Päivässä on liian vähän tunteja.

Tänään taas olen saanut huomata, että päivässä on aivan liian vähän tunteja. Pienen vauvan äitinä tunnit vain katoaa ilmaan, ilman että jää mitään näkyvää jälkeä. Tänä aamuna nukuttiin kyllä tosi myöhälle, noustiin vasta 11.00 aikoihin. Sitten kun vaippa ja vaatteet oli vaihdettu, maitoa juotu kahteen kertaan ja lopulta saatu miehenalku vaunuihin, kello oli lähempänä kahta. Olin mä kahvia kerenny juoda  kupillisen, vähän toistakin. No pihalla oli hieno ilma ja otin vartavasten kameran mukaan sillä ajatuksella, että saisin talteen jotakin kevään merkkejä. Mullahan ei oo järjestelmäkameraa, aivan normaali Nikon Coolpix digikamera ja kyllä silläkin toimeen tulee, ainakin vielä.

Kärrylenkillä käytiin heppoja katsomassa

Ei ole montaa päivää vanha tämä varsa

Tähän kohtaan jäi maanantaina kirjoittaminen, kun osui jälleen huono ilta pojalle. Loppuraskaudesta istuin välistä kaksitoista tuntiakin koneella, nykyään ei meinaa löytää aikaa puoleksi tunniksikaan. Nyt on kuitenkin poika vaunuissa pihalla ja otan itselleni aikaa tunnin, ihan sama kaikki pyykit ja keittämiset. 

Niin niitä kevään merkkejä tuli eilen kuvailtua täällä "meidän tiellä" ja kyllähän niitä löytyi vaikka muille jakaa. Harmikseni en tänään saanut kameraa viritettyä, kun törmäsimme rusakkolaumaan. Ainakin neljä niitä oli, mutta keskittymiseni meni kaikki koiran kiinni pitämiseen, se nimittäin sekos ihan täysin :) Kokemus se oli sekin nähdä, kuinka meidän sekaroituisesta pilkisti esiin beagle-rotuakin, kun metsästyskoiran nenä jäi etsimään jälkiä.  

Varma kesänmerkki kun sammakot saapuu! Tässä yksi epäonninen.

Oli ihan erilaista olla kävelyllä sillä ajatuksella, että etsii jotakin kuvattavaa, se oli oikeasti tosi mukavaa! Kiersin meidän tonttiakin ympäri monta kertaa ja löysin orvokinalkuja vähän joka puolelta, tokikaan en yhtäkään sieltä mistä olisin toivonut. Ainahan voin kaivaa ne ylös jos siltä tuntuu. Toistaiseksi saavat jokainen kuitenkin kasvaa siellä missä lystäävät :)

Olen kauan miettinyt järjestelmäkameran ostamista, mutta en ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi ison kokonsa vuoksi. Olen jotenkin jäänyt jumiin siihen ajatukseen, ettei sitä tulisi käytettyä, koska kuka sitä nyt jaksaisi kantaa ja rehata mukanaan, on tuolla hoitolaukullakin jo kokoa ( ja painoa ). Toisekseen en välttämättä halua ns. pilata niitä ainutlaatuisia hetkiä kokonaan kameran takana seisomiseenkaan. Sanotaanko, että tällaisia paikallaan olevia kohteita, kuten yllä olevat kukat, niitä varten järkkäri varmasti olisi hyvä, mutta tilanteisiin "hei oota mä otan susta kuvan", se ei ehkä sovi, ainakaan minulle. Jätän sen vielä siis kauppaan odottamaan.

Kokeilin sen sijaan vaihtaa asetuksia tuossa omassa kamerassani, ja tuntui ainakin, että koirakin siinä vähän kaunistui.. en sit tiiä. 

Mimmi

Eilen illalla oli viikon yksi kohokohdista, "pääsin" kauppaan. Nautin kotona olemisesta ja puuhastelusta niin paljon, että sunnuntaina hoksasin, etten viikkoon ole poistunut kotoa. Toki painavin syy lähtemättä jättämiselle on vauva. Ennenkö äiti on päässyt suihkun, föönin, ripsivärin, vaatekaapin ja jääkaapin kautta, siihenkin menee jo aikaa. Saati sitten siinä samalla pukea, syöttää ja vaihtaa vaippaa. Koirakin pitäisi viedä ja tissit pumpata... kappas meni taas kolme tuntia. Sitten kun johonkin pääsee niin kaikki on hyvin ja kun kotia pääsee, olo on kuin olisi maratonin juossut -> never again. Mutta viikon päästä tuntuu taas siltä, että kaitpa sitä johonkin vois mennäkin. Ehkä kun poika kasvaa ja kesä tulee, pukeminen vähenee.. ehkä sitten tulee lähdettyä herkemmin, iso ehkä.

Nyt on se -tunti itselleni aikaa- mennyt, ehkä huomenna uudelleen. Lopuksi vielä kuva eilisestä heräteostoksesta! :)

Kyllä näistä kelpaa juoda!