Voi olis jo syksy, tai menispä neljä viikkoa tosi nopeesti.
Oon niin hiusjuuriani myöden täynnä jo näitä helteitä. Lehdessäkin luki tänään, että heinäkuussa mitattiin 26 hellepäivää (ne loput on varmaan satanu). Sori ny tämmönen masis-postaus, mutta, hemmetti soikoon! Ens viikolle on taidettu luvata jokaiselle päivälle 28-30++ astetta. Istumme Vinkkarin kanssa nyt sitten viidennen vai jo kuudennenkin viikon sisällä.
Facebook on muuten nyt täynnä ihmisten reissukuvia, lomakuvia ja vaikka mitä rantakuvia, koska kaikki nauttii kesän kuumista päivistä, vaan ei me! Mä en oo edes ottanu kuvia moneen päivään, kun ei niissä vaihdu, kun säkällä vaatteet jos nekään, ei vaan oo mitään tekemistä, mitä kuvata.
Syödään ja katotaan telkkaria.
Mut syyskuussa meinaan ottaa kuvan jos toisenkin, koska silloin mä olen kesälomalla!
Pappa aloittaa vanhempainvapaan ja mekin voidaan duunailla jotain kivaa, koska sitten ei vaan voi enää olla näin kuuma, eihän voi!?! Mä niiiiiiiiin odotan syyskuuta, ehkä pihallakin tarkenis silloin kaivaa jotain ja ennekaikkea sitä, että poika voi olla menossa mukana :) Meinataan lähteä Uumajaankin käymässä :) Vinkkari osaa jo varmasti kuukauden-parin päästä olla rattaissa paremmalla ryhdillä, kenties jopa istuakin, niin on helpompi lähteä sen kans shoppailemaan. Ollaan tähän mennessä kerran käyty vaunuilla ostoskeskuksessa, niin lähetään sit heti toisen kerran ulkomaille ;) Muuten mä odotan meidän yhteistä aikaa eniten, koska nyt kesän aikana lähestulkoon jokaikinen Papan vapaapäivä on menny kyläilemiseen puolin ja toisin, eikä oman perheen kesken ole ehditty tehdä oikeastaan mitään, niin paitsi kyläillä. Toisaalta ne kyläilyt on sellasia kerran vuodessa tapahtuvia kyläilyjä, niin kyllähän niitäkin oikeastaan omalla tavallansa odottaakin :) Ja ollaanhan me käyty muutaman kerran ulkona syömässäkin ja ne on niitä hetkiä, kun tämä mamma nauttii! <3 Onnea on oma poika ja rakas mies, oma ihana perhe! <3
Pois hus helteet nyt jo, että voitais pian taas tehdä jotain mukavaa! Vaikka autossa on ilmastointi, niin poika hikoaa selän puolelta sen verran kovaa, että mun on pakko istua takapenkillä viihdyttämässä sitä, oli matka mikä hyvänsä. Siitä on hauskuus ja mukavuus kaukana, kun ensin hikoaa ja huutaa autossa, perillä on väsy siitä huutamisesta, nälkäkin tulee ja itkettää, ja taas pitäis mennä takasin sinne turvaistuimeen ja sama rumba alkaa toisen kerran :D Joku siellä nyt ideoi kuitenki ratkaisuja tähän, niin kyllä meillä on märät rätit mukana ja istuimen pohjalla on puuvillainen tyynynliinakin.
No nyt taas helpotti kummasti ja ilmakin on viilentyny, jotta mä meen ny terassille hetkeksi istumaan ja nauttimaan omasta ajasta. Poika on nukkunu jo pari tuntia ja iskä on työkamujen kans pitääs kivaa, niin taidanpa ottaa yhden Koffin vain kaveriksi tuonne kesäillan hiljaisuuteen ja olla vain :)
Ha så bra, natt natt!
-Susanna-
