Äitienpäivää ja kuolaa..

Noniin, taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin. Eilen en ehtinyt koneelle ollenkaan, lauantaina alle kymmenen minuuttia silloinkin. Koko viikonloppu meni kyläillessä, koska eilen oli äitienpäivä. Perjantaina oltiin mammatreffeillä på svenska ja silloin jo mietin, että kuinkahan käy, kun neljä peräkkäistä päivää on ohjelmaa ja kolmen-neljän tunnin kärrypäikyt jää ottamatta. Ihme kyllä rytmi ei ole mennyt sekaisin, vaikka tavallista väsyneempi poika selvästikin on ollut. Niin on ollut mammakin. Eilen nukahdettiin Suomi-Venäjä pelin kolmannessa erässä sohvalle ja siirryttiin vasta kolmelta sänkyyn, silti unta riitti taas aamukahdeksaan asti. 

Ensimmäistä äitienpäivää juhlistettiin meillä kupillisella kahvia ja muutamalla suklaanpalalla, sänkyyn tarjoiltuna. Olin jo alkuviikosta sanonut, että mielestäni äitienpäivä ei ole mikään lahjajuhla, turha siis ottaa stressiä mistään lahjoista. Tulilatvakin, jonka sain VinkkarinPapalta synnytäneiden osastolle 13 viikkoa sitten, puhkesi nyt uudelleen kukkaan selvästi äitienpäivän kunniaksi. Oma äitienpäiväni oli äkkiä juhlittu, kun neljä muuta äitiä oli juhlittavana. 

Neljän päivän aikana meillä on myös aloitettu älytön nyrkin ja sormien syönti, kuolaaminen, puklaaminen ja käännyttykin on jo moneen kertaan kyljeltä vatsalle. Sain myöskin huomata, että syömäni raaka sipuli olisi kannattanut jättää syömättä. Tänään kyläilin parhaan ystäväni luona lähes puolen vuoden tauon jälkeen ja siellä tunnelmaa latisti Vinkkarin kamala huuto. Kotia päästyämme poika nukkui, ja herättyään alkoi jäätävä kirkuminen. Olemme siis kokeneet nyt ensimmäisen mahakipurääkymisen. Ihan kamala kokemus.

  Lupaan olla syömättä sipulia!

Tulilatva heräsi henkiin äitienpäiväksi!

Tässä myöskin eräs tuore äiti hymyilee.

12 päivää vanha

Meillä syödään nykyään nyrkkiä, koko ajan.

Ihan koko ajan.

Ja kuola vain valuu. Tässä kuvassa olen itse kääntynyt kyljeltä vatsalle.
Vinkkari 13vkoa 3päivää.

Sellasta. Aloitin tänään myös karkkilakon. Ei siitä sen enempää. Pakkaa olemaan aika huono selkäranka, niin hehkutan vasta sitten jos se pitää tai jos sillä on vaikutusta. Tavoitteena on pudottaa painoa kilo, koska tavoitteet pitää olla realistisia. Jos onnistun, asetan sitten vasta uuden tavoitteen! ;) Ikinä en oo laihduttanu (tarvetta kyllä olis), mutta en aloita vieläkään. Ainoastaan karkkilakon toukokuun loppuun asti. Saa nähä kuinka mamman käy. :)