Laiskottelua

Oon yrittänyt pitää kerran viikossa päivän jolloin en tee mitään. Tänään oli sellainen päivä, päätin sen jo eilen, koska toi neljä päivää putkeen kotoa poistumista, oli ihan liikaa mulle. VinkkarinPappa tapaa kysyä töistä tullessaan, mitenkä mun työpäivä on mennyt. Se tuntuu kyllä mukavalle, että se kysyy, koska jos joku olettaa, että äitiyslomalla syljetään kattoon, niin ei ainakaan meillä. Tänään kuitenkin pidin vapaapäivän, joka alkoi sillä, että herättiin tissille puoli kahdeksan. VinkkarinPapan herätyskello soi 7.45, eikä se luonnollisestikaan herännyt siihen, tuhisi vain tyytyväisenä. Poikakin nukahti takaisin unille mamman kainaloon kahdeksan pintaan ja samat aikeet oli mullakin. Mietin kuitenkin taukoamatta, jos nukahdan, Pappa ei herää töihin. Hoin siinä sitten tunnin ajan, nouse jo, nouse jo. Yhdeksältä se nousi, vei koiran aamupissalle ja lähti töihin, sitten Vinkkari heräs kymmeneltä. Syötiin taas tissiä ja mietin siinä makoillessani päivän mahdollisia kotitöitä ja ruokaa, kunnes muistin, että tänään lupasin pitää vapaapäivän. Niinpä pistin silmät kiinni ja nukahdin. Aamukahvia tarjoilin itselleni noin kello kolmetoista :P

Kyllä oli mukava herätä ja miettiä haluaisinko tehdä tänään mitään, siis yhtään mitään. Päädyin siihen, että pitkä ja rento kärrylenkki voisi olla paikallaan neljän päivän tauon jälkeen. Pitkä on suhteellinen käsitys. Jos asuisin korttelissa, jossa katseltavaa riittäisi ja joka päivä voisi valita uuden lenkin, silloin se kärrylenkki olisi päivittäin oikeasti pitkä. Vaan jos asuu maalla, soratien varrella, voi vain valita käveleekö oikealle vai vasemmalle. Päädyin tänäänkin vasempaan, koska sielläpäin on hevosia ja niiden varsoja (on edes jotakin katseltavaa peltojen lisäksi). Ja se lenkin pituus oli oikeasti sopivan pitkä jos katsoo mun viimeaikaista urheilutaustaa ja kuntoa yleensä. Ehkä noin kolme kilsaa, ihan sama. Meillä ei lasketa.

Ja voi kyllä oli mukavaa lenkin jälkeen ottaa oma aikaa reilu pari tuntia. Pistin kyllä pyykki- ja tiskikoneen päälle, keräsin kuivat pyykit kaappeihin ja menin rikkaimurilla kämpän ympäri, mutta niitä ei lasketa. Istuin hiljaa tässä koneella oikeasti neljästä puoli kuuteen ja vain olin ja luin blogeja. Facebookista hoksasin, että tulee Suomi-Saksa (Suomi voitti 4-0), avasin telkkarin, laitoin metripizzaa, ranskalaisia ja nakkeja uuniin ja jatkoin oleilua Vinkkari sylissä.

Olo on edelleen jotenkin seesteinen, rauhallinen ja sanoisinko levännyt. Mä oon vain ollut. Ihanaa! :) Kyllä huomenna taas jaksaa suorittaa tätä kotiäidin ammattia ihan uudella tarmolla, kun yhden päivän on laiskotellut huolella!

Pappa hoitaa, mamma bloggaa ;)