Hyvää perjantaita!
VinkkarinPappa antoi pojalle aamulla kurkunpalan käteen ja sehän kelpas! :D
Mä jotenkin jännitän kaikkea uutta tämän lapsen kanssa ja oikeastaan se onkin Pappa meillä, joka näyttää ensin mallia mulle ;) Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta niin se vain on. Ekan kerran lusikan lapsen suuhun laittoi pappa ja kylvettämistä mä en oo vielä edes kokeillut (luotan papan hauksiin enemmän, kuin omiini). Tänäänkin toi kurkku oli Papan idea ja Vinkkari oli todella innoissaan asiasta!
En tiedä miksi mua jännittää, pelkäänkö lapsen kasvua vai mitä ihmettä, heh, aika naurettavaa, mutta.. Haluan kuitenkin olla paikalla päättämässä uudesta asiasta ja tänäänkin sain tahtoni läpi, että kolikon kokoinen pala leikattiin "vähän" isommaksi. Uusia juttuja on niin hämmästyttävän jännittävää seurata, että melkein hengitystä pitää hetken pidättää. Hiirenhiljaa mä seuraan mitä tapahtuu, kuinka poika reagoi ja olen valmiina pysäyttämään tilanteen, jos jotain yllättävää tapahtuu.
Äidinvaistot on kokoajan läsnä ja haluan hallita tilannetta.
Mä tykkään jotenkin, että me koettais kaikki yhdessä, perheenä, kolmistaan. Tiedän, ettei se ole pian enää mahdollista, koska mä palaan töihin. Luotan kuitenkin VinkkarinPappaan eniten tässä maailmassa ja uskon poikien pärjäävän paremmin kuin hyvin täällä kotona. VinkkarinPappa jää siis vanheimpanvapaalle ja mamma palaa duuniin. Uskon heidän kokeilevan kaikkia uusia ja jännitäviä juttuja yhdessä ja hyvä niin, koska mamma on tällainen hieman, öh.. varovainen leijonaemo ;)
Uskalsin silti vain jättää lapseni kummitädin hoitoon tunniksi keskiviikkona, vaikka heillä on kolme lasta ja koira. Syy siihen on yksinkertainen, sillä lähestulkoon kaiken lastenkasvatukseen liittyvän olen häneltä oppinut ja tunnen ihmisen 23-vuoden ajalta. Tiedän, kuinka kummitäti toimii ja voin luottaa siihen, ettei siellä mitään ihmeellistä tapahdu poissaollessani. Olinkin oikeassa, sillä sain pyytämättäni kolme kuvaviestiä hammaslääkärireissuni aikana, josta ilmeni heidän leikkivän turvallisesti lattialla. :)
Huomenna Mamma ja Pappa menevät työporukan kanssa syömään ja Vinkkari saa mumman hoitajakseen. En kuitenkaan jännitä, sillä viime kertakin sujui mallikkaasti! Mumma on rauhallinen luonne ja Vinkkaristakin näkee, että mumman sylissä on turvallista olla <3
Kohta on ruoka-aika, kun poika vain päikkäreiltä ensin herää ja sitten mamma meinaa olla rohkea. Nimittäin ensimmäinen lihasosepurkki on odottanut syöjää kaapin perällä jo muutaman päivän. Puolivuotta on tullut täyteen jo viikko sitten ja nyt puuron lisäksi saa aloittaa lihat. Luvassa siis jo toinen jännittävä asia samalle päivää; kurkku ja lihasosepiltti! Tästä mamma aikoo selvitä ilman pappaa ;)
Hyvää viikonloppua!
-Susanna- :)
