi vuotta, ja toivon mukaan se pysyy meidän matkassa ensi vuonnakin!

Pata oli yksi parhaimmista löydöistä! Olisko se maksanu 25€?!
Liukumäki 6€, traktori 5€ ja maitotonkka 6€

Ikean lamppu 5€, polvivillasukat 6€, Franklinfanille pehmo 1,50€
ja matkarattaat 10€

• Kesällä syötiin paljon mansikoita, käytiin Keskisellä ja Ähtärissä. Vuokrattiin asuntoauto ja todettiin sen olleen aika paska ratkaisu, kun 1,5 vuotias olis pitänyt saada nukkumaan. Iskä teki Vinkkarille oman huoneen ja mä kasvatin mahaani, olokin oli puoliväliin asti ihan hyvä.
• Sain myös osallistua huikeisiin polttareihin ja aivan uskomattoman upeisiin häihin! 
• Uskalsin vuosien suunnittelun jälkeen jättää omat synttärit välistä ja jatkan perinnettä ensi vuonnakin! En tykkää järjestää juhlia, mutta joudun sen nyt äitinä kuitenkin tekemään. Tästäkin syystä voin hyvillä mielin jättää omat synttärini loppuelämäkseni juhlimatta! 

Kesä :)

Verhot uupuu kuvasta, mutta lopputulos oli huippu!

• Syksyllä sain ennen synnytystä viettää omaa aikaa monta viikkoa ja ne viikot oli kyllä mahtavia. Täytin päiväni kaikella sellaisella mitä mä itte halusin tehdä, koska muistutin itseäni joka välissä siitä, ettei omaa aikaa ole luvassa ainakaan viiteentoista vuoteen. 
• Ostin ekan älypyhelimeni, siis kosketusnäytöllisen, jonka ostamista vastaan olin taistellut monta vuotta. Ja niin siinä kävi, että paras hankintahan se oli koko vuotena!
• Tapasin myös kummejani enemmän, kuin muina vuosina ja rakensihan kummisetä meille leikkimökinkin! Ikeassakin käytiin ja Vinkkari pääsi heidän traktorin kyytiin pariinkin kertaan!

Porkkanat meni hepoille ja loput homehtui kaappiin.
Traktori oli aika mahtava elämys :)

• Inhosin raskaana olemista 20 viikon jälkeen. Olin taas iso kun valas. Paino nousi taas melkein 20 kiloa, jotka lähti jälleen alle kuukaudessa poiskin, mutta jättivät muistoksi tyhjän roikkuvan vatsanahkan. Sanoisinko, että mahasta näkee, että se on parissa vuodessa kahteen kertaan lihotettu ja leikattu navasta asti auki. Vatsalihakset on revitty ja kroppa on surkeimmassa kunnossa ikinä. Lupaan että ensi vuonna tähän tulee muutos, enkä ainakaan ole raskaana koko vuonna!
• Synnytys oli koko vuoden kauhein kokemus. Yli viikon ravasin sairaalassa katsomassa trombosyyttiarvoja ja makaamassa käyrillä. Lopullinen synnytys kesti 29h ja se päätyi kuitenkin taas hätäsektioon. Haava vielä vuosi kotona ja jouduin taas käydä viikon verran näytillä. Koko lysti maksoi yli 500€. Henkilökunta ja sairaalassaoloaika olivat kuitenkin miljoona kertaa paremmat, kuin ekalla kerralla! Ruusuja pitäisi lähettää!!
• Wauva oli koko vuoden suurin ja ihanin saavutus! Paranin leikkauksesta nopeasti ja nautin alusta asti ihanasta pienestä pallerosta! Leijonaemo syntyi minussa uudelleen ja murisen mielessäni usein kaikelle, ehkä vähän hormoonien takiakin.

• Nimen keksiminen oli taas todella vaikeaa, päätin ristiäispäivänä, että Wauvan nimi alkaa tuplaweellä. Ristiäiset meni ihan ok, muutama asia harmittikin, mutta eniten harmitti ettei otettu tästäkään juhlasta kuvia! Kakku oli juhlien kruunu, se maistui täydelliseltä!

Yritin kuvata sankaria myöhemmin. Aika huonolla menestyksellä :D

• Loppuvuosi oli arjen opettelua, päivät on niin täynnä lastenhoitoa ja kotitöitä, ettei sitä ymmärrä itsekään. Lupaan ensivuonna jättää kotitöitä enemmän  iltoihin, kun iskäkin on kotona ja nauttia vielä alkuvuoden äitiyslomasta.

Isänpäivä leivät, mamma luovutti maitoa keskosille (vieläkin luovutan) ja
ehdinpä askarrella myytävistä tavaroista saaduille rahoille oman purkinkin.

• Vietettiin ensimmäinen oma joulu! Valmistelin sitä marraskuun lopulta asti. Sain melkein kaiken tehtyä mitä halusinkin. Ensi vuonna teen ehkä vähä vähemmän, tai aloitan aikaisemmin.

Vuosi on ollut kaikinpuolin hyvä!

Joka kuukauteen mahtuu vähän harmituksen aiheita, mutta enemmän niihin mahtuu iloisia asioita! Ainut asia mistä meillä "riidellään" on se; että kuinka ruokaa tulee kehua.

Jos Tero on laittanut ruokaa, se odottaa, että mä ensimmäisen haarukallisen maistettuani, ylistän sen safkan maasta taivaaseen. Lisäksi siitä on puhuttava 3-5 kertaa ruoan aikana ja ruoan jälkeen vielä kehua sitä niiiiiin paljon.

-Voi onpas tää hyvää!
-On kyllä niin hyvää!
-Kylläpä tää onkin hyvää!
-Voi vitsi, KIITOS, oli kyllä TOSI HYVÄÄ ruokaa! KIITOS!

Mä taas en tykkää, jos mun tekemälle makkarasopalle annetaan tommonen ylistys. Pelkkä -kiitos! riittää kun nousee pöydästä. Jos se ruskeasoosi ei oikein onnistunut, niin ei sitäkään silloin kehuta pelkän kehumisen vuoksi. Ja kun sanoo yhden (1) kiitoksen, ei se tarkoita, että ruoka oli pahaa. Se oli sitä samaa kun ennenkin. Ihan syötävää, hyvää ja sitä tehdään parin viikon päästä uudelleen! :)

:D Niin, että tästä meidän perheessä kinastellaan lopun elämää, ja toivon mukaan se on meidän perheen suurin murhe vuonna 2016:kin! :D

Veljekset kuin ilvekset

Ensi vuodelta odotan eniten yhteistä aikaa perheen kanssa. Vaikka sitä joka ilta näkeekin, niin silti odotan niitä oman perheen kanssa tehtyjä juttuja, joista muistoja kertyy. 

Omaa kuntoani ajattelin myös yli 10 vuoden makaamisen ja syömisen jälkeen ryhtyä ajattelemaan. Se EI kuitenkaan tarkoita, että lopettaisin suklaan syömisen. Haluan pystyä kävelemään suorassa ja menemään kyykkyyn. Ja ehkä tiputtaa muutaman kilon siinä samalla.

Toivon myös ihan äärettömän paljon terveyttä kaikille läheisille!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-Susanna-