Torstai-huomenta-päivää!

Se olis jo torstai menossa tätä viikkoa. Eilinen meni taas ihan siivillä, koko päivän oli ohjelmaa. Nukuttiin (taas!) puolille päivin ja heti siinä ylösnoustessa päätin, että tänään on siivouspäivä. "Rankaisin" itseäni kun tuli jo kolmas aamu putkeen nukuttua niin myöhälle, etteihän nyt tällainen peli vetele! Eihän tämä yhteiskunta sillälailla pyöri, että joka päivä vain maataan ;) 

Ja voi jee, kun tuli hyvä mieli siitä, että kolme tuntia tukka putkella siivosin, pesin pyykkiä ja laitoin ruokaa! Illalla uni maistui, kun sai ulkona kuivatetun lakanan päälle laittaa maate ja pussilakanatkin olivat ihan uudet, ensimmäistä kertaa laitoin viime kesänä Ikeasta ostetut oranssi-valkoiset pussilakanat. Ne oli kyllä aika ohkasta kangasta, eikä niissä ollut kulmissa reikiä, mutta oli ne hienot, niin pirteät ja raikkaat! 

Nukuin niin hyvin, että heräsin aamulla ensimmäisen kerran vasta kahdeksalta, kun mersun ääni kuului lähtevän pihasta, Vinkki ei heränny edes siihen. Nukkui sängyssään reilun 8h ja oli sitä ennen nukahtanut jo sohvalle :)

Iltapäivällä tuli vielä leivottuakin, saatiin illaksi yllättäen vieraita. Mun mielestä on jotenkin mukavaa kunnioittaa vieraita siten, että on jotakin tarjottavaa. Ei olla enää sen ikäisiä ja asuta yksin missään "kämpässä", että tuodaan kahvikuppi käteen, jotta siinon! Kyllä mut ainakin on siihen kasvatettu, että kun kylään mennään sovittuna päivänä ja -aikana, niin jotakin viedään mukana, ja jos tulee vieraita, niin pitää jotakin "nisua" tms. olla tarjolla. Poikkeustapauksia löytyy, mutta noin niinkun yleensä. 

Leivottiin sitten mokkapaloja VinkkarinPapan kanssa, kun niihin ei tuu mitään kaakaojauhetta kummallisempaa, kaikkia tarpeita löytyi valmiiksi kaapista. 

Taikinan teki vartissa ja saman verran se oli uunissa.

Mokkapalojen Resepti:

POHJA:

3 dl sokeria

4 munaa

5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

3 tl leivinjauhetta

 2 tl vaniliinisokeria

2 dl maitoa

200 g voisulaa

KUORRUTUS:

1 iso paketti tomusokeria

50 g voisulaa

5 rkl vahvaa kahvia

1 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniliinisokeria

OHJE:

Sulata rasva ja laita se jäähtymään

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon vuorotellen maidon kanssa.

Sekoita joukkoon voisula

Uuniin 200 astetta ja 15 minuuttia

Sulata kuorrutuksen voi

sekoita kuivat aineet keskenään, lisää siihen kahvi ja voisula

Tee kuorrute vasta sitten kun pohja on jäähtynyt, koska se jähmettyy nopeasti. 

Nestettä kannattaa kuorrutteeseen lisätä varoen, ettei tuu vahingossa liian löysää, eli mittaa tarkasti kahvi ja voi. Koristeluun nomparelleja.

Kyllä tuli hyvää ja vieraillekin kelpas! 

Vieraat toi Vinkkarille uusia vaatteita lahjaksi ja mamma ainakin oli jälleen tosi onnellinen! Viikko sitten saimme vanhalta työkaverilta pussillisen vaatteita ja olin niin vilpittömästi onnellinen niistä! Voi ne oli niin hienoja, kauluspaitoja ja kaikkia! Poika oikeasti kasvaa ihan silmissä. Aamut alkaa nykyään sillä, että kun yökkärit on otettu pois, haen 2-3 bodyä laatikosta ja sit kokeillaan mikä mahtuu vielä päälle.Taas tänä aamuna rääkkäsin lapsiparkaa pukemalla sitä kolmeen kertaan :( 

Mamman pieni vauva alkaa olla jo niin iso poika!

Vinkkari 12vkoa 5 päivää
Tämäkin lahjaksi saatu body tais olla jo viimeisiä kertoja päällä.

Tuli tuosta kuvan tutista mieleen, miten aamulla etsin kaapista 6 muuta tuttia, josko välillä vaihdettaisiin. 

Joo ei. Ne muut oli silikonisia, kuvassa oleva on luonnonkumia. Heti silloin aluksi vaihdoin tuttia varmaan päivittäin.. yksi oli siellä ja toinen täällä, pääasia että niitä oli kädenulottuvilla. Sitten tuo yksi näköjään on jäänyt ja sitä virutellaan silloin tällöin, on vissiin pari kertaa steriloitukin. Mutta ei kelvannut tosiaan enään ne silikoniset. Mä kun jotenkin en ollut uskonut niitä tarinoita "kun ei meillä kelvnnut, kuin sen ja sen mallinen tutti tai pullo". Vaan niin tämäkin sankari maisteli eri firmojen, eri mallisia ja eri kokoisia tutteja. Maiskutti, maiskutti ja maiskutti, kunnes ehkä kymmenen sekunnin kuluttua sylki kaaressa tutin suustaan. Sitten seitsemäntenä vaihtoehtona annoin vanhan tutin takaisin, sait tahtosi läpi, olehyvä. :D

Olen  huomannut itsessäni sen miten tärkeää on kokea ja kokeilla eri asioita äitinä. 

Tai, että asioita ei jotenkin usko, ennenkuin sattuu omalle kohdalle.

Toisten ohjeita ei kiinnosta todellakaan kuunnella, ei vähääkään. Eriasia jos joku kertoo, kuinka meillä on mennyt niin ja näin, meillä se asia toimi sillälailla jne, silloin voin kuunnella ja poimia omasta mielestäni hyviä ja kokeilemisen arvoisia ideoita tulevaisuuden varalle.

Sitä nykyään helposti tulkitsee toisen ihmisen lausemuodon väärin, yleensä toinen ei tarkoita mitään pahaa, äidillinen korvani vain saattaa kuulla sen arvosteluna. Ne on nämä hormoonit, jotka ovat herättäneet minussa leijonaemon, joka ihan varmasti tietää mikä omalle lapselle on parasta, turha tulla neuvomaan. Ugh!

  :D

Toinen samanlainen asia on imettäminen. Voi tuo niin kuuluisa asia, josta jokaisella tulee olla mielipide nyky-yhteiskunnassa, riippumatta siitä onko lapsia vai ei. 

Se on vähän sama asia kun kysytään; 

Koskas teille tulee lapsia?

 tai

Imetäksä?

Mitä kuule teet sillä tiedolla???

 Kokeilkaapa miettiä jokainen nyt seitsemän sekuntia vastausta tuohon ensimmäiseen, jos se ei olekaan hykertelevän kikattava "no emmä ny tiiä--hihihhi--" . Haluaisitko kuulla vastauksen? Olisitko valmis kuulemaan jonkun muun vastauksen?

Nii'in. 

Entäs sitten tämä jälkimmäinen. Niin, et taida silläkään tiedolla mitään tehdä, korkeintaan vastauksen kuultuasi lokeroisit vastaajan sillä sekunilla johonkin kastiin. Jokaisen tulevan äidin tulisi tietää imettämisestä se, että se on aluksi todella hankalaa, nännit on ruvella, tissit on kipeät, vauva ei saa otetta, eikä kaikilla edes tule maitoa, tai jotakin muuta. Mutta se on varmaa, että jokainen tuntemasi naispuolinen ihminen tulee sinulta kysymään; imetäksä?

Itse olen tehnyt aika yksinkertaisen jaon kysyjien kesken. Mitä vanhempi kysyjä on, sitä helpommalla pääsee kun vastaa vain joo.  Ensimmäistä kertaa itse juttelin pari viikkoa sitten tien päässä asuvan mumman kanssa, eikä mennyt kauaakaan, kun mumma kysyi; Ge du bröst åt an? - Joo'o - Heee noooo braaa!!! Asiasta ei sen enempää keskusteltu. Sodan aikana tuskin annettiin muuta kuin tissiä, joten en viitsi edes ajatella mihin keskustelu olisi johtanut, jos olisin vastannut jotain muuta. Itseni ikäisten kanssa asiasta voi jopa keskustella, mutta siltikin olen sitä mieltä, kuka sillä tiedolla mitään tekee? Näyttääkö poika siltä, ettei se ole ruokaa saanut? Sitten taas huomaan, ettei kysyjä pahaa tarkoittanut, se kysymys nyt vain kysytään siinä samassa lauseessa yöheräämisten kanssa, eikä kukaan muistele vastausta huomenna. 

Joten vähemmällä pääsee kun vastaa vain : joo. :)

Tulipaha nyt avauduttua, mutta sitä varten tämän blogin kai aloitinkin. Päivänjatkoja!