Kevät kevät!! :)

Hei aika mahtavaa kun on kevät parhaimmillaan, vai mitä!  :)

Kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta ja silti tuntuu ettei oikein ole

mitään kirjoitettavaa, vaikka siltikin sitä olis vaikka kuinka paljon :D

Tosiaan kevät on tullut ja se on mun lemppari vuodenaika ehdottomasti! Ostin työpaikalta muutaman lavakauluksen ja ne olis tarkoitus maalata ja laittaa johonkin päin pihaa. Meinaan kokeilla vihannesten kasvatusta ihan itte, siemenetkin ostin jo valmiiksi, joten enää puuttuu vain multa! :) 

Vinkkarille kuuluu oikein hyvää niinkuin aina, se vain jaksaa päivästä toiseen olla aurinkoinen ja iloinen, aina halaamassa kaikkia! Se ei ole koskaan vierastanut, mutta tarvitsee viidestä kymmeneen minuuttia tilanteen arviointiin, kun joku tulee kylään. Ehkä se on vähä niin kun koiratkin, ettei koskaan saa taputtaa päähän ja tulla ylhäältä päin, vaan lähestyä varovasti ja antaa käsi alhaalta päin nuuskittavaksi. Jos näin ei tee, niin koira voi näykätä ja lapselta tulee huuto! :D  Mutta aivan oikeasti se on aika hellyyttävää katseltavaa, kuinka Vinkkari menee kenenkä syliin vaan, ihmisestä riippumatta. Kukaan ei siis mene toisen edelle, vaan Vinkkari käy kaikki läpi kun ollaan kylässä tai meille tulee vieraita :) 

Pituutta on 82,8 cm  ja painoa 12,6 kg. Iso miäs ;)

Edelleen se syö itse ja käsin. Lusikka on kyllä menossa mukana ja suuhunkin se osuu, mutta siinä ei välttämättä pysy mikään... vielä..

Noh, onneksi meillä on koira joka uskollisesti vartoo syöttötuolin alla tai vieressä jokaista suupalaa.

Poika osaa jo osoittaa lamppua ja kelloa, kirjankin hakee kun pyytää. Parasta edelleen on se, kuinka iltaisin riittää että kysyy; mennäänkö nukkumaan? Ja poika kipittää hihkuen sängyn viereen. Ei muuta kun desi-pari maitoa, jonka hän itse työntää pois kun on valmis, laittaa sitten tutin suuhun, kääntää kylkeä ja pistää silmät kiinni. :)

Meillä ei sen kummallisempia iltarutiineita ole vielä ainakaan keksitty tai otettu käyttöön. Ei ole unileluja, iltasatuja tai minkäänlaisia lauluja. Ehkä niiden aika tulee jossakin vaiheessa, koska eihän tämä nukuttaminen näin helppoa ikuisuuksiin voi olla?! 

Kieltämistä se ei usko sitten tippaakaan. Ei ikinä, koskaan, milloinkaan. Katsoo vain päälle ja virnistää, ja tekee uudelleen! Aina pitää mennä lopettamaan touhu kädestä pitäen, josta seuraa suuren suuri huuto, joka onneksi menee nopeasti yleensä ohikin. Mutta täytyy kyllä sanoa, että innolla odotetaan milloin tulee ensimmäinen kerta, kun se ei menekään kaapille/laatikolle tms.

Sanoja ei tule yhtäkään, ei edes sinne päin. Omaa kieltä kyllä pulputtaa tulemaan, kun oikein asiaa sattuu olemaan. Jännitämme täten myös sitä ensimmäistä sanaa lähes yhtä paljon, kun kieltojen ymmärtämistä! ;)

Sitten on vielä se yksi asia mitä me kans jännitetään; eli kumpaako sukupuolta on seuraava perheenjäsen :)

rv 17+6 tänään!

Mamma täällä kasvaa taas niinkuin pieni jättiläinen, eikä puoliväliä ole edes ohitettu.

Mutta viikot on kyllä menny aivan tajuttoman nopeesti, ja enää onkin vain kolme viikkoa kun päästään ultraan. En oikeesti ehkä kestä jos siellä ei näy kuka mun vatsaa koputtelee sisältäpäin! 

Kaikki on menny ihan täydellisesti tähän asti. Mikään ei oo vaivannu. Nyt on viikon verran ahdistanu aavistuksen toi mahan koko. Joutuu pian kaivamaan tukivyön kaapista ja totutella keuhkojen litistymiseen ja huonoon ryhtiin. Tästä se alamäki todennäköisesti alkaa pikkuhiljaa ja voin vain toivoa, että pääsen kävelemään vielä syksyllä. 

Onneksi meillä on superiskä ja reipas poika, niin eiköhän tämä mun valaskausikin tässä sivussa mee :) Hyvää huhtikuun viimeistä viikkoa, nauttikaa keväästä ja syökää jätskiä! :P

-Susanna-

Rentouttava ja kiiretön viikonloppu tiedossa!!!

Heippa pitkästä aikaa!

 On pitäny vissiin taas kiirusta, kun ei vaan millään ehdi tai jaksa istua koneen ääreen.

Arkisin töiden jälkeen kun on syöty, leikitty hetki ja laitettu minimies nukkumaan, on tämä nainen niin loppu, että säkällä jaksaa valvoa yhdeksään. Tiistaisin kun tulee huutokauppakeisari, niin väkisin sinnittelen kymmeneen ;)

Viikonloput on nykyään vapaita ja aina niihin mahtuu ohjelmaa.

 On ne pakolliset hommat, joita ei arkena ehdi, kuten siivous, lakanoiden vaihto ja viikon ruokaostoksilla käyminen. Sitten tulee niitä yllättäviä pakollisia, kuten auton ruuvaus, renkaidenvaihto, yllätysvieraat tai syntymäpäivät, omat tai jonkun muun ( auton ruuvaus, ei koske mua, mutta yhdessä tekeminen, oleminen ja lähteminen estyy). Viimeiseksi jää ne mitä haluaisi vapaapäiviin sisältyvän, kuten keskellä päivää löhöäminen tv:n edessä, extempore johonkin meneminen tai mitä nyt sitten ikinä keksiikään, vaikka nyt vain istuisi keinussa juomassa kahvia tai kirjoittaisi blogia. Kiireetöntä olemista, se on se mitä mä haluan mun viikonloppujen sisältävän, kuten tänä viikonloppuna!! Voi että mä nautin!

Saa pötköttää sängyssä puoli kahdeksaa pitempään.

Voi juoda aamukahvin rauhassa pöydän ääressä perheen kesken.

Ei tarvitse hosua heti suihkuun, vaan voi vetää pipon päähän ja mennä pihalle.

Ei tarvitse mennä mihinkään, ei laittaa ripsiväriä, ei ole pakko tehdä mitään, jos ei huvita! :)

Toisin sanoen saan rentoutua ilman mitään suunniteltua ohjelmaa, joten luulenpa, että mielihyvin tartun imuriin ja heitän peitot ulos. Mutta ensin puetaan ja mennään pihalle, minimies saa nukkua pitkästä aikaa pihalla päikkärit. Jostakin se taas eilen oli saanu kauhean yskän ittelensä ja tottakai räkä valuu norona sen lisäksi. Yö meni niin yskiessä, että toivon mukaan raitis ilma mahdollistais paremmat unet! 

Toisin sanoen, nyt ehtii mennä pihallekin nauttimaan kevätauringosta! Yes!

Tätini ottama kuva, neistenpäivän-juhlista Ylistarosta :)

Nyt ei oikein ollu mitään asiaa, mutta eiköhän sitä tässä kevään mitaan kerry kerrottavaa ;) 

Hyvää ja rentoa viikonloppua kaikille, tehkää sitä mikä itteä huvittaa ja jättäkää kaikki pakollinen vaikka ens viikonloppuun ;)

Palataan!

-Susanna-

Kaksitoista kuvaa :)

Halusin kerätä Vinkkarista 12 kuvaa, yhden jokaiselta ikäkuukaudelta :)

Kiva blogimuisto itselle, kun yksi vuosi on tiivistetty kahteentoista kuvaan.

Käytiin neuvolassakin viikko sitten ja nyt on miehen mitat seuraavat:

Pituus: 82,5cm

Paino: 11,8 kg

Kolmen päivän ikäinen

1kk

2kk

3kk

4kk

5kk

6kk

7kk

8kk

9kk

10kk

11kk

1-vuotias , tänään otettu kuva :)

Muuten meille kuuluu ihan hyvää! Syöminen tuottaa aavistuksen verran harmaita hiuksia.

Vinkkarille kelpaa kaikki, minkä hän voi itse poimia käteen ja laittaa suuhun. Aamu- ja iltapuuro uppoaa myös, samoin viili, jogurtti ja hedelmäpiltit. Mutta sitten kun äiti tai iskä ottaa lusikkaan jotain ruokaa tai pilttiä, raikuu sellainenkin itkuhuutoraivari meidän talossa, että oksat pois. 

Hän ei syö! Jos lusikallisen saat huijattua suuhun asti, tulee se hyvin suurella todennäköisyydellä samantien ulos. Ymmärtääkseni myös päiväkodissa on ihan sama meininki :/ 

Meillä syödään nyt kaikki sitten paloiteltuna,  itse käsin tai pienellä jälkiruokahaarukalla.

Näillä mennään ;) 

Turha ressata, kyllä se ehtii vielä syödä koko lopun ikänsä!

Tykkään myös läntätä voilevän keskelle naamaa ja nuolla voita :D

Palataan :)

1-vuotias :)

No nyt on yksivuotiaan juhlat juhlittu ja mukavaa oli!

Mumma sai hätäseen napattua yhden kuvan, kun oli vähän fiinimpää päälläkin :)

Vieraita oli paljon ja lahjoja tuli aivan mahdottomasti! 

Vaatteita tuli vaikka minkä näköisiä ja mä olin niin onnellinen niistä! Oikein kuulkaa on meidän pojallakin nyt muutama merkkivaate, kun Vaari oli ostanut Villervallan paitoja ja housut :)

Tohtiikohan niitä edes käyttää :D

Lelujakin tuli vaikka mitä, sekä kirjoja ja rahaa, pottakin saatiin! Super iso kiitos kaikille!!!

Paperit oli kyllä jännittäviä ;)

Tämä oli hitti! Ei nyt kahteen päivään oo juuri muihin tavaroihin ehtinyt edes koskea,
kun tämän päälle pitää kiivetä ja painella kaikkia nappuloita! :)

Pyydettiin potta ja sellainen saatiin! Onhan se nyt hieno! :)

Tohinaa oli niin, että kaikki synttärikuvat oli tässä. Aamulla napsin muutaman kuvan, kun annettiin pojalle dublopaketti ja loput kuvat jäi ottamatta. Harmittaa kyllä aavistuksen verran paljon!!

Juhlat on mukava järjestää, mutta eniten harmittaa aina se, ettei ehdi millään jutella kaikkien vieraiden kanssa. Koko ajan sitä hössöttää jotakin muuta ja tuntuu, ettei oikein ehdi seurustella :/ En sitten tiedä tuntuuko musta vain siltä, vai menikö se oikeasti niin :D No ei se mitään, johan nyt tässä pian tulee taas äitienpäivät sun muut, niin kyllä sitä taas kerkee seurustelemaan.

Vinkkari heräs viime yönä yhtäkkiä puoli kaksitoista ja niin vain oli saanut 39 asteen kuumeen jostakin :( Meiltä peruuntui nyt tämänpäiväinen 1-vee neuvolakin, mutta ehtiihän niitä rokutuksia pistämään ens viikollakin. Täytyy sitten uudemman kerran tulla tänne kirjoittamaan strategiset mitat ylös :)

Oon nyt sen kans kotona kolme päivää ja oon tässä nyt ehtinyt kattella kaikki synttärikortitkin läpi, vitsit että nekin oli hienoja! 

Äitinä sitä on jotenkin niin otettu kaikista noista jutuista mitä saatiin! Muutama sukulainen oli tehnyt kirpparilöytöjäkin Vinkkarille, joten nyt saatiin vielä sadetakki, parit kengät, toppahousut ja muita vaatteitakin, ai että!! :)

Me nyt vain pötkötellään täällä kolme päivää ja pidettään kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei tuu mitään kunnon tautia. Viikonloppuna mennään papan kanssa ulos syömään ja illemmalla on vielä karaokejuhlatkin tiedossa. Toivon mukaan poika on siihen mennessä kunnossa, ettei tarvisi sairasta lasta jättää hoidettavaksi :/ 

Näiden kauniiden kimppujen myötä hyvää ystävänpäivää jo nyt, koska tuskin tulen ennen lauantaita kirjoittelemaan!

Aurinkoista ja keväistä viikkoa kaikille! 

-Susanna-

Shoppailulöytöjä!

Valoisaa sunnuntaita!

Viime lauantaina kaveri pyysi mua kaupungille seuraksi tuhlaamaan sen lahjakortteja ja samalla syömään johonkin. Olin heti innoissani, sillä en käy keskustassa juurikaan, kuin jouluisin pakon edestä. Edellisen kerran olin shoppailemassa saman ystävän kanssa viime kesänä, joten ajattelinkin, että ehkä nyt voin hieman avata säästötilini nyörejä jos jotain tarpeellista osuu eteen.

Bongasin aikaisemmin viikolla lehdestä Hemtexin mainoksen, jossa kerrottiin, että tuotteet jotka ovat jo puoleen hintaan alennettuja, niin niistä irtoaa vielä puolet pois. Siis sinne!

Ostin kuulkaa elämäni halvimmat verhot! Meidän olkkarissa kun on viis ikkunaa, se tarkoittaa seitsemää verhoa, ja yleensä kun verhopari maksaa noin karkeasti 40€ niin kovin usein ei viittis uusia ostella. Mun tarjoushaukkamaiset silmäni löysi ystävän avustuksella nyt uudet verhot, ja yhden verhoparin hinnaksi tuli 11€. Yhteensä ne seitsemän verhoa maksoi siis alle 40€! Lisäksi löysin pussilakanat ja niihin vielä kaksi samalla kuosilla olevaa tyynynpäällistä. En tiedä nukkuuko joku oikeasti yhdellä tyynyllä, mutta ei meillä ainakaan. Siks onkin ärsyttävää kun joutuu aina laittamaan eripari tyynynliinat vielä kaveriksi sänkyyn. Joten toikin oli hyvä löytö. Sit ostin vielä pari kaitaliinaa, pyyheliinan, koristetyynyn, korurasian ja kynttilöitä. Koko lysti 103€.

Kyllä taas tuli säästettyä! ;)

Kuvat ennen ja jälkeen. En ehtiny yhtään kaunistelemaan ja fiksailemaan muuta kuvissa näkyvää krääsää, kun koko ajan on tuli perseen alla, mitä ehtii tehdä sillä aikaa kun poika nukkuu. Joten mikään hienosäätö ei tullu kysymykseenkään.
Otan sitte joskus uusia kuvia, kun on paremmin aikaa.

Sain myytyä ne siniset Teema kahvikupitkin ja samalla shoppailureissulla kävin hakemassa Minimanista ne valkoiset tilalle. Hyllyssä ei ollut kuin 10 paria, joten täytyy joku kerta ostaa enemmän, jos niitä vielä sinne tilataan. Samalla reissulla ostin myös kanarianlintuhäkin, josta olen ehkä jonkun vuoden haaveillut. Ei mistään oo löytynyt, tai sitten sisustusnettikaupoissa on "yksityisyrittäjä-lisää" parikymmentä euroa, joten ne on suosista jääny tilaamatta. Minimanista löytyi kuluttajaystävällisempi hinta, pieni 9,90€ ja iso 16,90€. Ostin isomman.

Tarkoitus on käydä plantagenista ostamassa, jokin kivannäköinen viherkasvi tonne sisälle ja valkoinen ketju on myös hakusessa, jolla sen roikottaisin kattoon kiinni. Syystä, että työajat on nykyään 9-17, en ehdi mihinkään muutoin kuin viikonloppuisin. Tänään oon hetken miettiny, jos lähtisin käymässä varta vasten jossakin "ketjukaupassa" ja plantagenissa, mutta.. täällä kotonakin on niin kiva olla :D Ja viikon päästä on taas viikonloppu, jolle ei onneksi ole mitään suunnitelmia, joten ehtiihän sitä vaikka silloinkin.
Sen sijaan seuraavat kolme viikonloppua onkin täynnä ohjemaa, kun pukkaa yksveesynttärit, karaokebailut ja tyttöjen iltamatkin vielä, joten hektistä meinaa olla koko helmikuu.
Synttäreitä en oo vieläkään oikeen miettiny, muutoin kun että ne täytynee järjestää kahdeksas päivä sunnuntaina, koska arkisin ei töiden jälkeen kukaan tässä talossa ajattele muuta, kuin nukkumaan menoa ja näin ollen leipomiset on pakko suorittaa lauantaina. Saa nähdä, vielä ei oo kutsuttukaan ketään :D

On muuten tosi erilaista totutella tällaiseen pysyvään rytmiin, kun oon melkein 15 vuotta tehny vuorotöitä. Ei tuu enää sitä aamua, kun sais nukkua pitempään ja vois kuitata univelkoja. Eikä tuu sitä iltaa, että vois kattoa teeveestä myöhään jotain, kun seuraavana päivänä olis iltavuoro. Noup. Maanantaista torstaihin vielä jaksaa, perjantaisin olo on ihan tööt. Edellisperjantaina nukahdin sohvalle 20.30 ja aamulla nousin sängystä 8.30. Samaten toissapäivänä nukahdettiin molemmat sohvalle yhdeksän maissa. Mutta kait tähän tottuu tai sitten ei. Onko sen nyt niin väliä jos on tullut niin vanhaksi, että haluaa mennä vapaaehtoisesti nukkumaan kymmeneltä illalla. :P

Poika on nyt vetänyt jo kolmen tunnin päikkärit, ja mä oon ehtiny vaikka mitä kivaa, joten lyön nyt tämän koneen kiinni ja yritän vielä ehtiä jotain ekstraa.

Vinkkarista ei pahemmin kuvia oo, kun aamulla ja illalla ehtii sen nähdä vain yöpaita päällä, joten laitetaan nyt yks sellanen vielä. Eikä se muuten oo hetkeäkään paikallansa, joten siksi tällanen kuva :D

Mukavaa tammikuun viimeistä viikkoa kaikille!

-Susanna-

Kevään odotusta :)

Tammikuu ja keskiviikko. Oon flunssaisen pojan kanssa kotona nyt kolmatta päivää.

Päiväkoti alkoi Vinkkarilla viimeviikon keskiviikkona. Se on ryhmänsä pienin ja mammaa kyllä harmittaa laittaa noin pieni jo hoitoon, mutta taloudellisesti on täys mahdottomuus olla kotona.

Onneksi kaikki on mennyt ihan hyvin, tai niin hyvin kuin odottaa saattaa, kun pienen jättää ensimmäistä kertaa yksin ilman vanhempia uuteen paikkaan. Normaalisti meillä nukutaan kahdet päikkärit, päiväkodissa vain yhdet. Okei mahdollisuus kaksiin päikkäreihinkin tottakai on, mutta kun siellä on muutama muukin ja tekemistä riittää, niin kuka nyt nukkua malttaisi.

Syöminen on ehkä eniten joka mietityttää. Ollaan kotona syöty vain pilttipurkkeja ja nyt sitten ruokalistalla on kaikkea mahdollista. Viime viikolla oli ainakin hernekeittoa ja kananugetteja... voin vain kuvitella kuinka poika on sylkenyt pitkin kaulalappua kaiken, jos on edes suostunut mitään maistamaan. Perjantaina olivat kuulemma antaneet pilttiä ja se oli mennyt alas. 

No nyt viikonlopun jälkeen tuli tämä flunssa, niin oon yrittäny syöttää pojalle kaikenlaista. Eilen keitin pakasteesta keittovihanneksia ja herne-maissi-paprikaa, sekä makaroneja. Pistin niitä sen eteen muutaman kerrallaan, että sai yksitellen niitä siitä napsia omaan tahtiin. Kyllä niitä muutama sinne suuhun katosi, koira sai kyllä myös osansa ;) 

Leipää poika söis koko ajan ja nyt flunssan aikana ajattelinkin, että syökööt mitä lystää jos vain joku maistuu. Limppua ja paahtoleipää, pikkusen voita päälle ja hyvää on! 

Mutta pitkä tie on vielä siihen, että voisi vain ottaa lusikalla jotain ja pistää sinne suuhun. Noup! Pää kääntyy lähes samantien kun lusikka lähenee suuta. Jos käsissä on jotain mielenkiintoista tutkittavaa tai katsellaan kirjaa, voi se suu aueta puolivahingossa ja silloin mamman pitää todenteolla yrittää lapata sapuskaa naamariin, ennenkuin tilaisuus menee ohi. 

Tässä video viime viikolta kun maisteltiin vähän banaania :) 

No oma äitini sanoi, etten mäkään ole syönyt mitään mikä ei mahtunut käteen ja ollut kylmää, joten en meinaa ottaa ressiä. Se syö mitä syö, pääasia että syö edes jotain. Enkä mäkään nyt niin kauheasti varmaan jaksaisi yrittää pelkillä etuhampailla järsiä vaikka ja mitä, joten uskonkin, että kun hampaita tulee muutama lisää ja ikää kans, niin eiköhän sille ruokakin ala maistumaan. :)

Mutta joo, päiväkodista sai nyt ensimmäisen taudin, mutta näyttäis siltä, että se on jo onneksi menossa ohitse. Kuumetta en oo mittaillu, kun maanantai aamuna ja jossakin 37-38 välillä se meni. Väsynyt reppana se oli koko maanantain, nyt se parka on täynnä vain lähinnä räkää ja yskimistä saa jonkun verran kuunnella. 

Maanantaina pistin pojan vaunuihin katsomaan piirrettyjä ja
lykin niitä keskellä olkkaria. Reppana.

Tauti on tottakai nyt iskenyt muhun ja pappaankin, jännityksellä seurataan riittääkkö pelkkä niistäminen vai pitääkö seuraavaksi jäädä kotia ittensä takia :/ 

Käytiin ostamassa muuten se uus turvaistuinkin. Jeesus kun ne on kalliita!! Joulupukilta saatiin pari kirjekuorta, jotka suoraan laitettiin Vaasan Babystyleen. Käytettynä näitä ei kovin paljon ole liikkeellä, tai sitten niistä näkee, että koko parheen lapset on sitä jo käyttänyt. Päädyttiin ostamaan uusi Britaxin istuin, ja valittiin sellainen, jonka saa nyt ensiksi selkä menosuuntaan ja myöhemmin sen saa käännettyä naama menosuuntaan.

Tästä lisätietoa

 Tällaisia malleja ei ollu kun pari, joten valinta oli helppo. En ajatellut edes sitä vaihtoehtoa, että nyt olisi ostettu ensin yksi ja parin vuoden päästä taas toinen. Nou nou.. kaikki tuotteet, jotka on lapsille tarkoitettu, tuntuu olevan niin ylihinnoiteltuja, ettei meinaa järki riittää. Oikeesti yksi paita maksaa suunnilleen sen 17€ ja ne kotimyyntivaatteet.. huh huh.. Voin olla taas niin iloinen kun löysin tosihyväkuntoisia paitoja 11kpl, sukkahousuja kolmet ja vielä tossut siihen vielä; yhteensä 13€. Ei harmita pätkääkään vaikka puurot on paidalla ja vaikka jäis pesun jälkeen tahrakin. Se sen sijaan harmittaa, kun saatiin ristiäislahjaksi yks body johon ekana päivänä meni jotakin mangososetta, eikä lähteny pesussa. Uus paita. höh. 

Yleensä kun sanotaan, että ei ny viitti lahjaksi vaatteita ostaa, niin mä oon eniten tykänny just niistä. Kerrankin jotain ihan uusia ja samalla mä vältyn shoppailemiselta. Jes!

1-vee synttärit alkaa lähestyä ja jotain pitäis niidenkin osalta ehkä suunnitella. Sen verran oon suunnitellu, että oon myymässä ne mun siniset Teema-kupit pois ja kattelin jo Minimanista uusia tilalle. Ei ainakaan tartte ressata niistä kupeista sitten. Niihin kun mahtuu just vajaa desi kahvia, niin siinä saa koko päivän juosta täyttämässä kuppeja, kun ei vieraat saa kun hörpyn kerralla ja kuppi on tyhjä. Seuraavaksi onkin sitten mietittävä ketä kutsutaan, mitä tarjotaan ja pitäiskö ehkä jotain koristeitakin olla, kun on yksvee-synttärit. Turha sanoa, ettei tartte ressata , senkus keität kahvit ja hae vaikka valmiskakku. Mut tarttehan sitä ny vähän fundeerata, ihan varmasti kaikki emännät miettii juhlien järjestämiseen liittyviä juttuja. Ostan ehkä ilmapalloja, kai ne riittää ;) Kakku on se mitä oon miettiny eniten. En oo ikinä leiponu sellasta, siis ihan oikeeta kakkua johon tulee kermaa päälle. Tai no pienenä kerran leivoin iskälle kakun, ohjeet oli käsinkirjoitettu äitin reseptivihkoon, josta mä suoraan luin mitä tehdä. Kahden viimeisen kohdalla luki vain yksi mitta. Tyyliin 3 rkl kaakaojauhetta, ja sen alapuolella luki leivinjauhe. Tänä päivänä kyllä tiedän, että harvemmin tarttee laittaa kun yks teelusikallinen leivinjauhetta. Silloin en tienny ja näin ollen saatoin ehkä lapata menemään sitä leivinjauhetta aika ronskisti... Kakusta tuli kaunis, mutta valitettavasti se meni roskiin, ennekun sitä oli edes koristeltu. Onneksi äiti maistoi vähän reunasta, joka paljasti jonkin menneen pahasti pieleen.. :)

Oon ainakin nyt lähes varma, että aion yrittää kakun tekemistä (kai ny jokainen äiti yhen kakun osaa tehdä). Ihan sellaisen perus kermakakun. Suklaata ja karkkia päälle vaan. Jos menee mönkään, niin sitten VinkkarinPappa saa tehdä sen. Se osaa kaiken ;)

No pikkusen enemmän oon kuitenkin funtsinu tätä kevättä. Aina se sisustuskärpänen puree heti tammikuun ensimmäisenä päivänä. Valkoista, limeä ja turkoosia. Ne värit on vuodesta toiseen mun lempparit. Viime vuonna ostin yhden keltaisen tyynynpäällisen ja totuttelin siihen. Oon aina inhonnu keltaista, mutta kyllä se tyyny sai olla siinä jouluun asti. Sininen on toinen mitä vierastan ihan todenteolla, mutta nyt oon hoksannu, että sitähän on aika monta eri sävyä ( Kuten turkoosi, heh) ja voisin ehkä aloittaa tällaisesta kaitaliinasta ja katsoa, onko se sininen oikeesti niin hirvee. 

Tän voisin kyllä ehkä tilata, jotenkin se sopis tähän tammikuuhun :)
Tästä näet lisätietoja

Uudet verhot ja matot haluaisin ( TAAS )  ja sohvasta me ei kumpikaan tykätä. Luulen, että sohvan myyminen saa odottaa kesään, niin on helpompi sitte itekin lähteä jotain kirppisbongausta peräkärryllä hakemaan. Mattoja haluaisin joka välis uusia. Vanhat on kyllä ihan hyviä, mutta likaisia. Rupee nyt tässä kelissä pesemään jotain?! Yksitellen matot kääritään rullalle, kun ovat saaneet päällensä kahvit tai koiran oksennukset, eikä kevyellä pyyhkimisellä oo lähteny. Kesään asti ei malttais odottaa uusia ( puhtaita ) mattoja, mutta pieni hintatarkastelu nettisivuille osoittaa aika nopeesti senkin, että ehkä mä kuitenkin odotan kesää. Sitten voi melkein jo ostaakin joka huoneeseen uudet matot, pelkästään tammikuun sähkölaskuun menneellä summalla.

Nojoo, mut hei ihanaa kun tulee kevät! Päivät menee nopeemmin ja mukavaa kun on valoisampaa!

Energiaa rupeaa löytymään, kun pimeä syksy on ohi. Tein muuten ensimmäisen joululahjaostoksenkin viikonloppuna. Jos yhden ostais joka kuu, niin jouluna ei tarttis niitäkään miettiä, ei huono idea?!

Nyt tuo minimies tuolta heräsi, joten toiseen kertaan, moikka!

-Susanna-

Joulukuun viimeisiä päiviä viedään..

Nyt se on ohi!
Nimittäin joulu! Aaah! Ihanaa!
Mä en oo ikinä oikein ollu jouluihminen. Miksikö?
Lapsuudesta muistan kuinka olin ainut lapsi ja sain paljon lahjoja, kun nuoremmat serkut eivät olleet vielä syntyneet, joten olin kaiken keskipiste. Sitten syntyivät serkut ja ne sai paljon enemmän lahjoja ja mulle se huomion jakaminen oli jokseenkin uusi asia.

Kranttu oon ollu syömään ensimmäiset 25vuotta, joten jouluruoasta en ole piitannut, kuin lähinnä suklaasta, eiku.. perunasta ja kinkusta. ;)
Nykyään syön sentäs kalaakin, paitsi lipeäkalaa ja riisipuurokin on jäänyt kattilaan niin kauan kuin muistan.

Sitten kun tulin tiettyyn ikään, niin jouluun liittyi eniten kaverit ja hengailu ja ehkä vähän alkoholikin, ei paljon joulujutskat kiinnostanu. 

Viimeiset 15 vuotta oon viettänyt jouluaaton poikakavereiden perheiden vieraana ja osallistunut heidän perinteistä rakennettuihin jouluihin, eli mulla ei vielä oo ollu omaa joulua, sellaista itsetehtyä, joista olisi muodostunut jonkilainen perinne. Niin paitsi yksi perinne meillä on ollu nyt hyvän aikaa jo, nimittäin Metripizza. Sitä perinnettä noudattaen, haimme eilenkin kotimatkalla pizzan, jonka pökkäsin uuniin ja jonka suurella ruokahalulla söimme! :D
Kuukausi takaperin tuumailin jo, että koskahan musta kasvaa niin iso aikuinen, että voin itse päättää mitä teen ja kuinka jouluni vietän, tähän VinkkarinPappa totesi hyvin nopeasti, että ensi joulun vietämme kotona. Kun suku jakaantuu etelään ja pohjoiseen, ja jokapaikkaan meitä odotetaan yhtä paljon, niin jokapaikkaan ei voi revetä ja sen lisäksi haaveissa siintää se taianomainen "rauhallinen joulu". Olis jouluelokuvia, suklaata, kirjan lukemista viltin alla, hiljaisuutta ja rentoutumista, ehkä saunomista ja ulkoilua, kuusen koristelua ja joulupukin odottelua. Näiden lisäksi mä odotan tosi kovaa, että saan ruveta keksimään omia jouluisia perinteitä, sellaisia, joista Vinkkari voi rakentaa muistoihinsa oman lapsuutensa joulumuistot. Haluan sen muistavan, kuinka se on äitin kans askarrellu ja leiponu pipareita. Haluan, että meille haetaan myös joulukuusi ja joulukalenterin haluaisin itse väsätä Vinkkarille, vaikka vessapaperirullista, jonne piilottaisin sisälle jotain mukavaa. :) 

Tämä joulu oli siltä osin erilainen aikaisempiin vuosiin, että Vinkkari oli menossa mukana ja hänen ehdoillansa pääasiassa mentiin :) Kolme päivää kyläiltiin ja tavattiin paljon sukulaisia. Mieluisia lahjoja saatiin paljon ja todella hyvää jouluruokaa on mahat täynnä! Vinkkari sai yhden dublopaketin, jonka ukkelia se on syönyt innoissaan ja pyöritellyt loputtomasti dubloauton renkaita ;) Kaikki lahjat olivat todella tarpeellisia ja todella kiitollisia ollaan meitä lahjoneille! Kiitos kaikille!! 

Mulla on nyt talviloma ja se tulee kyllä tarpeeseen. Ihanaa viettää aikaa perheen kanssa ja mukavaa kun ehtii tehdä vähän arjesta poikkeaviakin juttuja. Lomakaan ei kuitenkaan kestä kovin kauaa ja sitten se arki iskee kunnolla, kun Vinkkari menee päiväkotiin. Tuntuu kyllä kurjalta laittaa noin pieni hoitoon täysiksi päiviksi, mutta eikö se siitä ja äkkiähän poika kehittyy ja kasvaa. Tänään se on jo useaan otteeseen kävellyt useita askeleita, joten kaitpa tuo kahden viikon päästä jo juoksee ;)

Hyvää loppuvuotta ja Onnellista uutta vuotta jo nyt!

-Susanna-