Tammikuun arki

Heippa!

Tammikuu oli ja meni, ja nyt mennään jo kovaa kohti kevättä!

Tammikuu oli jotenkin tosi raskas, kylmä, ja pitkä!

Parasta oli papan talvilomaviikko, kun sai höllätä pikkusen tätä arjen pyörittämistä ja palautua jotenkin stressaavasta joulukuusta. Wauvan 4kk neuvolassa tuli sanomista hänen motoriikastaan.

Meillä oli selvä sitterilapsi. Kerroin heti kysyttäessä, että eipä oo kyllä tullu mieleenkään reenata wauvan kanssa mitään. Tässä arjen keskellä oon ollut tyytyväinen, kun hänet on saanut vaipanvaihtojen välissä pistää sitteriin ja keskittyä vinkkarin tarpeisiin.

Oon ollu ihan superväsynyt ja yöunet on ollu 5-6h välillä kauan. Nyt onneksi on helpottanut muutamana yönä. 

Aamulla ensimmäisenä sitä melkein odottaa jo iltaa, että pappa tulis kotiin.

8.30-11.30 meillä vaihdetaan neljät vaipat ja syödään aamupalaa ja lounasta. 

Koska mä en imetä, vaan pumppaan kolmen tunnin välein, vie sekin aina puolisen tuntia aikaa.

Plus niiden vehkeiden tiskaaminen, sapuskoiden tekeminen ja esille laittaminen ja pois siivoaminen. Kaikki tommonen yleinen vie niin paljon aikaa, että puolilta päivin tippuu ensimmäinen helpotuksen kivi sydämeltä, kun Vinkkari menee päikkäreille. Jos vain onnistun saamaan Wauvan samaan aikaan nukkumaan, ummistan omat silmäni heti siinä samalla ja kaikki muu saa jäädä.

klo 14.00 aikoihin katselen ulos auringonpaistetta ja haaveilen meidän iltapäiväulkoilusta.

Ensin pitää taas pumpata rintavarustus tyhjäksi, vaihtaa parit vaipat ja laittaa välipalaa. Niin ja syöttää wauva. Sitten alkaa pukeminen. Toivon mukaan päästään klo 15.00 ulos ja tunnin ajan kaikki on ihanaa ja täydellistä :D Klo 16.00 alan vihjailla Vinkkarille, että pian tarttis mennä sisälle laittamaan ruokaa. Noin 16.30 päästään sisälle ja väsään jotain syötävää (lue: teen siinä samalla kuus muutakin asiaa), kun pappa kotiutuu 17.30. 

Aaaaah, loppuillaksi on sitten puolta vähemmän keskittymistä ja tekemistä.

Sitä se on tämä meidän arki. Joka välissä toki leikin Vinkkarin kanssa legoilla, autoilla ja piirtelen. Laitan pyykkejä kaappiin ja narulle, sekä reenataan pottailua useasti päivässä.

Neuvolassa ne kyselee aina hoitajien perään. Jopa lääkäri kyseli! Että jos isovanhemmat, sisarukset tai kaverit (hä, oikeesti??) vois hoitaa välillä. No ei voi. Meillä tilanne on semmonen, että hammaslääkärissä jännitystä lisäsi pariin kertaan se, että herääkö Wauva vai ei. Hoitaja tosin oli tyytyväinen, kun sai kaksi kertaa laittaa tutin suuhun ;) Heh.

Kun asian on tiedostanut jo ennen lapsien hankkimista, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Se on vain järjestelykysymys. Huomenna meen parturiin klo 18. 

Muutaman tunnin hengähdystauot riittää aivan hyvin ja eilisen Prismassa käynnin jälkeen olo oli niinkun viikon lomalla olis ollu! 

Täytyy sanoa, että nyt on parin vuoden tauon jälkeen tuntunut välillä ihan hyvältä, että meillä asuu myös koira. Koska hän mahdollistaa mammalle omaa aikaa iltaisin puolisen tuntia, jolloin ehdin puhua puhelimessa tai kuunnella vain hiljaisuutta.  Sillä jaksaa vielä rutistaa nukkumaanmenorutiinit.

Vaikka tää arki on ihan törkeen raskasta välillä, jaksan silti uskoa, että meillä on edessä vielä ne täydet yöunet, jotka mahdollistavat arkipäiviin enemmän energiaa ja mahdollisuuden ehkä poistua joskus kotoakin. Jos ei vielä toukokuuhun mennessä näin ole tapahtunut, niin onni on, että pappa jää silloin kesälomalle- joka tarkoittaa samalla sitä, että mun töihin paluu lähenee heinäkuussa.

Silti tykkään olla kotona ja tykkään meidän arjesta. Se on huoletonta ja rentoa.

En mä tätä vaihtaisi enää siihen aikaan, kun iltaisin pelattiin kahdestaan yli kolme tuntia Angry Birdsiä. Kyllä meillä on aikaa vielä kahdestaankin joskus mennä, nyt ei ole sen aika, nyt on lasten aika <3

No kun tammikuu loppui, tuli tilalle helmikuu ja oli pakko funtsata Vinkkarin 2-vuotisbileitä.

Ton normaalin päivähömpötyksen keskellä, viiden tunnin unilla, EI kiinnosta leipominen ja siivoaminen. Saatiin me kumminkin hyvät juhlat järkättyä! Joululahjatkin saatiin pois pöydältä, tunti ennen ensimmäisiä vieraita. ;)

klo 14 - 20.30 , meillä kävi kakskymmentä sukulaista ja kaveria kakulla! Kaikki meni mukavasti, paitsi että illalla oksetti aivan älyttömästi. En tiedä missä välissä sitä olis ruokaa miettinyt, ilman että sitä olis pitänyt tarjoilla vieraillekin, ja se ei kuulunut meidän suunnitelmiin. Ei sit syöty. 

Alunperin oli tarkoitus että kaikki 25 tulee klo 17. Mutta sitten ei mun isovanhemmat olis tullu ollenkaan, koska ne olis ollu liian myöhään.Ja oli ihan kivaa, kun ehti jutella kaikkien kans, kun kaikki kävi tiputellen ja ehti mukavasti keitellä kahvia ja kaikki sai istua pöydän ääressä. 

Ja kun on iso porukka, ei kaikille sovi kumminkaan sama kellonaikakaan.

Ehkä meidän pitää ottaa muista mallia ja siirtyä kahden päivän juhlimiseen.

Meidän kaksivuotias Vinkkari kävi neuvolassakin ja oli 

90,2cm pitkä ja 14,3kg painava. Kaikki oli niinkuin pitääkin.

Wauva oli 4kk neuvolassa 64,6cm pitkä ja 6890g painava.

Mä en yhtään tykkää käydä neuvolassa. Se on niin kun FBI:n ristikuulustelu; noin 2 miljoonaa typerää, itsestäänselvää kysymystä puolessa tunnissa. Edellinen neuvolatäti(tyttö) oli niin svenskatalande, että suoritettiin käynnit på svenska. Nykyinen haluaa harjoitella suomea joten, käynnit on extrapaljon rasittavimpia. Kirjakieltä reenaten hän yrittää jutella smalltalkia ja mä lasken minuutteja, että päästään kotiin. :D Mä sanoin kyllä hänelle niinkuin edellisellekin, että; he väl lättare om alla få prata sit egen modersmål...

Mutta kun Hän haluaa harjoitella. Oikeesti kirjoitin viime neuvolakäynnistä kunnon stoorinkin, mutta jätin julkaisematta ;)

Nyt on taas hiukan saatu talletettua mietteitä, vaikka ne nyt ei kylmän tammikuun osalta ollutkaan niin positiivisia, niin kyllä se tästä taas! Pahin väsymys on nyt selätetty!

Kevättä kohti mennään, se on mun lemppari vuodenaika! Ens viikonloppuna on ystävänpäivä ja mä meen tyttöjen kans syömään. Pari kertaa vuodessa yritetään nähdä kaverien kans porukalla ja musta todellakin tuntuu, että olen muutaman tunnin vapaailtani ansainnut :)

Tähän postaukseen meni nyt melkein neljä tuntia, niin koitan sitten taas maaliskuussa nipistää jostakin sen verran ;) Ha så bra allihopa!

-Susanna-

Huono ja ei niinhuono -viikko

Otsikkokin sen kertoo, huono viikko.

Oon ollu ihan älyttömän väsynyt ja Wauva on nukkunut tavallista huonommin yönsä.

Oon saanut nukutuksi viiden tunnin öitä, enkä niitäkään tunteja putkeen. Flunssa on tulossa ja torstaina olikin aivan jäätävä olo. Kiitos luojan, meidän papalla oli vapaapäivä ja mä sain nukkua pitkään, ottaa panadolin ja mennä takaisin nukkumaan. Heräsin 13.30.

Enpä olisi uskonut jollen olisi itte ollut osallisena, mutta se krapulainen flunssa-kurkkukipu oli lähes kokonaan poissa! Kauheeta miten väsynyt ihminen voi olla, että kroppa kaataa väkisin ittensä petiin lepäämään. No saatiin sitten päivän suunnitelmat onneksi toteutettua ja lähdettiin Jyskiin koemakaamaan sänkyjä ja Swingelingin sisäleikkipuistoon ekaa kertaa.

Mulla on ollu jo kauan selkä kipee aina kun nousen ylös ja nyt rupes tuntumaan, että ratkaisuhan vois olla uus sänky hei ;) Hetken kun täs on tuumaillu asiaa, niin hoksasin taas olevani aikuinen ja rakentavani loppuelämäkseni kotia, joten ehkä voisin myös sijoittaa hiukan omaan hyvinvointiin täällä kotona. Aika paljon loppuen lopuksi sitä ihminen nukkuu, tai tällä hetkelle niin *** vähän, että nekin unet olis mukava nukkua hyvin. Joten luulenpa, että se tonnin (!!!) sänky menee tilaukseen ens viikolla. Kyllä se ittensä takasin varmasti maksaa, kun siinä kymmenen vuottakin makaa, vai mitä!?

Ei tää vissiin kumminkaan oo niin huono viikko ollu, kun tarkemmin ajattelee.. Eilen olin kaverin kanssa kattomassa Jippua Huutoniemen kirkossa. Voi hyvänenaika sitä ääntä! Jippu kuuluu mun lemppareihin, mutten oo nähny sitä ennemin livenä. Sillä oli oikeesti niin upea ja vahva ääni, että sitä vain riitti ja riitti. 1h 45 min oli iho ihan kananlihalla. Ehdottomasti meen uudelleen joskus katsomaan häntä jos tilanne vain sallii.

Se Swingeling oli kans ihan huippu! Meiltä ajaa siihen 15 minuuttia ja sisälle maksetaan vain kävelevistä lapsista. Siellä oli niin paljon tekemistä, vaikka olikin tarkoitettu ehkä hiukan vanhemille, kuin mitä Vinkkari 1v 10kk pian on. Mutta sehän vain tarkoittaa, ettei se paikka ihan heti käy tylsäksi tuolle pojalle :)

Joulua en oo tällä viikolla ehtinyt valmistella. Ne on oikeestaan noi verhot joita menee seitsemän kappaletta tähän olkkariin, niin niiden vaihtaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta. Joulutähdetkin haluaisin jo roikkumaan ikkunalle. Kukkia kävin ostamassa viikko sitten ja nyt on amaryllikset auennu, vau! 

Pipareita ollaan leivottu, mutta ne on jääny koristelematta, kun en oo viittiny iltasella tuhlata siihen aikaa ja tuon taaperon kanssa siitä tulisi vain semmoinen sotku, ettei mun hermo kestäisi :D 

On niitä tullu syötyä jokapäivä ilman sitä tomusokerikuorrutettakin, taikinakin meni alas ilman sen suurempia kuorrutteita ;)

Spraymaalia pikkusen naamas, kun piti auttaa iskää tallissa.

Tänään olis joulunavajaiset torilla ja joulumyyjäiset Botniahallilla. Pappa on töis niin me kökötetään sisällä vesisadetta piilossa. Huomenna olis Stundarsissa joulumyyjäiset ja Botniahallissakin ne jatkuu vielä huomenna, niin ehkäpä huomenna lähetään hakemaan lisää joulumieltä jostakin :)

Pidetään kaikki sormet ristissä, että yö menee hyvin ja jaksetaan koko perhe lähteä. 

Näitä koko perheen juttuja tekis vaikka joka päivä, mutta hitsi kun tuo aika on ja kuluu niinkuin siivillä. Arki-iltoina ei pysty eikä jaksa. Ainoat mahdollisuudet on just viikonloppuisin ja niille tuntuu kasaantuvan välillä niinkin paljon ohjelmaa, ettei malta nukkua univelkoja pois ja höllätä vähän vaikka oliskin mahdollisuus. Kakspiippuinenjuttu! ;) 

Pakko olis kuitenkin hakea jotakin hyvää sinappia. Se on se yks juttu mikä pitää joulupöydässä olla.

Mua ei jouluruoat sen suuremmin kiinnosta, kunhan on kinkkua. Rosollit, laatikot, puurot ja tortut jää syömättä. Lohta ja kinkkua kun on, niin se on siinä. Ja sitä sinappia.... ja paaaaljon suklaata ;)

Toisille se ruoka tekee sen joulun, mä odotan enemmän sitä aaton rauhallista tunnelmaa.

Toivottavasti tulee joku hyvä perhe-elokuva teeveestä, että voi käpertyä viltin alle suklaarasian kans, kun lapset on päikkäreillä :D

Pappa meni nimittäin ja antoi pojalle suklaata yks päivä. Sitten se oli vielä sanonu, että saa karkkia jos tulee pissa pottaan. Seuraavana päivänä poika heräsi ja seisoi sormi pitkällä osoittamas pöydälle "kaaaakkia!" . Sillälailla. Puolikkaan geishapalan menin minäkin yks ilta antamaan, mutta edelleen oon sitä mieltä, ettei tuon lapsen tartte todellakaan tietää vielä mitä on karkki. 

Pipari on "palkintona" ollut joinakin päivinä, kun on oikein tarttenu kiristää laps tekemään jotain, hyvin on toiminut :) Pissakin tuli pottaan lahjomatta, niin kyllä se tästä ;)

Toivotaan ny, että tulis vielä lunta ennen joulua niin olis huomattavasti valoisampaa tämä arki ja joulunodotuskin :)

Semmosta tällä kertaa. Nyt kun kerrankin pojat nukkui yhtäaikaa, minä tuhlasin omat päikkärini tähän bloggaamiseen. Mutta nyt sitä jaksaa taas loppupäivän, kun sai edes hetken omaa aikaa ja tehdä sitä mikä huvittaa! Otin aamupäivällä ja imuroin nuo miljardit koirankarvatkin, kun ei tuo karvanlähtö näköjään lopu ikinä (!!!!) , niin mun mieli on kuulkaa nyt niin tyyni että tästä tulee vielä ylihyvä päivä :) :) Siivoaminen on terapiaa, sanon minä! 

Palataan!

-Susanna-

Ensimmäinen arkiviikko selvitty!

Aurinkoista sunnuntaita!

Nyt on arki alkanut meidän perheessä, pappa on palannut töihin ja mä olen opetellut arjesta selviytymistä kahden lapsen äitinä.

Maanantaiaamuna mua kyllä jännitti suhteellisen paljon jäädä lasten kanssa kaksin.

 Mutta meillä on mennyt ihan hyvin, jopa ihan kivasti voisin sanoa! :)

Täys härdelli on päällä koko ajan, eikä huilata voi kun muutamia tunteja öisin, mutta silti.

Täytyy sanoa, että tämän viikonlopun suurimmat tavoitteet oli saada nukkua, ja nyt on molemmille päiville parin tunnin extraunet otettu, kiitos papalle! :)

Haastavinta arjessa on pysyä tyynenä ja rauhallisena, säilyttää pinna, vaikka väsyttäis kuinka kovaa ja vaikka kuinka Vinkkari testaisi äidin hermoja.

Viikon jälkeen olen oppinut ottamaan jokaisen päivän vastaan sellaisena kun se tulee, johon on turha asettaa mitään ylimääräisiä toiveita. Tarkoitan tällä nyt sellasta, että jos joku päivä saan idean, että huomenna vois tehdä "jonkun xxxx" -homman, joko lasten kanssa tai ilman, niin en kyllä enää suunnittele tai haaveile. Kaikki etukäteen suunnittelu/haaveilu kaikesta ylimääräisestä aktiviteetista aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä /  paineita saada se homma hoidettua.

Mä lähinnä yritän nyt selviytyä päivistä niin, että kaikilla on ruokaa, eikä kukaan saa itkupotkuraivareita.

Jos jossakin välissä olis tai tulis aikaa tehä joku extrahomma, niin sitäkin mietin hyvin tarkasti, että kannattaako nyt aloittaa vai kannattaisko kumminkin nyt vain istua alas, kun se kerran on mahdollista. Suosittelen istumaan alas ja ottamaan sen 5minuuttia itselle.

Se vain on niin, että ne hommat ei tämänkokoisessa talossa tekemällä lopu.

Yksi eniten voimia vievä on vauva. Hänellä on vatsakipuja tai muutenvaan halipula kokoajan. Häntä ei voi jättää yksin sitteriin tai sänkyyn tai mihinkään. Eli joudun kantamaan häntä koko ajan, kunnes hän jossakin vaiheessa nukahtaa. Käytännössä tämä hankaloittaa suuressa määrin esimerkiksi ruoan laittamista tai syömistä. Vinkkarin kanssa leikin ja häärään ns. yhdellä kädellä. Siksi perjantaiaamulla kuorin perunatkin jo ennen kahdeksaa aamulla, kun pappa oli vielä kotona. Ja oikeastaan laitoin ne kiehumaan ja tein muusin valmiiksi klo 9, että kun tulemme pihalta koiraa lenkittämästä, on ruoka sitten jo valmiina. 

Tuollaista "suunnittelua" kannatan ja suosittelen. Olisin toki voinut ottaa kupin kahvia ja leivän, istua alas ja unohtaa ne perunat, mutta tällä konstilla pääsin itsekin puolen tunnin unille ruoan jälkeen, ennenkö vauva heräs. Sen loppuajan kun Vinkkari nukkui päikkäreitään, minä hyssyttelin vauvaa ja yritin tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ei siis mitään äidin omaa aikaa jonkun kivan lehden parissa, vaan haukotellen ympäri kämppää kävellen ja jo yöunista haaveillen.

Jottei tämä nyt kuulostaisi liian dramaattiselta, niin kyllä mä täällä selviän. Me kaikki selvitään ja vielä ihan hyvin! Itselleni on rankita sisäistää se, että en pääse suihkuun keskellä päivää ja vaikka mä just pyyhin keittiön pöydän, niin mä joudun sen pyyhkiä vielä ainakin 6 kertaa tänään.  

Onneksi mun arkea helpottaa tiistait ja torstait, kun Vinkkari on päiväkodissa. Silloin mä voin nukkua ja nostaa vaikka jalat pöydälle tunniksi, kun vauva nukkuu. 

Jos joku luulee vielä, että äitiysloma on lomaa, niin voin pyytää kyläilemään ja antaa TODO-listan käteen ;)

No niin ja huomenna lähtee käyntiin arkiviikko numero kaksi. Tiistaina meillä on vauvan kanssa neuvola, joten vielä ei ole antaa uusia mittoja vauvasta. Nyt ei ole myöskään kuvia tähän laittaa, sillä puhelin on keittiössä ja vauva toisessa kädessä hyssyteltävänä = kuvien lataus saa jäädä toiseen kertaan.

 Näin ne asiat vaan hoituu kun malttaa jättää jotakin seuraavalle kerralle, eikä ressaa vaikka jotku hommat hoitaa puolitiehen yhdellä kädellä ;)

-Susanna-