Vuosi 2015

Moikka!

Ajattelin tehdä tämmösen pienen koosteen vuodesta 2015.

Meidän perhettä ei koetellut koko vuotena mikään negatiivinen asia.

Päinvastoin, ilon aiheita tuntui löytyvän jokaisesta arkisesta asiasta. 

• Vuosi 2015 alkoi sillä, että Vinkkari oli oppinut kävelemään ja meni tammikuussa tarhaan. Se tuli heti kolmen päivän päästä ekan kerran kipeeksi ja sairasteli vähän väliä koko kevään.
• Vinkkari täytti 1-vuoden ja mä leivoin elämäni ensimmäisen kakun. Kuvia ei muistettu ottaa ja se harmittaa tosi paljon!

1-vuotias 

• Mä tulin raskaaksi ja sitä alkuraskautta jännittäessä meni kevät. 
• Mä kävin hammaslääkärissä varmaan miljoona kertaa ja sairaalassa vedetiin 2 viisaudenhammasta. Selvisin kuitenkin hengissä jokaisesta kerrasta! Huh!
• Saatiin tehtyä pihalle viljelyslaatikot, joihin istutettiin herneitä, salaatteja, retiisejä, porkkanoita ja mansikoita. Ens vuonna ei laiteta kun mansikoita, koska kaikki vihreät jäi syömättä! :D

Ainoat puutarhatyöt tein keväällä kun vielä jaksoin. Kivalta nämä näytti mutta syömättä jäi.

Äitiyspakkauksen otin. Enkä tehny sillä mitään. Meillähän on jo kaikki ennestään!
Mahakuvat toukokuulta ja syyskuulta.

• Toukokuussa oli megakirppis botniahallissa ja siitä alkoikin kirppiskesä. Kiersin monta pihakirppistä ja kaahasin menemään löytöjen perässä. Muutama pihakirppis jäi välistä ja ne harmitti ylipaljon, koska olin löytänyt intohimoisen harrastuksen. Opin sen, että nopeus ratkaisee ja paikalla pitää olla ekana! Viidestä ensimmäisestä pihasta tekee löytöjä. Sen jälkeen voi yhtä hyvin lähteä himaan, koska muista pihoista on jo ne löydöt tehnyt joku muu. Toivottavasti pääsen kiihdyttelemään fordilla ensikesänäkin pihoista pihoihin! :)
• Focus on tosiaan pysynyt meidän perheenjäsenenä jo viisi vuotta, ja toivon mukaan se pysyy meidän matkassa ensi vuonnakin!

Pata oli yksi parhaimmista löydöistä! Olisko se maksanu 25€?!
Liukumäki 6€, traktori 5€ ja maitotonkka 6€

Ikean lamppu 5€, polvivillasukat 6€, Franklinfanille pehmo 1,50€
ja matkarattaat 10€

• Kesällä syötiin paljon mansikoita, käytiin Keskisellä ja Ähtärissä. Vuokrattiin asuntoauto ja todettiin sen olleen aika paska ratkaisu, kun 1,5 vuotias olis pitänyt saada nukkumaan. Iskä teki Vinkkarille oman huoneen ja mä kasvatin mahaani, olokin oli puoliväliin asti ihan hyvä.
• Sain myös osallistua huikeisiin polttareihin ja aivan uskomattoman upeisiin häihin! 
• Uskalsin vuosien suunnittelun jälkeen jättää omat synttärit välistä ja jatkan perinnettä ensi vuonnakin! En tykkää järjestää juhlia, mutta joudun sen nyt äitinä kuitenkin tekemään. Tästäkin syystä voin hyvillä mielin jättää omat synttärini loppuelämäkseni juhlimatta! 

Kesä :)

Verhot uupuu kuvasta, mutta lopputulos oli huippu!

• Syksyllä sain ennen synnytystä viettää omaa aikaa monta viikkoa ja ne viikot oli kyllä mahtavia. Täytin päiväni kaikella sellaisella mitä mä itte halusin tehdä, koska muistutin itseäni joka välissä siitä, ettei omaa aikaa ole luvassa ainakaan viiteentoista vuoteen. 
• Ostin ekan älypyhelimeni, siis kosketusnäytöllisen, jonka ostamista vastaan olin taistellut monta vuotta. Ja niin siinä kävi, että paras hankintahan se oli koko vuotena!
• Tapasin myös kummejani enemmän, kuin muina vuosina ja rakensihan kummisetä meille leikkimökinkin! Ikeassakin käytiin ja Vinkkari pääsi heidän traktorin kyytiin pariinkin kertaan!

Porkkanat meni hepoille ja loput homehtui kaappiin.
Traktori oli aika mahtava elämys :)

• Inhosin raskaana olemista 20 viikon jälkeen. Olin taas iso kun valas. Paino nousi taas melkein 20 kiloa, jotka lähti jälleen alle kuukaudessa poiskin, mutta jättivät muistoksi tyhjän roikkuvan vatsanahkan. Sanoisinko, että mahasta näkee, että se on parissa vuodessa kahteen kertaan lihotettu ja leikattu navasta asti auki. Vatsalihakset on revitty ja kroppa on surkeimmassa kunnossa ikinä. Lupaan että ensi vuonna tähän tulee muutos, enkä ainakaan ole raskaana koko vuonna!
• Synnytys oli koko vuoden kauhein kokemus. Yli viikon ravasin sairaalassa katsomassa trombosyyttiarvoja ja makaamassa käyrillä. Lopullinen synnytys kesti 29h ja se päätyi kuitenkin taas hätäsektioon. Haava vielä vuosi kotona ja jouduin taas käydä viikon verran näytillä. Koko lysti maksoi yli 500€. Henkilökunta ja sairaalassaoloaika olivat kuitenkin miljoona kertaa paremmat, kuin ekalla kerralla! Ruusuja pitäisi lähettää!!
• Wauva oli koko vuoden suurin ja ihanin saavutus! Paranin leikkauksesta nopeasti ja nautin alusta asti ihanasta pienestä pallerosta! Leijonaemo syntyi minussa uudelleen ja murisen mielessäni usein kaikelle, ehkä vähän hormoonien takiakin.

• Nimen keksiminen oli taas todella vaikeaa, päätin ristiäispäivänä, että Wauvan nimi alkaa tuplaweellä. Ristiäiset meni ihan ok, muutama asia harmittikin, mutta eniten harmitti ettei otettu tästäkään juhlasta kuvia! Kakku oli juhlien kruunu, se maistui täydelliseltä!

Yritin kuvata sankaria myöhemmin. Aika huonolla menestyksellä :D

• Loppuvuosi oli arjen opettelua, päivät on niin täynnä lastenhoitoa ja kotitöitä, ettei sitä ymmärrä itsekään. Lupaan ensivuonna jättää kotitöitä enemmän  iltoihin, kun iskäkin on kotona ja nauttia vielä alkuvuoden äitiyslomasta.

Isänpäivä leivät, mamma luovutti maitoa keskosille (vieläkin luovutan) ja
ehdinpä askarrella myytävistä tavaroista saaduille rahoille oman purkinkin.

• Vietettiin ensimmäinen oma joulu! Valmistelin sitä marraskuun lopulta asti. Sain melkein kaiken tehtyä mitä halusinkin. Ensi vuonna teen ehkä vähä vähemmän, tai aloitan aikaisemmin.

Vuosi on ollut kaikinpuolin hyvä!

Joka kuukauteen mahtuu vähän harmituksen aiheita, mutta enemmän niihin mahtuu iloisia asioita! Ainut asia mistä meillä "riidellään" on se; että kuinka ruokaa tulee kehua.

Jos Tero on laittanut ruokaa, se odottaa, että mä ensimmäisen haarukallisen maistettuani, ylistän sen safkan maasta taivaaseen. Lisäksi siitä on puhuttava 3-5 kertaa ruoan aikana ja ruoan jälkeen vielä kehua sitä niiiiiin paljon.

-Voi onpas tää hyvää!
-On kyllä niin hyvää!
-Kylläpä tää onkin hyvää!
-Voi vitsi, KIITOS, oli kyllä TOSI HYVÄÄ ruokaa! KIITOS!

Mä taas en tykkää, jos mun tekemälle makkarasopalle annetaan tommonen ylistys. Pelkkä -kiitos! riittää kun nousee pöydästä. Jos se ruskeasoosi ei oikein onnistunut, niin ei sitäkään silloin kehuta pelkän kehumisen vuoksi. Ja kun sanoo yhden (1) kiitoksen, ei se tarkoita, että ruoka oli pahaa. Se oli sitä samaa kun ennenkin. Ihan syötävää, hyvää ja sitä tehdään parin viikon päästä uudelleen! :)

:D Niin, että tästä meidän perheessä kinastellaan lopun elämää, ja toivon mukaan se on meidän perheen suurin murhe vuonna 2016:kin! :D

Veljekset kuin ilvekset

Ensi vuodelta odotan eniten yhteistä aikaa perheen kanssa. Vaikka sitä joka ilta näkeekin, niin silti odotan niitä oman perheen kanssa tehtyjä juttuja, joista muistoja kertyy. 

Omaa kuntoani ajattelin myös yli 10 vuoden makaamisen ja syömisen jälkeen ryhtyä ajattelemaan. Se EI kuitenkaan tarkoita, että lopettaisin suklaan syömisen. Haluan pystyä kävelemään suorassa ja menemään kyykkyyn. Ja ehkä tiputtaa muutaman kilon siinä samalla.

Toivon myös ihan äärettömän paljon terveyttä kaikille läheisille!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

-Susanna-

Oma joulu, nallepuhia kirkossa ja talviloman odottelua :)

Heippa!

Nyt on meidän ensimmäinen oma joulu pulkassa ja paljon kertyi muistoja :)

23.12 mun iskä tuli illalla kylään ja syötiin ensimmäinen jouluateria. Oli kyllä niin hyvää, vaikkei itte ollu paistettu kun kinkku, kalkkuna ja lohi. Mitään en oikeestaan kaivannu lisää, olin ostanu kaikkea sitä mitä mieli teki. Laiskuuttani en jaksanu puolukkahilloa tehdä enempää vaikka marjoja löytyy pakastimesta ja jääkaapista 10-15 litraa, joten tyydyin yhteen lusikalliseen mitä purkin pohjalla oli.

Illalla kun iskä oli lähteny, heitettiin kaksi patjaa lattialle ja pötköteltiin kaikki ihan raatoina keskellä olkkaria. Siinä kohtaa tuntui oikeen kunnolla joululta, kun koko kuukauden työ oli valmista ja sai hetken vain olla. Mitään ei tarttenu enää tehdä. Ei yhtäkään pikkujuttua enää ollut, mikä olisi pakko ollut tehdä ennen joulua (koska luovuin ajatuksesta, että ehtisin silittää liinan pöydälle). Pää ja mieli oli ihan tyhjä. Makasin ja katsoin vain telkkaria, olin vain ja nautin! <3

Aattona Tero otti ja imuroi sillä aikaa kun Vinkkari nukkui päikkäreitä. Mä kävin vielä kaupungissa ja pistin joulutähtiä paperiin, kun kuulutettiin kaupan olevan suljettu. Noloa, tiedän. 

Käytiin hakemassa sitten mun äiti ja mentiin Vaasan kaupungin kirkkoon klo15. Viikkoa aikasemmin tuli puheeksi, että me molemmat Teron kans haluttais mennä kirkkoon käymäs. Googlasin, että perhekirkko vois olla just sopiva, niin ei tarttis hävetä, kun ei Vinkkari kumminkaan jaksa istua paikallansa. No eihän se jaksanukkaan. Se joi pillimehun ja katto Nalle Puhia youtubesta. Puolen tunnin päästä se oli ohitte. Todettiin, ettei tartte toiste mennä. Mennään sitten ilman lapsia joululauluja kuuntelemaan ens vuonna, niin saa sen joulufiiliksen mitä me lähdettiin hakemaankin, eikä tartte keskittyä ojentamaan lasta, joka potkii edessäistuvaa ja hiplaa sen vaatteita. *huoh*

No tultiin sitten meille, keitettiin perunat ja katettiin pöytä. Kaikilla oli tosi nälkä ja ruoka maistui!

Tero ja äiti maistoi jotain jonkun tekemää viiniä, joka ei vissiin ollu viiniä, mutta oli vahvaa ja jäi juomatta. Sitte ne maistoi myös hehkuviiniä joka kans on jostakin meille joskus eksyny, se maistui kuulemma glögiltä ja olis sopinu piparien kans. Sekin jäi juomatta. Nyt tos pöydällä on kaks vinkkupulloa, molemmista otettu desilitra :) Meillä ei juoda edelleenkään viiniä. Kuoharipullotkin täyttää keväällä 6 vuotta, heh.

Ostin Terolle tämmösen <3

Heti kun oli mahat täynnä, käytiin me porukalla lahjojen kimppuun, jotka odotti kuusen alla. Ei oltu tilattu pukkia, kun mietittiin, että Vinkkari saattais kumminki vielä pelätä sitä. Ei se ymmärtäny, että ne kymmenet paketit oli kaikki sille. Reilun kahden tunnin päästä me avattiin niitä kaikki ja mulla meni ihan ohitte muutamat paketit niin, etten tiedä keneltä ne oli. Mutta kaikki lahjat oli kyllä aivan upeita! Tuli taas niin kiitollinen olo, kuinka mun lapsille ihmiset on ostanu kaikkia semmosia juttuja! Omat paketit yllätti positiivisesti kaikki, yöpaitoja olin toivonu ja sain 2! Muut osui toivomattakin kohdilleen :) Vinkkari oli tyytyväinen kaikkiin  ja oli niin hämmästyneen oloinen koko ajan. Pari pakettia olis riittäny ja ens vuonna mä voin varmasti jättää molempien poikien lahjat ostamatta :D

Joulupäivä meni Kruunupyyssä. Vauva sai korviketta ehkä desin ja oksensi vielä puolilta öinkin. Siinä meni se päivä. Vinkkari nukkui autossa ja heräsi kun piti mennä nukkumaan. Siinä meni se ilta. Mä siivoilin oksennuksia ja keräsin hermojani. Oltiin valveilla kaikki vielä 23.30. 

Tapaninpäivänä heräsin klo 11 suoraan valmiiseen ruokapöytään. Tero meni sit talliin ja mä makasin koko päivän. Otin tobleronen kaveriksi sohvalle ja pötköttelin. Koko päivä oli ihan täydellinen, koska kaikki joulujutut oli nyt plakkarissa. 

27. päivä mentiin vielä illalla käymäs Laihialla mun mumman ja paapan luona kaffilla. 

Joulu oli, sain nukkua paljon, ohjelmaa ja ruokaa piisas, kivaa oli, mutta kyllä on kivaa kun tulee tammikuu! Mun vakaa aikomus on ottaa mahdollisimman rennosti ja tehdä mahdollisimman vähän! Nyt tuntuu, että on kaikkensa antanu ja on aika levätä.

Laskin viimeyönä, kun joku oli vieny mun yöunet, että vuodessa on 52 viikonloppua ja meillä on  n.25 synttärit joihin osallistua. Lisäksi on isän- ja äitienpäivät, pääsiäinen, juhannus, joulu ja uusvuosi. Siinä menee monta viikonloppua kyläilyyn, vielä kun Tero on töissäkin joka kolmas lauantai. Ei kuulkaa paljon jää aikaa viikonlopuille oman perheen kanssa tekemiseen tai pelkkään olemiseen.

Kukapa ei tykkäis nukkua myöhälle, kattoa leffoja, mennä retkelle tai pizzalle. Kavereitakin olis kiva nähdä, ennemmän kun kerran vuodessa. Alan ymmärtää sanan merkityksen "ruuhkavuodet", eikä meillä edes kukaan harrasta mitään, mitä nyt Tero ruuvaa autoja ja siihenkin melkein pitää varata jo kalenterista aika. huh huh.

Onni on siis tammikuu ja papan talviloma!

Kauhajoelle mennään varmasti joku päivä, kun ei olla 1,5vuoteen käyty.

Ja puhetta oli, jos tehtäis päiväretki Keskiselle, niin siinä olis aivan tarpeeksi ohjelmaa ja jäis sitten aikaa kotona olemiseenkin.

Ei muutakun mukavaa uuden vuoden aikaa kaikille. Ottakaa rennosti ;)

 Palataan ens vuonna! :)

-Susanna-

ps. wauva 3kk , 6kg ja 63cm

Olipa kerran täydellinen päivä..

Wauva on nyt 2,5kk vanha ja viimeyönä me nukuimme 6 (kuusi!!!) tuntia putkeen!

Siis WAU!

Tiedättekö kun en edes muista kauanko siitä on, kun oon nukkunut yhteenmenoon niin kauan.

Raskausaikanakin piti rampata vessassa 2-3 kertaa yössä, niin voitte kuvitella miten levännyt olo mulla oli aamulla! 

Tosiaan puoli seittemän maissa noustiin ylös ja kun kello löi yhdeksän, pistin jo makaronilaatikon uuniin. Puoli kymmeneltä olin ripustanu ensimmäisen koneellisen pyykkiä ja oltiin menossa hyvää vauhtia ulkoilemaan!

Me ei olla taidettu kun kerran onnistua pihalle menossa ennen iltapäivää.

Meinas tulla pikkusen takapakkia kyllä, kun avasin ulko-oven ja olin pökkäämässä vaunuja pihalle... siellä satoi vettä! Jep, ja huomenna alkaa joulukuu.

Onneksi hoksasin, että oonpas ostanu jo keväällä sadetakkeja varastoon, kun halvalla oon kirppikseltä löytäny. Nuin vain puetin pojalle sen kolmen euron Bamse-takin päälle ja olin hyvin ylpeä itsestäni. :)

Kunnon supermutsi menee vesisateessa pihalle!

(en olis menny, jos ei oltais oltu täysissä pukeissa jo terassilla)

No mitä me potkittiin vähä palloa ja sen sellasta. Tultiin syömään valmista makaronilaatikkoa ja sitte pistin Vinkkarin nukkumaan. Ilman mitään vastalauseita se nukahti ja mäkin päätin kokeilla onneani.

Pistin sohvalle maata ja vedin peiton korville.

Kello 14 Vinkkari hipsi mun kainaloon ja mä olin onnesta soikeena.

Wauva oli nukkunu jo 4 tuntia, Vinkkari nukkui 3 ja minä 2,5! 

Käsittämätöntä!

No mitäs sitte vielä!

Mä ihan piruuttani kokeilin vielä jos onnistuisin lasten hereilläoloaikana käynnistää läppärin ja maksaa laskut. No se meni yhtä nopeesti ja kätsysti, kun mitä rahatkin hävis tililtä.

Koska Vinkkari leikki omassa huoneessaan jo ties monettako tuntia päivän aikana, niin mäpä sitten vielä leikin joulupukinapulaista tässä internetin ihmeellisessä maailmassa yhteensä neljä tuntia. Enpäs oo koneellakaan ollut niin pitkää pätkää moneen kuukauteen!

Pappakin ehti tulla kotiin, me syötiin ja sit se leikki ja hoiti Vinkkarin ihan sänkyyn asti, Wauvakin on ollut niin täydellinen elokuvavauva koko päivän, syönyt ja nukkunut vain.

Kello on 20.30 ja kaikki, koira mukaanluettuna nukkuu ja mä avasin koneen vielä uudelleen kirjoittaakseni tämän muistiin.

Mä varmaan kohta herään tästä unesta! Mut sitä ennen mä salaa toivon, että tällaisia päiviä tulis vielä joskus uudelleen, koska tää on ollut heittämällä paras päivä koko vauva-aikana! Kaikki, ihan kaikki on menny niin nappiin, että huh huh!

PS. Yhdessä ikkunassakin on jo jouluverhot. 

PPS. Neljässä ikkunassa ei oo verhoja ollenkaan.

:D

-Susanna-

Eilen oli eka adventti, kohta se joulu on täällä :)

Huono ja ei niinhuono -viikko

Otsikkokin sen kertoo, huono viikko.

Oon ollu ihan älyttömän väsynyt ja Wauva on nukkunut tavallista huonommin yönsä.

Oon saanut nukutuksi viiden tunnin öitä, enkä niitäkään tunteja putkeen. Flunssa on tulossa ja torstaina olikin aivan jäätävä olo. Kiitos luojan, meidän papalla oli vapaapäivä ja mä sain nukkua pitkään, ottaa panadolin ja mennä takaisin nukkumaan. Heräsin 13.30.

Enpä olisi uskonut jollen olisi itte ollut osallisena, mutta se krapulainen flunssa-kurkkukipu oli lähes kokonaan poissa! Kauheeta miten väsynyt ihminen voi olla, että kroppa kaataa väkisin ittensä petiin lepäämään. No saatiin sitten päivän suunnitelmat onneksi toteutettua ja lähdettiin Jyskiin koemakaamaan sänkyjä ja Swingelingin sisäleikkipuistoon ekaa kertaa.

Mulla on ollu jo kauan selkä kipee aina kun nousen ylös ja nyt rupes tuntumaan, että ratkaisuhan vois olla uus sänky hei ;) Hetken kun täs on tuumaillu asiaa, niin hoksasin taas olevani aikuinen ja rakentavani loppuelämäkseni kotia, joten ehkä voisin myös sijoittaa hiukan omaan hyvinvointiin täällä kotona. Aika paljon loppuen lopuksi sitä ihminen nukkuu, tai tällä hetkelle niin *** vähän, että nekin unet olis mukava nukkua hyvin. Joten luulenpa, että se tonnin (!!!) sänky menee tilaukseen ens viikolla. Kyllä se ittensä takasin varmasti maksaa, kun siinä kymmenen vuottakin makaa, vai mitä!?

Ei tää vissiin kumminkaan oo niin huono viikko ollu, kun tarkemmin ajattelee.. Eilen olin kaverin kanssa kattomassa Jippua Huutoniemen kirkossa. Voi hyvänenaika sitä ääntä! Jippu kuuluu mun lemppareihin, mutten oo nähny sitä ennemin livenä. Sillä oli oikeesti niin upea ja vahva ääni, että sitä vain riitti ja riitti. 1h 45 min oli iho ihan kananlihalla. Ehdottomasti meen uudelleen joskus katsomaan häntä jos tilanne vain sallii.

Se Swingeling oli kans ihan huippu! Meiltä ajaa siihen 15 minuuttia ja sisälle maksetaan vain kävelevistä lapsista. Siellä oli niin paljon tekemistä, vaikka olikin tarkoitettu ehkä hiukan vanhemille, kuin mitä Vinkkari 1v 10kk pian on. Mutta sehän vain tarkoittaa, ettei se paikka ihan heti käy tylsäksi tuolle pojalle :)

Joulua en oo tällä viikolla ehtinyt valmistella. Ne on oikeestaan noi verhot joita menee seitsemän kappaletta tähän olkkariin, niin niiden vaihtaminen tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta. Joulutähdetkin haluaisin jo roikkumaan ikkunalle. Kukkia kävin ostamassa viikko sitten ja nyt on amaryllikset auennu, vau! 

Pipareita ollaan leivottu, mutta ne on jääny koristelematta, kun en oo viittiny iltasella tuhlata siihen aikaa ja tuon taaperon kanssa siitä tulisi vain semmoinen sotku, ettei mun hermo kestäisi :D 

On niitä tullu syötyä jokapäivä ilman sitä tomusokerikuorrutettakin, taikinakin meni alas ilman sen suurempia kuorrutteita ;)

Spraymaalia pikkusen naamas, kun piti auttaa iskää tallissa.

Tänään olis joulunavajaiset torilla ja joulumyyjäiset Botniahallilla. Pappa on töis niin me kökötetään sisällä vesisadetta piilossa. Huomenna olis Stundarsissa joulumyyjäiset ja Botniahallissakin ne jatkuu vielä huomenna, niin ehkäpä huomenna lähetään hakemaan lisää joulumieltä jostakin :)

Pidetään kaikki sormet ristissä, että yö menee hyvin ja jaksetaan koko perhe lähteä. 

Näitä koko perheen juttuja tekis vaikka joka päivä, mutta hitsi kun tuo aika on ja kuluu niinkuin siivillä. Arki-iltoina ei pysty eikä jaksa. Ainoat mahdollisuudet on just viikonloppuisin ja niille tuntuu kasaantuvan välillä niinkin paljon ohjelmaa, ettei malta nukkua univelkoja pois ja höllätä vähän vaikka oliskin mahdollisuus. Kakspiippuinenjuttu! ;) 

Pakko olis kuitenkin hakea jotakin hyvää sinappia. Se on se yks juttu mikä pitää joulupöydässä olla.

Mua ei jouluruoat sen suuremmin kiinnosta, kunhan on kinkkua. Rosollit, laatikot, puurot ja tortut jää syömättä. Lohta ja kinkkua kun on, niin se on siinä. Ja sitä sinappia.... ja paaaaljon suklaata ;)

Toisille se ruoka tekee sen joulun, mä odotan enemmän sitä aaton rauhallista tunnelmaa.

Toivottavasti tulee joku hyvä perhe-elokuva teeveestä, että voi käpertyä viltin alle suklaarasian kans, kun lapset on päikkäreillä :D

Pappa meni nimittäin ja antoi pojalle suklaata yks päivä. Sitten se oli vielä sanonu, että saa karkkia jos tulee pissa pottaan. Seuraavana päivänä poika heräsi ja seisoi sormi pitkällä osoittamas pöydälle "kaaaakkia!" . Sillälailla. Puolikkaan geishapalan menin minäkin yks ilta antamaan, mutta edelleen oon sitä mieltä, ettei tuon lapsen tartte todellakaan tietää vielä mitä on karkki. 

Pipari on "palkintona" ollut joinakin päivinä, kun on oikein tarttenu kiristää laps tekemään jotain, hyvin on toiminut :) Pissakin tuli pottaan lahjomatta, niin kyllä se tästä ;)

Toivotaan ny, että tulis vielä lunta ennen joulua niin olis huomattavasti valoisampaa tämä arki ja joulunodotuskin :)

Semmosta tällä kertaa. Nyt kun kerrankin pojat nukkui yhtäaikaa, minä tuhlasin omat päikkärini tähän bloggaamiseen. Mutta nyt sitä jaksaa taas loppupäivän, kun sai edes hetken omaa aikaa ja tehdä sitä mikä huvittaa! Otin aamupäivällä ja imuroin nuo miljardit koirankarvatkin, kun ei tuo karvanlähtö näköjään lopu ikinä (!!!!) , niin mun mieli on kuulkaa nyt niin tyyni että tästä tulee vielä ylihyvä päivä :) :) Siivoaminen on terapiaa, sanon minä! 

Palataan!

-Susanna-

Ristiäiset ja joulunodotus

Heps!

Katotaan kuinka onnistun tällaisessa nopeassa tilannepäivityksessä.

En muista koska viimeksi kirjoitin, mutta muutama viikko siitä jo on aikaa. 

Meillä pyörii arki hurjaa vauhtia, välillä paremmin ja välillä huonommin. Ristiäiset on nyt onneksi ohi (en yhtään oo juhlaihminen jos joku ei ole vielä huomannut tai tiennyt ) ja sitämyöten ressi on vähentynyt huomattavasti :) Jouluressin ajattelin ainakin teoriassa välttää tänä vuonna, koska meinataan olla kotona! Tuo mun parempi puoliskokin on siitä jo kahteen kertaan (kyllä, olen laskenut) maininnut, kuinka mukavaa se tulee olemaan! 15 vuotta oon viettäny jouluaaton missä milloinkin, niin nyt tuntuu, että musta on vihdoin tullut aikuinen 31-vuotiaana. 

Me molemmat ollaan jo puhuttu joulupukin tilaamisesta ja mä olen ostanut jo joululahjojakin Vinkkarille, että se saisi mahdollisimman paljon paketteja! :) 

Mua on aina ärsyttäny se kun on kierretty joka paikassa ja sitten niistä jokapaikoista on saanu sen yhden lahjapaketin. Se siis on ärsyttäny, ettei ne paketit ollu paikalla jouluaattona. Missä ikinä oon ollukkin, niin pukki on nimi toisensa perään hokenu muita ja sitten Susanna on saanut sen yhden tai kaksi pakettia. Se hohto on hävinnyt siitä pukin odottamisesta tai oikeestaan koko joulusta, kun on kateellisena kattonu muiden iloa pakettien aukaisemisessa. Itte sitten oon kotona repiny paketin sillon ja toisen tällöin. Lahjoissa ei varmasti oo ollu moittimista, vaan siinä tunnelmanpuutteessa aattona. Siksi oon ollu ainakin kymenenä vuotena vapaaehtoisesti aattona aina töissäkin. Kun ei oo huvittanu mikään joulu.

Mutta nyt sitten!! Kaksi lasta rikkaampana äiti-ihmisenä! Nyt mä aloitan joulujen rakastamisen :D

Tänä aamuna jo meinasin, että pitäiskö vaihtaa verhot ;)

No en vaihtanu. Mutta ostin kirppikseltä jo pari tyynynpäällistä, ehkä ne voi jo pian laittaa :)

Odotan niin kovaa, että saadaan oma kuusi! Saadaan koristella se kuusi! Saadaan laittaa siihen jotain Vinkkarin askartelemia koristeita! Tulee pukki ja mä saan pitää lapsia sylissä, kun niitä jännittää. Mä saan avata niiden kans ne paketit, kun ne narut on niin hankalia! Mä niin odotan, että en osaa edes kertoa!! Vielä ei Vinkkari varmasti niin ymmärrä, mutta mulle se on tärkeää äitinä. Mä saan olla se henkilö joka tekee ne asiat lapsen kanssa. Mulle tulee joku merkitys tähän maailmaan, kun saan olla äitinä rakentamassa lapselle joulunperinteitä ja olla se joka päättää kuinka moneen saa valvoa nyt kun on jouluaatto. Mä luulen että mä tuun satsaamaan pikkusen enemmän jouluun tänä vuonna, niin rahallisesti kuin tunnetasollakin :) <3

Mä luulen, että mä myös kasvan äitinä jotenkin, koska se on vuoden suurin juhla, johon liittyy niin paljon ja se koostuu niin monesta asiasta. Ostin jo parit uudet piparimuotitkin, koska myös leipominen saa ihan uuden merkityksen! Suklaakalenteria Vinkkari ei vielä saa, koska karkkia se ei muutenkaan saa ikinä. Ite oon suklaariippuvainen ihan täysin, niin en näe mitään syytä syöttää lapselle 24 päivää suklaata putkeen. 

Mutta jotta ny ei menisi ihan jouluksi tämä postaus ja onnistuisin siinä nopeassa tilannepäivityksessä, niin palataan takaisin arkeen..

Niin ne oli ne ristiäiset ja ne meni ihan ok.

Sain kummitädiltä korvaamattoman siivousavun, näin puhdasta ei ookkaan ollu sitten viime ristiäisten. Harmi vaan kun tuolla meidän koiralla on karvanlähtö, niin se puhtaus pysyi ehkä puolitoista vuorokautta. 

Syötävät riitti ja ne oli hyviä, niihinkin saatiin sukulaisilta apua! Itte tein vain juustokakun, eikä enempään olisi rahkeet riittäneetkään.

Tässä vois olla kuva ristiäisistä, mutten muistanu ottaa yhtäkään kuvaa :(

 Se on nimittäin tämä väsymys. Kun ei ehdi nukkua. Kun ei saa nukkua, tai mikä nyt sitten oliskaan sopiva termi. Vauva on hereillä illalla 18.30-23.30. Eli nukkumaan ei pääse. Sitten kun puolilta öin saan unta, niin vauva herättää kun on nukkunut kolme tuntia. Minä sitten nousen häntä syöttämään ja ennenkun hän nukahtaa uudelleen, menee siihen 1,5-2 tuntia. Sitten kömmin taas peiton alle ja yleensä kello on tässä vaiheessa neljä tai viisi. Aamukuuden jälkeen Vinkkari juoksee sängyn viereen huutamaan ja siinä ei sitten auta kun nousta. Pahimpina öinä ja väsymyksen keskellä pyydän pappaa nousemaan, että saisin ite nukutuksi vielä kahdeksan korville, ennekun hän lähtee töihin.Vauva kuitenkin herää taas siihen väliin sopivasti ja katkaisee mun unet. Päivällä poikien rytmit ei vielä osu kohdilleen niin, että saisin ne yhtäaikaa nukkumaan. Ja jos saan, edes hetkeksi, en tiedä aloitanko perunoiden kuorimisella, vai jollakin toisella hommalla mihin tarvitaan kaksi kättä. Vauva nimittäin huutaa edelleen koko ajan. Ei siis mitenkään koliikkimaisesti, mutta maha on täynnä ilmaa ja koko ajan pitää hyssytellä. Cuplaton-tipat on nyt parina päivänä auttanu vähän, joten toivon suuresti niiden tehoavan entistä paremmin jatkossa.

Arki on nyt tätä. Yöpaita päällä, tukka pystyssä koitan saada aamukahvit juotua samalla, kun laitan pyykkiä ja tyhjään tiskipöytää ja joko laitan ruokaa tai tyhjään pöytää. Päikkärien aikana yritän saada perunat keitetyksi ja ittelleni vaatteet päälle. Kolmen jälkeen mennään ulos ja puoli viis sisälle laittamaan iskälle ruokaa. Tuo on se kaava, joka päivä.

Vinkkarilla ei ole oikein mitään tekemistä sisällä, niin se kattoo videoita melkein taukoamatta, koska on nyt oppinut itte vaihtamaan dvd:n. Välillä me piirrellään tai laitetaan pyykkejä. Vauva vie nyt mamman sylin, mutta sitten kun se nukkuu yritän aina halia enemmän Vinkkaria ja pihalla me potkitaan palloa tai juostaan muuten vaan ympyrää.

Enempään ei nyt pysty ja tämä saa riittää. 

Iltaisin on ihanaa kun iskä tulee töistä ja mä pääsen välillä maitokauppaan tai koiran kanssa lenkille. Se hiljaisuus on vaan jotain mitä ei voi sanoin kuvailla, siinä sielu lepää edes sen tunnin.

 Tänään Vinkkari on päiväkodissa, eikä meillä luojan kiitos ollut mitään ohjelmaa vauvan kanssa.

Nukuin puoli yhteentoista, join tunnin kahvia ja luin Unelmien talo&koti lehteä hiljaisuuden vallitessa. Sitten menin suihkuun ihan rauhassa ja kun vauva heräsi, puin sille ristiäismekon päälle ja otin paljon valokuvia. Sen maha ei oo ollu tänään kipeä joten meillä oli oikein mukavaa ja rauhallista, kunnes se nukahti ja mä istahdin tähän koneelle. Näin hiljaista päivää mä en edes muista, vielä kun oon saanu tehdä monta asiaa valmiiksi ja jättäny siivoamiset toiselle päivää.

Kyllä tämän päivän jälkeen huominen menee vaikka päällä seisten, koska sitten on taas lauantai ja mä saan nukkua :) 

Niin joo, vauva 6 viikkoa ja risat painaa nyt 5kiloa ja on reilu 56cm pitkä.

Siinä hän nyt on, mun vanha mekko päällä.

Tulevana sunnuntaina on isänpäivä. Oon kovasti kyselly minkälaisesta isänpäiväperinteestä pappa on haaveillut, mutten oo saanu kunnollista vastausta.

Ehkä mä keitän sille kahvit ja annan sen nukkua ainakin seittemään ;) ;) ;)

Ei muutakun lämmintä marraskuun jatkoa,, toivottavasti meillä on seittemän viikon päästä edes vähän lunta, niin tulee entistä ihanampi jouluaatto <3 :)

-Susanna-

Ensimmäinen arkiviikko selvitty!

Aurinkoista sunnuntaita!

Nyt on arki alkanut meidän perheessä, pappa on palannut töihin ja mä olen opetellut arjesta selviytymistä kahden lapsen äitinä.

Maanantaiaamuna mua kyllä jännitti suhteellisen paljon jäädä lasten kanssa kaksin.

 Mutta meillä on mennyt ihan hyvin, jopa ihan kivasti voisin sanoa! :)

Täys härdelli on päällä koko ajan, eikä huilata voi kun muutamia tunteja öisin, mutta silti.

Täytyy sanoa, että tämän viikonlopun suurimmat tavoitteet oli saada nukkua, ja nyt on molemmille päiville parin tunnin extraunet otettu, kiitos papalle! :)

Haastavinta arjessa on pysyä tyynenä ja rauhallisena, säilyttää pinna, vaikka väsyttäis kuinka kovaa ja vaikka kuinka Vinkkari testaisi äidin hermoja.

Viikon jälkeen olen oppinut ottamaan jokaisen päivän vastaan sellaisena kun se tulee, johon on turha asettaa mitään ylimääräisiä toiveita. Tarkoitan tällä nyt sellasta, että jos joku päivä saan idean, että huomenna vois tehdä "jonkun xxxx" -homman, joko lasten kanssa tai ilman, niin en kyllä enää suunnittele tai haaveile. Kaikki etukäteen suunnittelu/haaveilu kaikesta ylimääräisestä aktiviteetista aiheuttaa vaan ylimääräistä stressiä /  paineita saada se homma hoidettua.

Mä lähinnä yritän nyt selviytyä päivistä niin, että kaikilla on ruokaa, eikä kukaan saa itkupotkuraivareita.

Jos jossakin välissä olis tai tulis aikaa tehä joku extrahomma, niin sitäkin mietin hyvin tarkasti, että kannattaako nyt aloittaa vai kannattaisko kumminkin nyt vain istua alas, kun se kerran on mahdollista. Suosittelen istumaan alas ja ottamaan sen 5minuuttia itselle.

Se vain on niin, että ne hommat ei tämänkokoisessa talossa tekemällä lopu.

Yksi eniten voimia vievä on vauva. Hänellä on vatsakipuja tai muutenvaan halipula kokoajan. Häntä ei voi jättää yksin sitteriin tai sänkyyn tai mihinkään. Eli joudun kantamaan häntä koko ajan, kunnes hän jossakin vaiheessa nukahtaa. Käytännössä tämä hankaloittaa suuressa määrin esimerkiksi ruoan laittamista tai syömistä. Vinkkarin kanssa leikin ja häärään ns. yhdellä kädellä. Siksi perjantaiaamulla kuorin perunatkin jo ennen kahdeksaa aamulla, kun pappa oli vielä kotona. Ja oikeastaan laitoin ne kiehumaan ja tein muusin valmiiksi klo 9, että kun tulemme pihalta koiraa lenkittämästä, on ruoka sitten jo valmiina. 

Tuollaista "suunnittelua" kannatan ja suosittelen. Olisin toki voinut ottaa kupin kahvia ja leivän, istua alas ja unohtaa ne perunat, mutta tällä konstilla pääsin itsekin puolen tunnin unille ruoan jälkeen, ennenkö vauva heräs. Sen loppuajan kun Vinkkari nukkui päikkäreitään, minä hyssyttelin vauvaa ja yritin tehdä hänen olonsa mukavaksi. Ei siis mitään äidin omaa aikaa jonkun kivan lehden parissa, vaan haukotellen ympäri kämppää kävellen ja jo yöunista haaveillen.

Jottei tämä nyt kuulostaisi liian dramaattiselta, niin kyllä mä täällä selviän. Me kaikki selvitään ja vielä ihan hyvin! Itselleni on rankita sisäistää se, että en pääse suihkuun keskellä päivää ja vaikka mä just pyyhin keittiön pöydän, niin mä joudun sen pyyhkiä vielä ainakin 6 kertaa tänään.  

Onneksi mun arkea helpottaa tiistait ja torstait, kun Vinkkari on päiväkodissa. Silloin mä voin nukkua ja nostaa vaikka jalat pöydälle tunniksi, kun vauva nukkuu. 

Jos joku luulee vielä, että äitiysloma on lomaa, niin voin pyytää kyläilemään ja antaa TODO-listan käteen ;)

No niin ja huomenna lähtee käyntiin arkiviikko numero kaksi. Tiistaina meillä on vauvan kanssa neuvola, joten vielä ei ole antaa uusia mittoja vauvasta. Nyt ei ole myöskään kuvia tähän laittaa, sillä puhelin on keittiössä ja vauva toisessa kädessä hyssyteltävänä = kuvien lataus saa jäädä toiseen kertaan.

 Näin ne asiat vaan hoituu kun malttaa jättää jotakin seuraavalle kerralle, eikä ressaa vaikka jotku hommat hoitaa puolitiehen yhdellä kädellä ;)

-Susanna-

28 tuntia ja 45 minuuttia = synnytyskertomus

Lokakuu on saapunut,

 samoin poikavauva on nähnyt päivänvalon jo pari viikkoa sitten! :)

Ihanaa olla ilman sitä jäätävän kokoista mahaa, joka ahdisti joka suunnasta, koska vatsanahka ei enää venynyt suuntaan eikä toiseen. Vielä ihanempaa on olla todella hyvässä kunnossa itse ja nauttia vauvasta! :) Vinkkarin syntymän jälkeen ( hätäsektiolla hänkin syntyi ) olin niin huonossa kunnossa seuraavan kuukauden, etten liikkunut, kuin sängyn ja sohvan väliä. Vaihdoin ehkä viisi pissavaippaa puolikumarassa ja kun isyysloma loppui, pyysin vinkkarinpappaa näyttämään, kuinka vauvan pylly pestään. Ja vielä kun pappa meni töihin, istuin koko ensimmäisen päivän vauvan kanssa sohvalla koko kahdeksan tuntia lähes liikkumatta.

Mutta nyt on toisin!

Väittäisin olevani ehkä 75-80 prosenttisesti jo normaalissa kunnossa. Ollaan käyty kaupoilla ja kävelyllä, vauvan hoidossa en tarvitse mitään apua ja muutenkin fyysinen olo on tosi hyvä. Väsymys painaa välillä silmäluomia, mutta onneksi pappa on antanut mun nukkua päikkäreitä ja luultavammin väsymyskin vähenee, kun lopetan lääkkeiden syömisen kokonaan.

Sektiohaava on vuotanut ja jouduin käydä sairaalassa sitä näyttämässäkin kolmeen kertaan, mutta koska tulehdusarvot oli ok ja vuoto vähäistä, saan nyt itse vaihtaa haavaan "laastarin" päivittäin.

Onneksi, meinaan kukkaron pohja alkoi jo häämöttää kun sain ensimmäisen laskun sairaalasta. Ihan vain vinkkinä synnytämään aikoiville, että kannattaa kerätä säästöön jo valmiiksi vähintään 300€, koska jos joutuu rampata sairaalanmäellä viikkoa ennen synnytystä, makaamaan leikkauksen takia useamman päivän osastolla ja vielä kotiutumisen jälkeenkin käydä näytillä useamman kerran, niin jokaikinen ovenavaus maksaa. Meidän onni on ollut kyllä se, ettei vauvaa ole tarvinnut vielä mun hoitamisen lisäksi viedä mihinkään, vaan hän on ollut ihan terve. Ja tuo summa on nimenomaan "vähintään". Viikon verran kävin käyrillä ennen leikkausta ja lisäksi yritettiin kerran käynnistää ballongin avulla ja jouduin olla yötäkin sairaalassa, tämä "seurantaviikko" maksoi karvan alle 200€. Muita laskuja siis vielä odottaen... niin ja hei, jos saat säästöön sen mainitsemani kolmesataa ja saatkin vain sen normaalin satasen laskun kolmen päivän yöpymisestä, niin sittenpä on ristiäismenoja varten parisataa jo valmiiksi säästössä ;) 

No se siitä, koska näitä tilanteita varten käydään töissä ja säästetään rahaa pahanpäivän varalle, ja kun tulee yllätyslaskuja on onneksi mistä ottaa, ja toivotaan ettei kovin äkkiä tule muita ns. yllätyksiä.

Jos sitten pari sanaa itse synnytyksestä. 

Se oli kauheeta ja kesti 28tuntia ja 45minuuttia. 

Lopulta leikkaussaliin ja vanha haava nukutuksessa auki.

Se oli noin niinku lyhyesti, mutta koska mun on tapana selittää niin tässä tulee pidempi versio:

Viikkoa ennen synnytystä, mun trombosyyttiarvot oli sen päiväisen lääkärin mielestä sitä luokkaa, että kokeiltaisiin ballongin avulla käynnistämistä ja mahdollisesti tilanteen edetessä voitaisiin helposti tilata trombosyyttejä lentokoneella Helsingistä. No supistuksia saatiin aikaiseksi ja lopulta 24h kuluttua ballongi otettiin pois, koska muuten on suuri infektioriski. Ballongi ei ollut edistänyt kohdunsuun tilannetta yhtään mitenkään, koska viikkoja oli 37+2 ja tilanne todella epäkypsä. Jouduin rampata verikokeissa päivittäin, koska trombosyyttiarvoja oli seurattava tarkasti. Samalla makasin käyrillä ja söin lounasta synnytysosaston tarkkailuhuoneissa. Viikko meni ja mitään ei tapahtunut. Supistuksia oli koko viikon, mutta asteikolla 1-100 ne oli ehkä 5-10. Niitä oli, muttei ne haitannu mun oloa juurikaan. Sitten lääkäri teki sisätutkimuksen torstaina ja pikkusen ronkki rankemmin, niin supistuksetkin alkoivat olemaan säännöllisempiä ja jonkun verran tuntumaan. Torstain ja perjantain välisenä yönä mentiin sairaalaan ja koko automatkan huusin ja itkin kivuista. Halusin 5minuutin käyrillä makaamisen jälkeen päästä synnytyssaliin hengittämään ilokaasua, koska muistin sen tepsivän viimeksikin "niin hyvin" :)

No ei tepsinyt. Ei mikään auttanut. Koko homma oli niin järkyttävää ja kauheeta, että järki meinas lähteä. Mulle oli jääny viime kerrasta semmonen kuva, että se 17 tuntia meni tosi nopeesti ja ilokaasulla pärjäs hyvin. Epiduraalin aikanakin sai nukuttua hetken ja muutenkin homma meni ihan kivasti. Mutta se on kyllä jännä tämä ihmiskroppa, kuinka se voi unohtaa miten kauhea maanpäällinen helvetti voi olla synnytys! Miten voi unohtaa 17 tuntia kipua ja pelkoa ja tuskaa ja hikeä! No, koska kätilön sanoja lainatakseni, "muuten kukaan ei tekisi, kuin yhden lapsen. 

Niinpä niin. 29 tuntia meni tällä kertaa, eikä se näin kahden viikon jälkeen ihanassa vauvantuoksuisessa arjessa tunnu missään. "Sehän meni ihan kivasti" - vois melkein sanoa.

Mutta aikusten oikeesti ei se menny. Kun on ihan selvinpäin ja yrittää saada itteänsä sillä kaasulla niin känniin, ettei tuntisi sitä koko kroppaa kahtia repivää kipua, eikä se onnistu, vaikka kuinka huutaa ja hengittää ja kirkuu ja repii lakanoita, vaikka kuinka kovaa puristaisi miehensä kättä ja haluaisi koko homman olevan jo ohi, ei se kaasu auta, kuin pikkupikkupikkuriikkisen ja parin minuutin päästä, juuri kun pulssi on laskenut lähes normaaliin, tulee uusi supistus ja uusi minikuolema! Nälkä katoaa ja voi olla syömättä, koko homma, ihan kaikki on niin kauheeta ja hirveetä, että haluais lähteä vaan himaan. Mutta silti, mä jaksoin uskoa, että kyllä se vielä maailmaan tulee ilman veistä.

Vaan eipä tullut. Oli lakko. 

Lentokoneita ei menny, ja Susanna ei saanut epiduraalia, ennenkun lentokone tuo trombosyyttejä Helsingistä. Kello 01.00 mentiin sairaalaan. Ensimmäinen kone Vaasaan tuli kello 13.00 ja trombosyytit olisivat ehkä kello 15 sairaalassa. Että koita nyt Susanna kestää.

Minähän kestin. Mutta yhtään ei voinut synnytystä ns. avittaa eteenpäin ennen tuota. Laitettiin vaan piikkiä reiteen joka kolmen tunnin väli ja se auttoikin just sen kolme tuntia viemään kipuja pois. Mutta synnytys ei juurikaan edennyt eikä paikat auennu. 5 cm olin auki tunnista toiseen. Vaikka kuinka monta miljoonaa supistusta tuli ja yhtä monta minikuolemaa, niin ei vaan auennut. Trombosyytit sitten tuli ja mäkin sain epiduraalin, samalla laitettiin oksitosiinitippa ja toivottiin jotakin tapahtuvan... en oikein muista seuraavan 12 tunnin kulkua, mutta epiduraaleja annettiin neljä annosta ja "kuolemaa" tein koko ajan. Muille syntyi vauvoja kun liukuhihnalta ja kokoajan joku kirkui ja ponnisti. Mäkin kyllä huusin, mutta ponnistaa ei tarvinnu. Joskus viideltä aamulla lääkäri ehti mua katsomaan, kun oli jo viisi tai kuusi lasta ollut auttamassa maailmaan sinä vuorokautena. Hän tuumasi mun olevan auki 8-9 cm, mutta tarjonta oli jotenkin huono, eli lapsen pää hieman vinossa, etten sen takia aukea enempää ja nyt on pakko lähteä leikkaussaliin.

Olo oli aika huojentunut. Sen huutamisen jälkeen tuntui siltä, että ihanaa! Leikatkaa vaan, vaikka mun sitten pitäis maata kaks kuukautta sängyssä sen jälkeen, niin ihan sama, mä en kestä enää sekuntiakaan. Pakko oli kestää. Mitään kipulääkkeitä ei kropassa tainnu enää olla, sen sijaan oksitosiinitipasta aiheutuneet järkyttävät supistukset saivat mut huutamaan kuin tapettava sika. Matka neljännestä kerroksesta johonkin pohjakerrokseen, ensin hissillä ja sitte pitkin käytäviä, ilman lääkkeitä leikkaukseen valmisteltavaksi.... voin sanoa, että se matka oli jo toistamiseen elämäni pisin. Kun supistus tulee matkalla ja paikat on jo auki melkein kokonaan, niin voi luoja.

Jälleen kerran he yritti ensin saada paikallispuudutusta muhun ja sen voimalla avata vatsan. Väkisin muutama ihminen pisti mun polvia koukkuun, selkää kaarelle ja leukaa rintaan, hokemalla, että yritä olla liikkumatta nyt kun laitetaan tänne selkään tämä puudutus..

Minä yritin ja onnistuinkin!

 Vaan eipä aine tehonnut. 

Lääkäri puukko toisessa kädessä; nipisteli aika-ajoin mun mahaa ja kyseli "tuntuuko tämä" ja kaikki tuntui, sekin kärsimys meni ns. hukkaan ja lopulta he nukutti mun.

Voi että, se tunne, kun heräsin ihan hiljaisesta heräämöstä kahden hymyilevän naisen onnittelemana, ilman minkäänlaisia kipuja. Se tunne oli aivan mahtava! Mä heti ekana mietin itsekseni, että minkä ihmeen takia mä en ollut tarttunut aikaisemmin siihen sektiovaihtoehtoon?! 

Olis voinu kaikki Vinkkarin hoitajat ja kauppareissut yms. suunnitella etukäteen ja mennä vain vastaanottamaan pieni paketti sovittuna kellonaikana. 

Vielä kun olen parantunut kuin ihmeen kaupalla leikkauksesta näin hyvin, ettei mitään muuta ongelmaa ole, kuin etten voi nostaa mitään yli 5kg painavaa (lue: Vinkkaria), niin huh huh... pakko perua sanat siitä ettei kolmatta lasta ikinä tule. Koska jos se tulee, niin se on automaattisesti sektio ja ainakin synnytyskärsimyksiltä voi varmasti välttyä! Mutta sitä mietitään sitten joskus vuosien päästä, kun toivon mukaan juuri nyt alkanut Vinkkarin uhmaikä on jo ehkä hieman mennyt ohitse ja tämän toisen V-miehen uhma ratkaisee, kestääkö mun järki enää kolmatta uhmaikää. :D

Sellainen oli se reissu. Ikinä en tule unohtamaan, että mikään ei voi sattua enempää kuin synnytys.

Ja kun pyytää lisää lääkkeitä, että kipu menisi edes hetkeksi pois ja kätilö sanoo, ettei oikein enää ole mitä antaa, kaikki on jo kokeiltu.. niin se tunne on kans aika vaikee sisäistää ja hyväksyä. Nukutusaine on tästä lähin mun lemppari! Suosittelen kaikille. Etukäteen kannataa reenata hauiksia, koska on paljon helpompaa maata sängyssä liikkumatta, pelkästään käsiä käyttämällä saada vauvaa liikuteltua edes jotenkin, mahdollisesti jopa käänneltyä häntä tissiltä toiselle. Myös sairaalansängyissä oleva päätykaide mahdollistaa asennonvaihtamisen hauisvoimin jos niitä on yhtään ennestään. Ekalla kerralla mulla ei niitä ollu, mutta nyt kun Vinkkaria on nostellu niin jotain papua on tainnu käsivarsiin kasvaa, sen verran helpompaa tuntui olevan vauvan käsittely

 jo sairaalassakin. Semmosta. Ja sitä suklaata tuskin voi olla liikaa mukana. Mulla ei ainakaan ollu :D

Mutta nyt arki jatkuu, ja vauva-arjen juttuja sitten toisella kertaa! 

-Susanna-