Aurinkoista maaliskuuta!

Hyvää maaliskuuta!

Nyt kevättää! Saako JO sanoa, että on kevät?

Mun lempparivuodenaika on ihan just täällä ja mä huomaan sen kaikesta.

On niin paljon energisempi olo ja tekee mieli laittaa kotia uuteen uskoon ja siivota kaappeja.
Oon yrittäny siivoilla kaikkia pieniä juttuja, joita tulee harvemmin tehtyä ja nyt samalla tulee inventoitua sit kaapeista pois kaikkea turhaa. Esimerkiksi fiskarsin juustohöylillä ei tee mitään! :D Yhden oon jo aijemmin myyny, nyt saa mennä vahinko kiertämään jonkun toisen kotiin.

Tammikuu oli pitkä ja sillon väsytti.
Helmikuussa alkoi jo valon määrä lisääntyä ja mieli piristyä. Järkättiin vanhojen likkakaverien kans vuosittainen tapaaminen.

Ilta oli jälleen ihan huikea ja tarkoitus oliskin, että yritettäis nähdä enemmän, kun kerran vuodessa.

Viikonloput vaan täyttyy kaikella ns. pakollisella, ettei meinaa muka kavereille jäädä aikaa. Täytynee harkita uudelleen omien synttärieni kohtaloa.. 10vuotta sitten pyysin kaverit viimeksi synttärikahville, pitäisköhän se päivä pyhittää ystäville lopun elämääni, niin olis jokavuotiset kesäjuhlat tiedossa tyttöjen kesken :) Ei huono idea ;)

Meidän Wauvakin alkaa olla jo iso poika. 5 kuukautta tuli täyteen jo melkein kuukausi takaperin ja pakollinen neuvolakäynti käytiin kuittaamassa hyvin arvosanoin. 

Reipas poika painoi 7700g ja oli 67,7cm pitkä.

Jäykkäkouristus, Polio ja viimeinen Rota annettiin samalla. Poika huusi kun syötävä ja oli aivan kamalaa puristaa sen reisiä ja käsivarsia, että se pysyis liikkumatta. Kuumettakin se sai, mutta se meni parissa päivässä ohitte.

Ollaan aloitettu nyt kiinteiden syöminen pikkuhiljaa. Puuroa yritin pari kertaa antaa, toisella kertaa vajaan teelusikallisen, ja siltikin hän oksensi samoin kun ekalla kerralla. Oon nyt sit keittäny sille jauhelihaa kerran ja jatketaan lihalla ainakin hetki vielä.

Eniten mä täpisen nyt tätä kevättä, kun alkaa kirpparit! Varasin salamana pöydän botniahallin megakirppikseltä lauantaina 15.5 , ja sainkin toivomani kulmapaikan. Viime vuonna siellä oli klo:10.00 aamulla ihmisiä enemmän, kun Tokmannin ämpärijonossa! Mä halusin olla ajoissa, mutta ne muut oli tullu paikalle varmasti jo 9.30. Ihmisiä oli niiiiiiiiin paljon, että aivan ahdisti. 

Nyt mä sit seuraavat 2 kuukautta mietin mitä kaikkea voin myydä, ja päätinkin heti alkajaisiksi, että elämä on liian lyhyt Iittalan lasien kaapissa säilömiseen. Ainakin 15 vuotta oon niitä mukana roudannu, joten nyt ne otetaan käyttöön! Nih. Eli kaikki eriparikupit lähtee ensimmäisenä kaapista! :)

Mammavaatteet on kaikki silitetty ja Wauvan vaatteistakin puolet. Huono aika kyllä myydä talvivauvan vaatekertoja toukokuun puolivälissä.. Noh..

Meidän pappakin täytti pyöreitä ja sai lahjaksi ompelukoneen! Ollaan puhuttu sen hankkimisesta vuosia, mutta mä oon niin surkee semmosen käyttämisessä, ettei oo ollu intressejä. Maksan mielummin ompelijalle, kun ompelen itte verhot. Tero taas on ihan päinvastoin toivonut sitä, ja niin kuulkaa, kun se illalla sen nosti tuohon pöydälle ekan kerran, vetäs se housut jalasta ja paikkas niissä olleen reiän. Eli hän myös osasi pujottaa langan ja puolata alalangan... jne jne..
Mä en vaan ymmärrä miten se voi osata kaiken?! Eikä se ollu edes perus Singeri.

No saipas se toisenkin lahjan veljensä perheeltä. He tuli meille lapsenvahdiksi ja antoi ravintolalahjakortin käteen. Ei huono!! :D Tuumailtiin koska viimeksi ollaan oltu jossain, niin viime kesänä oltiin häissä ja keväällä oltiin firmanjuhlissa. Ja mä olin raskaana.
Oli siis enemmän, kun sata jänistä lähteä kahdestaan ajelemaan ja tunnin verran pitikin miettiä, mitä ihmettä me nyt tehdään, kun ei vielä oo nälkä. Ajettiin Sulvalle Saleen hakemaan mulle litran verran alkoholia ja siinähän se ilta menikin mukavasti hihitellen :D Käytiin me Rossossakin syömässä ja tultiin ajoissa kotiin. Mutta olipas mahtavat neljä tuntia! :)

Sijoitin taas tänäkin vuonna kesäkukkien siemeniin kokonaiset 2€ ja oon valloittanut puolet keittiönpöydästä niiden kasvattamiseen. Tasan viikon ne on nyt tuossa olleet ja KAIKKI on lähteny kasvamaan, oho! Laitettiin Vinkkarin kanssa rairuohotkin jo, kun en mä yhtään ajatellut, että pääsiäiseen on vielä 2 viikkoa ja heinä on jo nyt kaikessa komeudessaan :D

Kyllä se nyt taitaa kevät olla kun Vinkkarikin on taas kipee, sunnuntaina kun herättiin oli se yön aikana saanu järkyttävän räkätaudin :( Nyt kun olis uus serkkukin syntynyt  jo kuukausi sitten, niin ei me meinata päästä ikinä häntä katsomaan, kun kokoajan on joku tauti menos. Papan pyöreät on myös kaffittelematta.
Toivokaamme nyt paljon aurinkoa ja valoa, niin päivät pitenee ja saadaan enemmän päivissä aikaiseksi! Ei nuo mun kylvöksetkään varmasti pane pahakseen jos saavat vähän aurinkoa osakseen :)

Iloista maaliskuun jatkoa ! :)

-Susanna-

Meidän piha : Kesä 2014

Huomasin just kuinka karulta meidän piha näyttää tossa kansikuvassa, kun ei aidassakaan ole vielä lehtiä. Tähän hätään en lähde uutta kuvaa ottamaan, mutta siinä vois olla sopiva homma tälle päivälle, enkä oo muuten vielä kuvannu kukkapenkkiäkään, jonka tein ja joka näyttää ihan... No todellakin jos siirtää yli 100km päästä takaluukullisen erilaisia kukkia, niin eihän ne nyt näytä siltä miltä pitäis enää meidän pihassa. Suurimmaksi osaksi kaikki oli varmaan jo puolimetrisiä, kun niitä meille kuljeteltiin ja nyt 90% niistä varsista on tullut leikattua, sillä ne kaikki kuivas ja makas maata vasten. Ei hätä silti ole tämän näköinen, sillä kaikki elää ja sopeutuvat parhaillaan tänne meidän hoodeille! Oon ihan varma, että kaikki yksilöt näyttävät todellisen luonteensa ens kesänä ja siihen asti ne saa näyttää niin rumilta kun lystäävät :P Meinasin vielä tässä joku päivä poiketa ( ehkä vielä montakin kertaa ) kukkatoreille ostoksille, nythän ne varmaan myy jo pilkkahintaan perennoita  pois ja meidän pihaan ne kärsineen näköiset sopivat aivan hyvin jos vain on hyvät juuret! ( Kuinka moni muuten tietää mikä on perenna!? )

On se jännää puuhaa tuo puutarhan laittaminen. Melkein tyhjästä kun alottaa ja laittaa vaan jotain ja sit pitää joka päivä käydä aamuin illoin kattomas onko mikään kasvanu päivän aikana :D Nythän on tämä järjetön helleaalto ollu ja kukat on saanu aurinkoa melkein koko kesäkuun edestä, sillonhan ei paistanu varmaan kun kaks päivää alkukuusta. Ja niin vain kuulkaa ny pukkaa uutta lehteä ja vartta kaikista niistä rumista yksilöistä! Yhtään en kasveista mitään ymmärrä joten jännitys on sitäkin suurempi, että ehtiikö tänä kesänä mikään yksilö tehdä kukkia... No ainakin yksi ehtii, nimittäin olisko ollu maaliskuussa tai joskus keväällä kuitenkin, ostin viis pussia siemeniä Plantagenista. Ostin pari pussia mustasilmäsusannaa, kun niitä olin tullu hakemaankin, yhden orvokkipussin, yhden ruiskaunokkipussin (??se se vissiin oli, ehkä) ja yhden pussin ruohosipulinsiemeniä. Ja voi kuulkaa kun moon niitä kastellu ja sumutellu joka päivä ainakin kuus kertaa! Oon koulinu ( piti googlata mitä se meinaa, kun pusseissa niin käskettiin tehdä ) ja oon kaiken rakkauteni niille antanu! Ekaa kertaa ikinä yritin kasvattaa siemenistä kukkia ( no viime kesänä heitin pussillisen tohon pihalle ja ne onnistu niin hyvin, että siinä oli metrin korkusta kukkaa miljoona yhdes läjäs ja tokihan ne makas joka suunnas niin kauan, että ne revittiin irti ja tehtiin grilli niiden päälle :D ). No mutta jokatapaukses, enimmäinen kukka tuli mustasilmäsusannaan viikko sitte!!! Kahden pussin siemenistä vissiin kuus tai seittemän ny elää! Olen niitä pitäny kaikkia eri purkeissa, eri paikoissa, pihalla, sisällä, joka paikassa eri aikaan, että vähä näkis mistä ne tykkää. Olin jo luovuttamassa niiden suhteen, kunnes jostakin googletin, että niitä pitää latvoa! Eli leikata jotakin latvasta ilmeisesti veks (on muuten superärsyttäviä kaikki termit, aina pitää tunti tolkulla googlata!). No mä sit leikkasin surutta kaikista vähä poijes, niin johan oli reilun viikon päästä tulos kukkia ja vielä siihen pienimpään yksilöön. No nyt niissä on ehkä jo kuus kukkaa, mutta silti ne näyttää niin ressukoilta. Ruohosipulin luulin olevan helpoin kasvatettava, vaan nyt se makaa tuolla jossakin maatuneena.. joo ei ollu helpoin. Orvokit kasvoi niin upeesti ja hienosti, tosi moni onnistui.. kasvattamaan lehtiä!! Tein niille penkin yhden puunjuuren ympärille ja nyt viikkojen jälkeen näin yhdessä niistä nupun!! Voiko olla todellista, että sittenkin onnistun! Ja sitten vielä se ruiskaunokkipussi.. Nekin lähti niin hienosti kasvamaan, oli varmaan 20 pientä alkua ja mä niitä kastelin ja koulin ja ja ja ... ja yksi selvisi! Wohoo!! Nyt se on näillä helteillä kasvanu joku 10cm korkeutta, joten saa nähä mitä siitäkin vielä tulee. Pussit makso yhteensä ehkä jotain 9euroa, niin nyt ainakin näyttää vielä siltä, että halvempi olis ollu ostaa valmiita kukkia. Mutta ei mikään voita tätä kokeilua ja onnistumisen tunnetta, joten aion kokeilla vielä uudelleenkin! Oon kans haaveillu salaattipenkistä ja näinkin keväällä, että ne myi lapsille oman siemenpussisarjan.. voisin ehkä kokeilla niitä ens keväänä ;)

Sain pojan nukkumaan, niin nappasin kameran ja katsoin tilaisuuteni koittaneen! Otin 60 kuvaa meidän pihasta ja lataan niitä nyt tähän muutamia, että ovat sitten helposti löydettävissä samasta postauksesta kaikki myöhempää tarkastelua varten. Tästä lähtee:

Tähän mä laitoin niitä orvokkeja, joita siemenestä kasvatin.

Yksi orvokin nuppu näkyvissä!!!

Mustasilmäsusannat toin sisältä pihalle. Helle kärventäny jo yhden kukan.
Monta nuppua tulossa.

Tämä on joku köynnös, jonka ostin, nimestä ei tietoa, lappu jäi kauppaan.

Tämä Clematis (??) avas nuppunsa reilu viikko sitten.
Köynnös tämäkin, pari viikkoa sitten ostettu.

Tähän laatikkoon oon siirtäny kaikki jotka kukkansa tiputtivat,
kun emäntä niitä väärin hoiti. Mutta niin ne vaan uudelleen sieltä
herää henkiin!! :)

Kukkatelineen kukat vaihtaa paikkaa jatkuvasti. Sitä mukaa kun ne kuivaa tai kastuu liikaa ;)

Täs on ny se mun ainut ruiskaunokki ja näyttää melkein siltä, että siinäkin joku nuppu olis! Oho!

Tämän särkyneen sydämen sain mummalta ja paapalta vuosi sitte synttärilahjaksi.
Sain säkillisen kukkia, jotka kaivoin pihan perälle maahan. Tämä oli toinen hengissä pysyneistä.
Pienempi kasvi oli joku, joka ostettiin kuukausi takaperin. :D

Ostin kesäkukkia ja laitoin niitä koreihin. Nämäkin kaksi kadottivat kukkasensa,
mutta helle toi ne takaisin! :)

Kun eurolla sai, niin oli pakko ostaa! Jotakin viidakkokurkkuja ovat.

Yksi kukka = yksi kurkku
Pituus n.1cm.
Mahtaa olla herkullisia :D

Tollanen kaareva penkki tehtiin. Mitään hajua mitä siinä kasvaa, ei ole.
Ens kesänä sen sitten näkee, mitä siirretään ja mihin :)

Kaupasta ostin 4 taimea. Sormustinkukkaa ja jotakin keltakullervoa ( en oo varma ).
Kaikki muut on anopilta.

Tämä on bambu :) 

Kaksi siirrettyä kukkaa on ruvennu kukkimaan.

Tässä Pionin taimia. Nämä on ne toiset jotka selvisi hengissä, joita
sain viime vuonna mummalta & paapalta.

Vasemmalla Kiinanruusu. Laitoin sen pari päivää sitten tuohon,
kun luin, että se tarvii paljon valoa. Sisällä
se on näyttäny tolta viimesen puoli vuotta.

Tässä joku lilja, jonka sipuleita laitoin pari maahan viime vuonna.
Siirsin ne keväällä tähän. Näyttäis melkein, että tuolla kasvaa joku poikanenkin.
Jään innolla seuraamaan :)

Tämäkin on joku lilja. Ne on ollu siinä alunperinkin, kun muutettiin
tänne vuosi takaperin vappuna.

Kahdesta omppupuusta toisessa on omppuja!! :)

Tässä kuva pihan perältä, omppupuun juurelta 

Meillä on yksi jänisten syömä kirsikkapuukin :)
Ihmettelin kun siihen pari kukkaa tuli kesän alussa, on se niin ruma :D
Meillä ei edes syödä kirsikoita, yäk!

Mutta ei hätää, kirsikoita on tulossa tänä kesänä vain yksi :D

Tässä osviittaa miltä näyttää meidän pihan vasen puoli :)

Toi jakkara on tosi hellunen ja liskokin ajaa asiansa,
vaikka siitä on värit lähteny.

Kokeilin betonivalamista raparperinlehtiin.

Kesän ainoa mansikka on kelvannut rastaille.

Siirsin taimet viime syksynä parvekelaatikoista maahan. Ihan vaan johonkin,
että säilyisivät hengissä. Tässä ne nyt kituu ilman aurinkoa.
Ens kesälle vois ottaa projektiksi tehdä mansikkamaa :)

Tämä siis kasvoi vuosi sitten täynnä nokkosta. Puun takana on vielä ihan järjetön määrä.
Tämä nyt vain on jäänyt tällaseksi rumilukseksi ja on ideointi vaiheessa.
Toiveena olis kaataa toi ruma puu, sen takana kun kasvaa kaksi nättiä koivua.

Pihan oikealta puolelta löytyy isännän valtakunta :) 

Tohon nurmikolle ollaan mietitty mansikka- ja kasvimaata.

Näiden puskien hävittämistä ollaan mietitty. Ainakin noi puureunat menee kaatopaikalle!!
Jos vain joku repis ne ensin pois.. :)

Samoja puskia kasvaa typerässä puoliympyrässä ja puureunoilla kehystettynä
keskellä pihaa.. Ei puskissa mitään vikaa ehkä oo, mutta kun
ne on joku laittanu niin tiiviisti ja rumasti!

Sellasta! Paljon on vielä tekemistä, mutta kyllä sitä jotain on jo tullu tehtyäkin. Kaikkea ei millään saa kerralla kuvatuksi, mutta tästä ny jäi päällimäiset talteen. Vaikeinta tästä tekee se, että tällasella kerrostalossa kasvaneella ei ole pienintäkään käsitystä mistään tai minkään kasvattamisesta. Matoja oon kaivanu! Niin kaiken tiedon etsiminen ja googlaaminen on välistä niin turhauttavaa. Varsinkin kun on tällanen -kaikki mulle heti tänne just nyt- tyyppinen ihminen, niin ei hemmetti kärsivällisyys riitä kukkapenkkien perustuksien kunnolliseen tekemiseen. Kukaan ny jaksa puolta metriä maata kääntää! Sit on se lannoitus. Kuinka moni teistä tietää mitä se tarkoittaa? Joka paikassa lukee kuinka tärkeää on kevät- ja syyslannoitus ja kuinka pitää kastellessa muistaa lannoittaa, paitsi ei niitä ja niitä ja niitä. On kuulkaa vaikeeta ettiä mikä on se lannoitus joka sopii. Ja koska se tuntui olevan niin järjettömän työn takana etsiä tätä tietoa, niin menin kauppaan ja ostin jonkun järkyttävän kokosen purkin jotakin papanoita. Ja koska purkissakaan ei lukenu kuinka paljon ja mihin vuoden aikaan, niin mä vain nakkelin niitä pitkin kukkapenkkejä. En tiedä menikö oikein ja onko niistä mikään menny mihinkään, kun koira kiersi järjestänsä kaikkien purkkien juurella syömäs niitä ja viimeksi eilen näin kolme harakkaa keskellä kukkapenkkiä. Olisko niiden päälle pitäny laittaa multaa? No V* tiedä!
Menkööt sitten kaikki väärin vaikka, se on myöhästä ny. Kyllä joku tulee sanomaan kuitenkin, että näin ja näin olis pitäny tehdä. Joo olis, mutta ens kerralla sitte ;) 

Tällasia lannottajia asuu ihan naapurissa, mutta kun niidenkin tuotosten
pitäisi (googlen mukaan) maatua vuosi ennenkö sitä voi antaa kukille. Nih!

No mutta hyvää viikon jatkoa, yritän viikon päästä päivitellä kun on neuvola, että minkälaiset mitat tällä kaverilla oikein virallisesti onkaan :) Heippa ja ens kertaan! 

-Susanna-

Vinkkari 5kk

Kesäkuu is over!

Sin män kuukausi niin että heilahti! 

Tuntuu, ettei mitään oo ehtiny tehdä, vaikkei muuta ookkaan kun aamusta iltaan duunannut jotain.

Ajattelin nyt kuitenkin tulla päivittämään tänne jotakin kesäkuun tapahtumia, että jäis jotakin talteen. Vinkkari on taas kasvanut silmissä ja kehittynyt kovasti! 8200g ja 68,5cm. 

Se on oppinut kiljumisen, päristelemisen ja kielen esittelyn ;)

Kovasti se seuraa kaikkea mitä ympärillä tapahtuu ja tästä johtuen sitä tapahtumista täytyy olla koko ajan jossakin muodossa. Enää ei vain laiteta poikaa pötköllensä johonki, siitä seuraa välitön huuto = tylsää!! Parempi ottaa se mukaan pyykkejä viikkaamaan ja ruokaa keittämään, siinähän sitä on hetkeksi seuraamista mitä mamma milloinkin duunaa. Koiran edestakaisin liikkuminen sisällä näyttää olevan myös kiinnostavaa :) Nukkuminen meillä on kääntynyt nyt toiseen suuntaan, syystä että herralla on nälkä kokoajan. Tänään aloitetaan perunan maistelu kunnolla, ensimmäiset Piltti-purkitkin odottaa jo kaapissa. Ennen meni desi maitoa kerralla, pikkusen ylikin, mutta nyt menee kaksi heittämällä, iltaisin neljäkin. Yöllä herätään viiden tunnin nukkumisen jälkeen huutamaan maitoa, eikä mitkään tissit enää riitä, siihen tarvitaan se desilitra vielä päälle tuttipullosta.... ja taas herätään kolmen tunnin kuluttua uudelleen. 

Nyt siis alkaa tämä "normaali" pikkuvauva-arki meilläkin, ettei me vaan päästä liian helpolla, niin kun monet ovat sanoneet.

Lohdutukseksi voin sanoa vielä senkin kuinka (jälleen!!) eilen autoillessa Vinkkari huusi 38km putkeen kuumuuttaan. Kyllä pysähdyimme ottamaan vaatteita pois (niinkun niitä muutenkaan olisi päällä ollut yhtään ylimääräistä) ja rauhoittelimme ja kuivattelimme paitaa...no can do.. kuuma mikä kuuma.

Päikkäreille ei voi mennä ilman korvia särkevää huutoa, syystä että, joko on liian väsy, tai ei väsytä ollenkaan. Aina kun pojan laskee sylistä, niin tulee huuto, koska olisi niin kiva katsella kaikkea eikä makaaminen ole ollenkaan mukavaa. Uni kyllä tulee, kun on kärrytelty parisataa metriä, muttei tämäkään homma mene enää niin, että laitetaan hymyilevä vauva vaunuihin ja lähdetään iloisesti kävelylle. 

Halusin nyt kirjoittaa nämä ylös, ettei aika kultaa kaikkia muistoja,

 eli note to myself = Vinkkari 4kk kiukuttelee :D

Tarkoituksena ei ole kerätä säälipisteitä, eikä edellenkään niitä ohjeita mitä tulisi tehdä, enkä halua kuulla niitä kliseitäkään, että tällaista tämä on, koska tätähän tämä on! Yhtä ihana pullaposkinen poika meillä on, vaikka se joskus hermoja kokeileekin, näin sen kuuluukin mennä! :)

Sellasta. 

Kesäkuu alkaa olla ohitse, mutta onneksi kesää on vielä jäljellä. En mä mitään helteitä halua, +15-20 olis ihan jees. Ei uskois, mutta toissayönä mittari näytti +2 , juhannuksena on tullut luntakin monin paikoin ympäri Suomea. Mulla sormet syyhyää rakentaa kukkapenkkiä, jotakin on jo saatu tehtyäkin. Suuri osa anopilta saatuja perennoja kasvaa nyt peräkärryssä johon ne pökkäsin. Viikon on nyt tuullut niin kovaa, ettei tulis mieleenkään mennä edes yrittämään (mun hermoilla) rakentaa mitään penkkiä. Jos nyt yhtään antaa ilmat myöden, niin viikonloppu aikaa tehdä se, ennenkö VinkkarinPappa menee takasin töihin. 

Meinasin nyt vielä sanoa sorit kaikille, kun en oo kyläillyt pojan kanssa kenenkään teidän luona.. Talossa on 160 neliöö ja pihalla 3500. Ei ole ollut vain aikaa. Siihen menee koko päivä jos jossakin käy ja kun päikkärit menee aina siinä samalla *tuiksi, niin loppuillankin rytmi on sekasin. Lokakuun toisella viikolla meen takaisin töihin, enkä edes uskalla luvata kyläilyja kenenkään luo (mun hermoilla) ilman VinkkarinPappaa. Ehkä joku päivä voin extempore lähteä, nyt kun Fordin akkuvalokaan ei enää pala ja auto toimii. Parempi kun ei suunnittele mitään, niin ei tartte ressata eikä aikatauluttaa mitään.

Kolmekymppisetkin häämöttää kuukauden päässä. Ajatus juhlimisesta ei ainakaan nyt tunnu hyvältä. En halua antaa poikaa hoitoon, eikä näillä kelan-rahoilla juhlia järjestellä, just ja just riittävät omiin sapuskoihin. Kuukaudessa nyt ehtii toki mieli muuttua ainakin kuustoista kertaa, joten ei sitä koskaan tiedä. Todennäköisesti leivon juustokakun tai vastaavan, siihen jotakin keksiä kaveriksi ja that's it. Kermakakkua en oo ikinä leiponu, enkä leivo nytkään :D

No mutta nyt poika huutaa maitoa, joten ens kertaan!

Hyvää heinäkuuta kaikille!